Hei ihanat!

Jouluttelun sijaan tänään ihan muita juttuja, mutta pysytään sisustuksen puolella kuitenkin.
Kuten tiedätte, kaiken harmaan ja valkoisen lisäksi olen erityisen mieltynyt erilaisiin luonnonsävyihin, ja meiltä löytyykin paljon koritavaraa, saviruukkuja, pellavaa, paperisäkkejä jne. Ei niinkään koriste-esineitä, vaan ihan käytössä olevia juttuja, joilla on ainakin jonkinlainen asumiseen liittyvä funktio. Toisilla vähän suurempi, kuin toisilla, mutta kuitenkin. 🙂 Tajusin tässä jokin aika sitten, että olen myös kehittänyt itselleni jonkinlaisen fiksaation eräitä koristeellisia käyttöesineitä kohtaan, ja jo tuon ensimmäisen kuvan myötä saatatte arvata, mitä esineitä tarkoitan.

Viimeisen parin vuoden aikana meidän keittiössä tuo luonnonsävyjen määrä on kasvanut yhä enemmän. Puiset leikkuulaudat ovat nimittäin yksi hurahduksistani. Ensin tuli yksi, sitten toinen, ja pikkuhiljaa leikkuulautoja on kerääntynyt enemmänkin, molemmista päistä keittiöstä löytyykin pino leikkuulautoja erilaisissa sävyissä ja muodoissa. Seinännojalle nostetut leikkuulaudat ovat muuten äärimmäisen helppo tapa lämmittää keittiön tunnelmaa täyttämättä kuitenkaan työtasoja millään turhalla. Ja vaikka oma keittiömme vähän hempukka onkin, saa noilla puunsävyillä varmasti lämmitettyä graafisempaakin tunnelmaa.

Tuikkasin illalla kaikki joulukukat kuistille säilytykseen, jotta saan venytettyä niiden elämää taas vähän pidemmälle.  Huomasin, että samalla katosi 80 prosenttia meidän kodin joulusta! 😀 Onneksi keittiössä roikkuu kuitenkin lasten Nisse-kalenterit, ettei ihan vallan joulunaika pääse unohtumaan. Ja mitä tulee kasveihin, niitä löytyy keittiöstä aina. Ikkunalla talvehtivien mårbackojen lisäksi keittiössä on aina myös yrttejä. Rungollinen rosmariini on jo useamman vuoden vanha, mutta basilikaa joutuu näin loppuvuodesta ostamaan useammin, kunnes taas keväällä ruukutan kaikki kaupasta kannetut taimet, ja niiden sadolla eletäänkin koko kesä.
Koska basilika ei ole vain kylmänarka, vaan myös viileänarka, nuo talvella kaupasta ostetut ruukkubasilikat harvemmin jaksavat pysyä kotona hengissä. Vaikka ne pakkaisikin kassalla huolella, niin melko varmasti ne ovat saaneet kylmää jo jossakin vaiheessa matkallaan kaupan hyllyyn. Piccolobasilikan nappasin pari viikkoa sitten kaupasta mukaani, ja se on kuitenkin pysynyt oikein terhakkana, eikä lehdissä näy mitään jälkeä kylmettymisestä. Liekö lajike tavallista kestävämpi, tai sitten matalampi lehdistö ja sen väliin jäävä ilma ja korkeammalle ylettyvä pakkausmuovi vain suojaavat kasvia paremmin kylmältä. Oli miten oli, piccolo on kuin viherkasvi keittiön pöydällä, ja helpottaa päivittäistä basilikariippuvuuttani.

Jos sitten taas keväällä kaivetaan siniset tyynynpääliset kaapista ja sisustetaan vähän värikkäämmin, mutta tässä kohtaa vuotta tämä varsin neutraali väriskaala miellyttää kuitenkin eniten.

