Kaupallinen yhteistyö / Sinituote

---

Sain joskus mieltäni kovastikin lämmittävän kommentin, jossa sanottiin, että blogiani on kiva lukea, koska saan niinkin arkisen asian, kuin esimerkiksi pyykinpesun tuntumaan mukavalta. Ihanaa, sillä olen todellakin sitä mieltä, että ilo ja onni pitää löytää arjen pienistä ja yksinkertaisista asioista. Oli se sitten pyykinpesua tai siivousta. Hyvät välineet ovat toki molemmissa näissä äärimmäisen suuressa osassa, mutta kuten ihana aito pyykkikori verrattuna muovikoriin, myös siivousvälineissä ja keittiön käyttötavaroissa ulkonäöllä on väljä. Olenkin sitä mieltä, että varsinaisia koriste-esineitä ei juurikaan tarvita, kun kodin käyttötavarat ovat katseenkestäviä ja kauniita.

Kuten siinä pyykkikorissa, myös siivousvälineissä luonnonmateriaalit ovat silmää hivelevä vaihtoehto, joka sopii ainakin meidän kotiin kuin nenä päähän. Samoin varmasti useimpiin kesäkoteihin ja mökeille. Tänään fiilistellään tutulla lempiaiheellani eli siivouksella, mutta ehkä pikkuisen enemmän myös sisustuksellisessa mielessä. Nimittäin kaupallisen yhteistyön pääosaa näyttelevät Sinituotteen uudet ihanat puutuotteet, joilla sujuu siivous, mutta myös kodin kaunistaminen.

Edellisessä Sinituote -postauksessani lemppariksenne nousi puusta ja lampaanvillasta valmistettu pölyhuiska, ja nyt jatketaan hyvin samanlaisessa fiiliksessä. Kauniit siivous- ja kodinhoitovälineet selvästikin kiinnostavat ja ne ovat paitsi ihana lisä omaan kesäiseen kotiin, myös kivoja ja käytännöllisiä mökkituliaisia. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään siivousvälineistä, vaan nämä kyseiset tuotteet kuuluvat Sinituotteen Siivotaan Itämeri -kampanjaan. Ostamalla nimittäin kampanjan aikana kotimaisen Sinituotteen puuvartisen harjan, vähennät kilon sinilevää Itämerestä. Kampanja toteutuu yhdessä John Nurmisen säätiön kanssa, jonka  Itämeren-suojeluhankkeet poistavat sinilevälle elintärkeää fosforia sekä maalta että merestä. Kun fosforin määrä Itämeressä vähenee, vähenevät myöskin sinilevät, ja meri alkaa kirkastua! Kaikki kampanjan tuotteet löydät täältä.

Tykkään itse ihan hirveästi perinteisistä asioista. Mäntysuovan tuoksusta, ulkona kuivuvasta pyykistä ja ainoa oikea harja maton- tai saunanpesuun on vanha kunnon ”juuriharja”. Näin se oli lapsuudessanikin, ja näin se on myös omien lasteni lapsuudessa. Nyt keväällä kauppojen valikoimiin tulivat Sinituotteen uutuudet, Akaassa valmistetut, puurunkoiset siivousvälineet, jotka avainlipun lisäksi liputtavat juurikin perinteille ja perinteiselle siivoukselle.

Se juuriharja on vanha ja tuttu puutuote, mutta tähän asti puiset tiski- ja juuresharjat ovat lähinnä olleet sisustuskauppojen valikoimissa. Samoin kauniit pienet rikkasetit ovat olleet pitkään kiven alla tai vähintäänkin kovassa hinnassa ja todennäköisesti länsinaapurista tai kauempaa tulleita. Sinituotteen pieni lakaisusetti on paitsi kaunis, myös edullinen. Ja vaikka Akaassa valmistettu puinen ja luonnonharjaksinen harja kaunis onkin, iloitsen toki myös kierrätysmuovista valmistetusta rikkalapiosta, joka on valmistettu täällä meillä. Sinituotteen kierrätysmuovista kirjoitinkin enemmän edellisessä Sinituote -postauksessa.

Myös Sinituotteen uusi Bambuinen tiskirätti on kaunis ja ekologinen valinta. Antibakteerinen bambu on imukykyinen, ja pysyy hajuttomana. Rätti on helppo kiertää kuivaksi ja sopii niin siivoukseen kuin pöydän pyyhkimiseen. Kangas kudotaan Orivedellä ja painetaan ja ommellaan kaksinkertaiseksi Porvoossa. Avainlipputuote tietenkin tämäkin!

En yleensä ole harrastanut perinteistä juhannussiivousta, mutta puhdas pihasauna kuuluu kesään ja juhannukseen. Vaikka tänä vuonna olen pitkittänyt kodin suursiivousta ajatellen, että kesällä on sitten enemmän aikaa, ja ikkunatkin ovat tulevien pihaprojektien vuoksi yhä pesemättä, saunan pesu kuuluu myöskin kesäkuun puuhalistalle. Toki täytyy myöntää, että saunaa tulee kyllä kesällä muutenkin pestyä melko ahkerasti. Niin kivat kuin mustat lauteet ovatkin, niissä myös näkyy kaikki lika ja kuivuneet vesiroiskeet melko hyvin.

