Keskiviikkoa ihanat!
Aikamoista luksusta, että keskelle viikkoa tupsahtaa vallan harrastusvapaa ilta ja siitä aiotaan ottaa täällä kaikki ilo irti. Päästään kirjastoon, ja saadaan vihdoin leipoa niitä lasten toivomia sämpylöitä! Itse asiassa, omatkin jauhopeukaloni jo hiukan kaipailevat taikinan vaivaamista.
Mieli vaeltaa kuitenkin jo pikkuisen viikonlopun puolelle, sillä tiedossa on jälleen juhlintaa. Nämä 4-vuuotiaan pirskeet päättävät meillä joulukuun alussa startanneen juhlaputken. Tai no, onhan sen jälkeen meidän aikuisten synttäreitä, hääpäivää, vuosipäivää, ystävänpäivää ja ties mitä päivää, mutta pääsiäinen on oikeasti näiden juhlien jälkeen seuraava isompi valmisteluja kaipaava tapahtuma. Tosin mitä tulee sunnuntain synttäreihin, tällä kertaa mennään sieltä, mistä aita on matalammillaan, ajattelin nimittäin löysätä tarjoiluissa ja mennä helpomman kautta. Kakku on tilattu ja muuten suositaan mahdollisimman valmista. Huomasin nimittäin jossain kohtaa, että vähemmän on riitettävä ja ylisuorittajanrattaani kaipaavat kipeästi kapuloita.
Vaikka mielessä jo onkin viikonlopun synttärit ja 4-vuotiaan lempiväriskaala, meillä on noin muuten jämähdetty tähän joulunjälkeiseen harmauteen. Talven harmauteen, vai pitäisikö sanoa arjen harmauteen. Nimittäin en osaa vielä lainkaan katsella iloisen värisiä tulppaanikimppuja sillä keväisellä silmällä. Jotenkin tuo puhdas valkoinen lumi ja talvinen maisema ovat nyt niin kauniita. Oikeastaan kaipaan jatkuvasti kunnon talvea. Enemmän lunta ja postikorttimaisemia. Kenties sellaisia hankia, että vihdoin pääsisin verestämään kouluvuosille jääneitä hiihtomuistojani!
Meillä käperrytään tänään kodin rauhaan, poltetaan kynttilöitä ja nautitaan kiireettömästä illasta. Arki on tuonut mukanaan myös aikaiset illat, ja keho ja mieli kiittävät taas pitkistä yöunista. Ehkä parasta, mitä itselleen voi antaa on riittävä uni. Tämän kun muistaisi taas läpi koko vuoden!
Suloista talvipäivää!
Tallenna