Oikein mukavaa ja pirteää uutta viikkoa. Täällä ainakin paistaa aurinko, joten maanantai tuntuu varsin miellyttävältä! 🙂

Tallenna

Hiiohoi ystävät hyvät, nyt on joulukuuta näkyvissä!!!! Ja tiedättekö, heti näyttää elämä paremmalta ja pimeyskin siedettävämmältä. Kenties tuo marraskuu on sittenkin enemmän sellainen päänsisäinen juttu! Ajattelin nimittäin jättää ryytyneen ja vetämättömän olon marraskuulle, ja jatkaa vähän keveämmällä askeleella kohti joulua. Jouluradiossakin lauletaan parhaillaan ”from now on, your troubles will be out of sight…”

Lämmin marraskuu ei sinänsä edes ole mikään kovin uusi juttu, onhan näitä lumettomia alkutalvia jo ollut ihan tavaksi asti. Pajunkissat lenkkipolun varrella muistuttavat yhdeksän vuoden takaisesta, kun reippailin (lue: kaakersin) ison mahani kanssa ja ihailin pajunkissoja, sekä miltei tulvivaa jokea. Edelleenkään en silti osaa ajatella pajunkissoja joulunajan koristeena, vaikka tuohon aikaan ihailemani Country Living -lehti pursusikin ideoita aiheesta. Oikeasti toivon vain, että  valkoinen lumi hautaisi pajunoksat ja kissat pysyisivät jonkin aikaa piilossa. 🙂

Marraskuun viimeisenä ei olla ihan vielä joulukuussa, mutta tunne vastaa jotakuinkin perjantaita. Saa luvan kanssa huokaista helpotuksesta ja virittää ajatuksensa kaikkeen paljon mukavampaan. Jo pelkästään se, että on sittenkin selvinnyt pimeyden läpi tänne asti, nostattaa suupielet ylöspäin. Kyllä se tästä, ja kohta eletään jo yhtä vuoden parasta ja ihaninta aikaa!

Have yourself a merry little Christmas
Let your heart be light
From now on, your troubles will be out of sight… ♡

Tallenna

Ei tule joulua ja joulunaikaa ilman hyasintteja, se jos mikä on varmaa. Pitkään noita palleroita pitikin joutua odottelemaan, ja pieni kateus kirpaisi joka kerta, kun näin instagramissa jollakulla hyasintin poikasia. Vaan onneksi viime perjantaina hyasintteja sai jo täältäkin ja pääsin nauttimaan kauan odotetuista kukkasipuleista. Jotka muuten ovat mielestäni kauneimmillaan juurikin näin nuppuna, tai sitten tällaisena matala, mutta ihan pikkuisen auenneena – vain sen verran, että kukinnon väri hieman pilkistää lehtien lomasta.

Kuten edellisinäkin vuosina, hamstrasin kuistille taas kunnon arsenaalin hyasintteja, koska siellä ne pysyvät virkeänä ja nuppuisina pitkään. Jotta jouluruusut, amaryllikset ja hyasintit kestäisivät muutenkin pidempään, kannan ne usein yöksi kuistille ja siellä ne ovat myös päivät, joina niitä ei kuitenkaan olisi kukaan ihailemassa. Samaa viileähoitoa annan myöskin alkuvuodesta esimerkiksi tulppaaneille ja tietysti kaikille leikkokukille ihan koko viileän kauden. Sisällä lämpimässä kun kasvit kukkivat niin nopeasti loppuun, että niitä saisi olla ostamassa lisää alvariinsa. Ainoastaan pahimmilla pakkasilla sipulikasvitkaan eivät kuistin kylmyyttä siedä. Toistaiseksi ainakin nämä joulun ajat ovat kuitenkin olleet oikein hyvää aikaa kukkien kylmäsäilyttämiselle kuistilla. 🙂

Olen ihan hurjan rakastunut noihin nappi/vetoketjufarkkuihin, joista juuri teille kirjoittelinkin. Vihreän lisäksi löysin tällaisen kivan tauben sävyn, joka on helppo yhdistää miltei mihin tahansa neuleeseen. Jostain syystä olen nyt kuitenkin rakastunut tuohon lämpimään vaaleanpunaiseen. Ja tosiaan, en voinut joskus sietää vaaleanpunaista, kuten Ninnu eilisen postauksen kommenteissa muistelikin. Mutta niin se mieli muuttuu! Ja tämä neuletakin sävy on muuten hyvin sama, kuin noissa joulukattauksen paperikuusissa.

Vapaa ilta! Harrastukset alkavat harventua vuoden loppua kohden, ja tällaiset illat tulevat kyllä rehellisestikin sanottuna jo tarpeeseen. Aion siis nauttia hyasinteistani, kynttilänvalosta ja kuumasta glögistä. Ihan rauhassa ja kiirehtimättä minnekään. Paitsi pyörittämään pyykkikonetta ja pesemään koiraa. Pakkasia odotellessa..!

Suloista tiistain jatkoa! ♡

Tallenna