Kerroin jo taannoin, että olen kallellaan hiukan sellaiseen Suomisen perheen tapaan viettää kesää. No en tosin muuta maalle, eikä meillä ole kotiapulaista, mutta Suomisissa on jotakin oikeaa kesänostalgiaa. Samaa nostalgiaa on perinteisessä matonpesussa. Ja vaikka meillä nykyisin on aika vähän vesipestäviä mattoja, niin ainakin saunan matot vaativat raikkaan männyntuoksun ja kesäisen puhtaan fiiliksen.

Muita nostalgiafiilistelijöitä? Ei muuta kuin matot tarakalle tai uusia perunoita harjaamaan. Kesä on vasta edessä!

Kaikki Sinituotteen puiset Siivotaan Itämeri -tuotteet löydät täältä.

No hello! Voisi melkein sanoa, että long time no see, mutta täällä ollaan!

Piti oikeastaan tulla blogiin jo eilen, mutta päivä meni lasten harrastusten parissa ja kun päästiin iltapäivällä kotiin, en kyennyt juuri kuin makaamaan. Puin nimittäin aamulla lähtiessä villapaidan päälleni, ja jonkin aikaa yritin varjella näyttämästä nuhruista aluspaitaani, mutta puolilta päivin oli pakko luovuttaa. En voi käsittää, että kesä tuli näin nopeasti! Aamupäivällä houkuttelin miehen kanssani kasvihuoneeseen, ja hän ei kuulemma voinut olla siellä, kun oli liian kuuma. Hassua, koska minä olen meistä yleensä se kuumalle herkempi. Anyway, tänään on sitten kesämekkoiltu senkin edestä!

Lapsena sain nimipäiväaamuna aina äidin poimiman kukkakimpun. Kesän ensimmäisen omasta pihasta. Siitä on kai jäänyt tapa, että haluan itsekin yhä poimia itselleni kukkakimpun nimpparilahjaksi. Vähän nihkeää on, sillä kaikki pihan tulppaanit menivät parissa päivässä, mutta hei, lemmikkejä löytyy jo!

Ihan supernoloa, mutta meillä leikataan tänään ruohoa vasta ensimmäisen kerran. Nurmikko on kuin heinikko, mutta kun ei olla aikaisemmin ehditty. Ja tietenkin just se aurinkoinen sunnuntai, kun tuo lopulta saadaan listalle, niin päältäajettava onkin rikki. Voi kettu, sanon minä! Ja esikoinen, joka on meillä yleensä isänsä apuna tässä hommassa saateltiin tänään ihka ensimmäiselle junamatkalleen yksin. Hurjan jännää, ja napanuora vain venyy ja paukkuu. Ja toki tiedän, että kaupunkilaislapset ovat tottuneita kulkemaan julkisilla, mutta täällä meillä ei ole mitään lähiliikennettä. Onneksi matka ei kestä kuin parikymmentä minuuttia ja kummisetä on asemalla vastassa. Mutta jännää se on silti. Kotimatka menee samaan tapaan, ja lohdutimme kyllä, että jos junan ovi ei aukea tai ulos ei muuten ehdi oikealla asemalla, niin sitten haetaan jostakin. 😀

Leivoin salted caramel cheesecaken, kun kokoustimme naisporukalla perjantaina meidän kasvihuoneessa. Ihan koko kakkua ei saatu tuhottua, joten taidan keittää vielä nimpparikahvit ja istua kasvihuoneeseen nauttimaan vastaleikatun nurmen tuoksusta.

Suloista sunnuntain jatkoa!

Moikka ja ihanaa torstaita!
Kello oli eilen illalla lähemmäs kymmenen kun pääsin kotiin ja vastassa oli pieni väsynyt tyttö, joka helpottui äidin näkemisestä jopa siinä määrin, että halauksen lomassa tuli ihan itku. Ja joka kerta se tuntuu yhtä ihanalle. Ei lasten itku, vaan se, että joku halaa ja puristaa niin kovaa, että tiedät olevasi maailman tärkeimpiä asioita. Siitä huolimatta, että äitiys on välillä jopa uuvuttavaa pyykkirumbaa ja jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, palkitsevinta elämässä on tulla kaivatuksi ja halatuksi juuri tuolla tavoin.

Meidän postilaatikkoon tipahti viime viikolla kutsu eskariin. Niin paljon kuin olin itsekin tuota kirjettä odottanut, sitä lukiessani minuun iski ihan hillitön pakokauhu. Voisiko tämän vielä perua!? Mitä jos en sittenkään halua, että vauvani siirtyy syksyllä jo koulun mäelle.

