Mun oli tarkoitus julkaista tämä jo eilen, loppiaisena, kuten olisi ollut sopivaa, mutta enpä sitten ehtinyt tai toimertunut. Mutta ei se varmaan ole niin päivän päälle.

Nisset, possut ja sopukuusi on pakattu kaikki vintille ja pikkuhiljaa alan kuorimaan muutenkin joulua pois. Olohuoneen ikkunoihin taidan jättää kukat vielä hetkeksi, ne kun menevät vähän kuin verhona samalla. Muuten olen valmis päästämään irti joulusta. Tulkoon taas vajaan vuoden päästä ja tuokoot iloa tullessaan. Nyt on oikeastaan ihan kiva keskittää ajatukset uuteen vuoteen ja talveen.

Täällä meillä ei juuri ole lunta, mutta jaksan uskoa ja toivoa, että mekin saadaan vielä kunnon hiihtokelit. Kotikin näyttää aina tammikuun valossa jotenkin ihan erilaiselta. Vaikka lunta ei ole paljon, valoa on ihan eri tavalla, kuin kurakeleillä. Joulukoristeiden lähdettyä koti näyttää myös kivan avaralta. Just kiva, kun on taas ikään kuin puhdas pöytä.

Meillä on jo perinteisesti vietetty vähemmän makeaa tammikuuta. Marraskuun lopusta alkaen keitin useamman kattilallisen kinuskia, vatkasin kenno kaupalla valkuaisia marengiksi ja leivoin jos jotakin herkkua mutakakuista alkaen. Sitten tuli suklaa ja joulu, sohva ja herkut, uusi vuosi ja niin edelleen. Klaaran synttäreihin saakka kasvatellaan herkkunälkää, joten mistään varsin pitkästä ajasta ei ole kyse. Lähinnä katkaistaan herkkuputki välillä arjella ja mutustellaan sokerin sijaan vähän parempia vaihtoehtoja. Tai ei oikeastaan mutustella. Syödään oikeaa ruokaa ruoka-aikana ja ollaan muuten mutustelematta. Se on ehkä paremmin ilmaistu. Vanha viisaus uudenvuoden ja joulun välistä pitää mielestäni oikein hyvin kutinsa. Tipatonta tammikuuta en ole vielä koskaan viettänyt. Silti tipattomasti voi hyvin vierähtää vielä helmi- ja maaliskuukin. Hyvin harvoin raaskin avata viinipullon. 🙂

Lapsilla alkoi tänään koulu ja ainakin musta tuntui, että olivat jo molemmat ihan mielellään sinne menossakin. Huominen vielä ja sitten onkin taas viikonloppu. Aika kiva. Seuraava viikonloppukimppu taitaakin olla jo tulppaaneita!

Vielä vähän joulukuvia, kun niitä nyt sattuu olemaan.
Pitkästä aikaa meidän joulupöytää ei peitetty liinalla, vaan nautittiin uudesta pöydästä juuri tuollaisenaan. Tykkään siitä ihan älyttömästi ja nyt haaveilen myös uusista valaisimista pöydän ylle. En vain oikein keksi millaiset haluaisin. Tai millaiset siihen sopisi. Mutta toisaalta, eipä niitä tarvitsekaan väkisin hankkia. Ehkä ne just oikeat huomaa sitten kun ne osuvat kohdalle.

Meillä oli tänä vuonna jokseenkin vähän joulua esillä. Oikeastaan mitään mitä lapset eivät muistaneet pyytää, ei kaivettu myöskään esiin. Piparkakkutalo ei sekään ole omin kätösin tehty, vaan ostimme sen Klaaran kanssa paikallisista joulumyyjäisistä noiden keraamisten koristeiden kera. Ja vaikka amaryllisten kanssa ei nyt ihan putkeen mennytkään, määrä korvasi vähän laatua, tai tässä kohtaa sävyjä. Harmittaa muuten ihan vietävästi, etten lopulta ehtinyt kuvamaan tämän joulun paketteja. Niistäkin tuli sitten lopulta niin nättejä. No, mutta ensi vuonna sitten!

Joulu saa olla ja pysyä ainakin toistaiseksi, tai niin kauan kuin kukat jaksavat kukkia. Uutta vuotta juhlistetaan jo perinteikkäästi ystäväperheen kanssa. Kasa juustoja ja kuohuvaa. Ja marenkia ajattelin vatkata jälkkäriksi. Se kun on aina jotenkin niin juhlavaa ja helppoa.

Joulun paras lahja saatiin eilen sairaalasta ja nyt edessä siintävät tammikuu, kevät, uusi vuosi ja valo tuntuvat niin äärimmäisen hienoilta jutuilta. Niitä kohti on nyt ilo mennä!

Mutta nyt kiireellä miettimään kevään jumppakautta. Pakko myöntää, että olen joulun aikana liki unohtanut koko koronan, joten nyt pitää vielä nopeasti opiskella jostakin nuo tämänhetkiset suositukset ja rajoitukset. Ihanaa iltaa myös sulle!

 

Meillä leivottiin eilenkin pipareita. Niitä tuntuu katoavan kaapista kovalla vauhdilla, mutta josko nyt riittäisi ihan jouluunkin asti. Käytiin perjantai iltana tuossa naapurissa eräänlaisissa joulumuujäisissä (paikallisen maatilamajoituksen joulupuodissa) ja siellä oli glögin kanssa tarjolla muun muassa noita ihania ranskanpipareita. Ihastuin ajatukseen ja jalostin tuosta Kinuskikissan reseptistä vielä helpomman käyttämällä valmistaikinaa. Niin superhyvä idea tuo ranskanpastillien kauliminen suoraan taikinaan. Tulee piparit ja koristelut samalla vaivalla ja leipominen on nopeaa ja helppoa. Ei tarvitse muistuttaa, että piparkakkuja otetaan taikinan reunasta, eikä tarvitse kaulia taikinaa montaa kertaa. Hukkapaloja ei synny ja uunipellille mahtuu taikinalevy kerrallaan. Suosittelen kokeilemaan. Nuo on muuten ihan äärettömän hyviäkin!

Samasta paikasta ostin itselleni paikallista käsityötä yhden ihanan mökin ja kolmen kuusen verran. Tuo mökki on kuin sellainen Midsomerin murhien cottage, jonka seinustan sinisade keväällä valtaa. Lisäksi mukaan lähti ihan mielettömän hieno piparkakkutalo. Sellainen jonka tekemistä en itse viitsisi edes yrittää. On aina ihana huomata, miten taitavia ihmisiä ”omassa kylässä” onkaan. Ajatus piristää yhtä kovasti, kuin kiva perjantai-ilta jouluisessa tunnelmassa ystävän ja lasten kanssa.

Jouluvalmistelut ovat meillä muuten vähän niin ja näin, mutta olen viime vuosina todennut, että joulu tulee joka vuosi – valmisteli sitä tai ei. Perinteiset jouluruoat kuuluvat meidän jouluun tänäkin vuonna, joulupukki ja rauhallinen joulun tunnelma. Jälkimmäistä ajatellen, turha stressaaminen ennen jouluakin kannattaa pitää minimissään.

Ihanaa ja levollista sunnuntaita ja neljättä adventtia myös teille.