Syksyn tullen, olen vihättynyt koko ajan enemmän ja enemmän mustan ja harmaann sävyistä. Jollakin keittiöpsykologialla tämän kai voisi selittää mieleni mustumiseksi tai jonkinlaiseksi kriisiksi. Tosiasia on, että koen mustan skarpiksi väriksi, joka antaa potkua pukeutumiseen. Lähipäivät olen hiihtänyt kotona villasukissa, ja verkkareissa tai pyjamanhousuissa, mutta kun pukeudun lähteäkseni ulos, haluan oikeasti tuntea jollakin tapaa laittautuneeni.
Olen saanut tällä viikolla paljon kyselyita mustista nilkkureistani, aivan kuten saan edelleenkin kyselyjä ruskeista nilkkureistani. Molemmat ovat samalta merkiltä; Sixtyseven! Törmäsin näihin edellisen raskauteni aikana, kun halusin talveksi tukevat ja turvalliset (ja tietysti mukavat) korolliset nilkkurit. Nuo silloin hankkimani ruskeat kengät olivat kaikkea tätä, ja siksi päädyin myöhemmin hankkimaan mustat nilkkurit samalta merkiltä. Sixtyseven kengät eivät ole järin kalliita, mutta mielestäni näissä laatu on todella kohdallaan! Ainakin Brandoksella on suuri valikoima merkin nilkkureita. Ja, joku jo ehti kysyäkin, miten on laita kokojen kanssa, ja tähänkin vastaan, että numerot pitävät kyllä kutinsa.
Kengistä asusteisiin, ja aasinsillan kautta kameraan. Kyselitte kesällä kuvia täältä lähiseudulta ja lenkkipolkujeni varrelta. Tuolloin kameran kantaminen mukana tuntui älyttömän työläältä, sillä Canonin 5D:n runko on paitsi painava, myös iso. Tuolloin heräsikin kiinnostus Olympuksen pienikokoisiin järkkäreihin, joita olen kuullut paljon kehuttavan. Oma kosketukseni Olympuksen kameroihin on kuitenkin sieltä blogin perustamisen ajoilta, niitä ensimmäisiä digipokkareita, jotka olivat muuten tuolloin kooltaan lähes tämän OM-D:n luokkaa. Niinpä päätin lainata Olympukselta kameraa testattavaksi ja muuttaa käsitykseni siitä, että vain isolla ja järeällä kameralla saa laadukkaita kuvia.
Ja, voi että! Sen lisäksi, että kamera on pieni ja suht kevyt, se on myös ulkonäöltään kuin koru! Jollakin tapaa niin vintage ja silti nykyajan hienouksilla! Tällä nimittäin saa myös kameran WiFi:n avulla siirrettyä kuvat vaikka puhelimeen, ja siitä instagramiin! Kuvien laatu on ihan huippuluokkaa, skarppeja ja teräviä otoksia. OK, mä opettelen vielä kaikkia hienouksia, mutta olen nyt jo ihan fiiliksissä!
Mitä muuten tulee syksyn asusteisiin, olen ainakin onnellinen siitä, että taas uskaltaa käyttää hajuvettä! Tuoksu kun on mielestäni asuste siinä missä korutkin. Ampparivaara on mennyt ohi, ja kaivoinkin Marc Jacobsin Daisy Delight -kesätuoksun tilalle tämän originellin version.
Ja, vaikka huiveja käytänkin lähes vuoden ympäri, on syksy ehdottomasti parasta huiviaikaa. Patellisävyjen tilalle olen kaivanut hillytympiä värejä, ja Becksöndergaardin, villa/silkkinen, hiukan eläinkuosia muistuttava sydänkuviointi, on tällä hetkellä ehdoton ykkössuosikkini.
Kenkien malli on molemmissa muistaakseni Ange, ja huivin kuosi taasen nimeltään b-heart storm. Kameran malli kokonaisuudessaan on OM-D E-M10. Jos jotakuta jäi vaivaamaan. Taustalla näkyvä kuva on juliste Paolo Roversin Secrets-näyttelystä.
Tänään on harrastuspäivä, joten nyt täytyy kiirehtiä vielä hetkeksi hommiin. Koitan kuroa tänään kommentit taas kuntoon!
Ihanaa päivää teille!