Yli kymmenen vuotta elämästäni olen ollut äiti pienelle lapselle. Tuohon aikaan on mahtunut lukuisia kertoja, kun olen toivonut ajan kuluvan nopeammin ja erilaisten ”vaiheiden” menevän ohi. Olen monet kerrat ynnännyt mielessäni vuosia, ja laskenut, milloin jokin asia ”helpottaa”. Helpottaa, kun lapsi alkaa nukkumaan yönsä. Helpottaa, kun saa alkaa syömään kiinteitä ruokia. Helpottaa, kun oppii kävelemään itse, kuivaksi, pukemaan itse, syömään itse…. Se helpotusten määrä on ollut loputon, tai ainakin se ajatus helpotuksesta. Sillä eihän äitiys ja vanhemmuus koskaan helppoa ole, eikä sen kuulukaan olla. Ajat ja asiat muuttuvat. Murheet ja huolet muuttuvat, ja mikä tärkeintä, kaiken tämän lomassa sitä muuttuu myös itse. Kasvaa ja kehittyy, oppii ja oivaltaa.

Monesti meille sanotaan, että kyllähän teillä olisi vielä ikää sille kolmannellekin lapselle. Ja niin kai olisikin. Moni ikätoveri saa nyt vasta esikoisensa. Meillä lapsiluku lukkiutui kuitenkin kahteen jo yli kolme vuotta sitten. Aikani haaveilin vielä yhdestä lapsesta, mutta koska tätä ihmettä ei meille suotu, koin helpommaksi (ja huomattavasti antoisammaksi) nauttia täysiä siitä, mitä minulla jo on. Päätös oli hyvä, ja omalla tavallaan myös helpottava. Uskon, että näin oli tarkoitettu ja olen kiitollinen elämälle kahdesta ihanasta lapsesta.

Kirje eskarista riipaisi kuitenkin jostakin tosi syvältä. Toki kaikki erilaiset välietapit ja virstanpylväät on aina tunteellisia juttuja. Aina jonkin uuden alkaminen tarkoittaa vanhan päättymistä. Nyt koin kuitenkin myös eräänlaisen syyllisyyden piston kaikista niistä kerroista kun olen toivonut ajan kuluvan nopeammin ja jonkin asian helpottavan. Olenhan siinä omassa mukavuudenhalussani myös samanaikaisesti toivonut lasteni lapsuuden kuluvan nopeammin. Oikeastaan jopa hävettää myöntää, että näin se on tosiaan mennyt. Siitäkin huolimatta, että itse pidän itseäni ihmisenä, joka kauhistelee nykylasten lyhyttä lapsuutta.

Kuinka usein sitä tuleekaan muistutetuksi itselleen, että juuri tästä hetkestä tulisi nauttia. Ja silti ihmisen mieli vain niin usein vaeltaa sinne jonnekin tulevaan. Aina kyse ei ole vuosista tai lapsen kehitysvaiheesta. Joskus ihan vain päivän saattaminen iltaan ja selviäminen kaikista illan aikatauluista tuntuu helpotukselta. Sallittua toki sekin, kunhan muistaa määränpään lisäksi nauttia myös matkasta. Sillä se kiireinenkin arkipäivä ja illan stressaava ohjelma, on yksi päivä elämää, yksi päivä lapsuutta ja yksi päivä vanhemmuutta. Helminauhaksi punottuna näistä arkisistakin asioita syntyy koko elämä.

Lapsuutta on onneksi vielä meidän molemmilla lapsilla monta vuotta jäljellä. Eihän se eskariin tai kouluunkaan lopu, joten elämän täytyy antaa vain edetä omalla painollaan. Ja äitiys ei lopu sittenkään, vaikka lapset olisivat kuinka aikuisia. Nimittäin niin se vain on, että silloinkin kun itsellänikin on se kaikkein pahin olo, eikä sanat itkun vuoksi pääse tulemaan, äidille voi onneksi aina soittaa. Silloin ei tarvita sanoja, riittää, että voi vain itkeä. Ja vaikka kuinka toivoisi, ettei omien lasten tarvitsisi ikinä kokea samanlaisia tunteita, jokaiselle meille kuitenkin niitä epätoivon hetkiäkin joskus tulee. Kunpa saisin itsekin olla ottamassa vastaan ne itkut ja pahat olot. Olla kainalo ja olkapää sittenkin kun lapsuus on jo kaukana vuosien takana.

Niin, että ei nyt sitten peruttu sitä eskariin menoa, vaan asennoidutaan tilanteeseen positiivisesti. Ja nautitaan ensin keväästä ja kesästäkin, eikä mennä liikaa asioiden edelle!

Tälle päivälle olikin kasaantunut melkoinen läjä toimistohommia. Palataan siis Oslon juttuihin myöhemmin. Nyt oli pakko fiilistellä näillä viime kesän kuvilla. Kävipä nimittäin niin, että pääsin eilen palaamaan hyvinkin talvisiin kotimaisemiin. 😀