Huhhuh, mikä päivä! Täällä on yritetty nyt kiriä kaikkia niitä juttuja, mitkä on vuosien vieriessä jääneet kesken tai tekemättä. Suti ja tela on heilunut kesähuoneessa ja koko koti on rymsteerattu taas ihan mullinmallin. Olin aamulla tosin ajatellut, että ihan vain oion paikkoja ja koristelen kotia pionein, kun vieläkin oli mukavan siistiä viikonlopun jäljiltä. Vaan toisin kävi, ja nyt on taas mattoja rullalla ja huonekalut siellä täällä.

Olohuoneeseen muutti tänään tuollainen kassakaappivanhus. Sen sisäänsaaminen olikin sitten vähän isompi urakka, mutta siinä se nyt jököttää eikä muuten liiku hetkeen ihan mihinkään. Painaa nimittäin kuin synti! Ja samalla tuli aiheelliseksi puuttuvien jalkalistojenkin laittaminen, joten kesätekeminen ei hetkeen lopu kesken. 😀

Sen verran jännäsi tuo kaapin siirto, että taidan avata pullon roseta kun sohvat on saatu sijoilleen. Pionit piti tietysti nostaa kaapin päälle, ihan vain voitonmerkiksi.

Ihanaa iltaa! ♡

 

Heipsan ja aurinkoista keskiviikkoa! Nyt ei sitte saa vaipua synkkyyteen, vaikka säiden luvataankin viilenevän. Ryhdyin heti tsemppaamaan itseäni, kun huomasin sääennusteiden jokseenkin masentavan mieltäni. Käsillä olevasta lämmöstä nauttimisen lisäksi aloitin oitis myös sellaisen henkisen sparrauksen, jossa kerron itselleni, kuinka luonto vaatii jo vettä. Koska hei, ilman vettä ei kasva mikään! Ja minä ainakin tykkäisin mustikoista ja muista kesäherkuista. Lisäksi jos ihan totaalisen rehellisiä ollaan, en muista viime kesääkään mitenkään erityisen huonona säiden suhteen. Siitäkin huolimatta, että sateisesta ja kylmästäkesästä puhutaan edelleen. Aika kultaa muistoja, mutta kesä on mulle kuitenkin kesä – satoi tai paistoi! Toki usein mieluummin sitä paistetta, jos saisi valita!

Kaiken tuon säiden varassa elämisen, ja sääennusteiden manaamisen sijaan, pitäisi ihan ennen kaikkea nauttia vain joka päivästä. Oli sitten lämmintä tai ei. Luonto on siitä hauska, että koko kesän vehreyden kirjo kyllä tulee silmiemme eteen, vaikka vähän kylmempääkin olisi. Se on sitten itsestä kiinni jaksaako ympäristöään ihailla sateella tai villasukat jalassa. Joka tapauksessa kesällä esteenä ei ainakaan ole pimeys! Paukkupakkastalven jälkeen tuskin lämpötilakaan.

Kesä on mielentila. Nautitaan siis säästä kuin säästä!

Hiphei ja ihanaa uutta viikkoa! Eilen jalkapallossa nilkkaan tullut tälli osoittautuikin vähän pahemmaksi. Jo illalla jalka alkoi turvota ja tänään turvotus on jo aikamoinen. Samoin mustelma. Päätin siis verhota jalkani pitkän pellavamekon helman alle. Huomattavasti farkkuja keveämpi ratkaisu.

Muistatte ehkä kun kirjoitin noista Nikkotakkolta saamistani vihreistä korvakoruista? Sain tuolloin korvakoruille myös kaverin, nimittäin ihanat mala-helmet. Ja tupsu tietenkin tässäkin, kuinkas muutenkaan! Mala-korut ovat jonkinlaisia rukousnauhoja, ja ne kuuluvat hindulaisuuden, buddhalaisuuden, meditaation ja joogan perinteisiin. Kuten perinteisissä mala-koruissa, myös Nikkotakko mala-koruissa on 108 puuvillalangalla yhteen solmittua helmeä ja erillinen ”guruhelmi”. Luku 108 tulee mantrojen toistamisesta sarjoina. 108 helmeä, 108 toistoa. Korun materiaali, eli helmet valitaan sen mukaan, mikä kullekin on tärkeää tai elämässä korostettavaa.
Omat helmeni ovat sammalakaattia, jonka uskotaan auttavan luontoyhteyden muodostumisessa. Sammalakaatti on uudistava ja parantava kivi, joka vahvistaa ihmisen sisäistä kauneutta. Mutta lisäksi se on myös puutarhurin kivi, eräänlainen neuvonantaja, ja tämä kaikki sopii itselleni juuri nyt paremmin kuin koskaan. Täällä on nimittäin pieni puutarhakriisi, kun tuntuu, että aika ei riitä vauhdilla edenneen kesän hallitsemiseen. Ruoho kasvaa silmissä ja voikukat ovat vallanneet koko pihan. Samaan aikaan harmittaa, että juuri silloin kun puutarha puhkeaa kukkaan, sille ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa. Aikaa rikkaruohoille, mutta ennen kaikkea aikaa nauttia kaikesta kukkivasta. Ja näillä keleillä kun nuo kukinta-ajatkin jäävät kovin lyhyiksi. Tänään päätin kuitenkin nakata ihan kaiken muun pois mielestäni ja vietin illan ulkona nyppimässää ja kitkemässä. Ja samalla tajusin, että jos jokin vähentää stressiä ja huonoa mieltä, niin juurikin tuo ulkona puuhailu. Jatkossa sille on raivattava yhä enemmän aikaa. Eikä suinkaan rikkaruohojen vuoksi, vaan ennen kaikkea oman mielen ja elämän mielekkyyden vuoksi. ♡ Nimittäin kun tekee sitä, mistä ihan oikeasti tykkää, moni muukin asia loksahtaa kyllä paikalleen.

Suloista maanantai-iltaa! ♡