Long time no see! Tai no, suhteellista sekin. Facebook kuitenkin jo muistutteli, että Uusi Kuu -sivun seuraajat eivät ole kuulleet minusta pitkään aikaan, joten rikotaan radiohiljaisuus! 🙂
Siitä maanantain intiaanikesästä tiputtiin taas takaisin hyvinkin syksyiseen fiilikseen, ja jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin itselleni tuli heti jotenkin tasapainoisempi olo. Että heittää nyt kesää sinne, missä on jo asennoiduttu syksyyn. Laittaa pienen pään vallan pökkyrälle! 😀 Jos olenkin sellainen hyggetyyppi ihan vuoden ympäri, niin kyllä tämä syyshygge vain on sitä ihan lajinsa parasta antia. Villapaidat, villasukat, kynttilät ja kaikki se muu, minkä tämä vuodenaika tuo mukanaan, on ehkä kuitenkin jopa vielä enemmän minua, kuin hellemekot ja sandaalit. Vaikka kivahan se on molemmista nauttia. Tosin lyhenevät päivät tuovat mukanaan myös jonkinlaisen syysväsymyksen. Tähän aikaan vuodesta nimittäin kehoni vaatisi parituntiakin pidemmät yöunet kuin kesällä.
Samaan aikaan, kun elämä alkaa kutistua sisätiloihin, huomaan joka vuosi kamppailevani jonkinlaisen blogikriisin kanssa. Viimeiset pari päivää olen jälleen kompuroinut saman asian kanssa, ja tällä kertaa tuskaa lisää sekin, että olen muuttunut yhä kriittisemmäksi kuvieni suhteen. Välillä on ihan meinannut itku tulla, ja tekisi mieli takoa päätä seinään. Onneksi jossakin syvällä sisälläni asuu kuitenkin se positiivari ja järjen ääni, joka muistuttaa siitä tekemisen ilosta. Että pitää tehdä niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, ja muistuttaa itseään jatkuvan sättimisen lisäksi myös siitä, että ihminen taitoineen kehittyy kyllä, vaikka kaikki ei yhdessä yössä tapahtuisikaan. Voisin vaikka vannoa, että noista sisältäni kumpuavista viisauksista hyötyy blogikriisin lisäksi monessa muussakin asiassa. Tekemisenilo ja ilolla tekeminen kun ovat lopulta aika suuressa roolissa elämässämme: Emme voi miellyttää kaikkia, mutta itseämme useimmiten! 🙂
Koska syksy vie ajatukset vääjäämättä myös talveen, ja talvi luonnollisena jatkumona jouluun, voinen tunnustaa, että omat ajatukseni ovat aika ajoin jo karanneet sinne loppuvuoden suureen juhlaan. (Kun en nimittäin malttaisi millään odottaa, että pääsisin vihdoin näkemään meidän joulukotijutun). Onneksi lehtipinostani löytyy kuitenkin valtava määrä joululehtiä, joilla tätä joulunnälkää sopii taltuttaa. Ensimmäiset onkin jo kaivettu naftaliinista ihan sillä ajatuksella, että nyt jos koskaan on hyvä aika kerätä luonnosta kaikkea mahdollista kodin koristamiseksi. Kohta on myös hyvä aika napsia villiviini alas rapunpielestä ja kietoa muutama kranssi loppuvuoden iloksi.
Sellainen syyshygge tällä kertaa. Nyt toivottelen teille oikein tunnelmallista syystorstaita!
