Hello darlings!

Blogipostaukset pitäisi oikeasti hakukoneoptimoida siten, että vähintäänkin se postauksen avainsana olisi otsikossa. Mutta kun en taaskaan keksi mitään avainsanaa, tai ylipäätään mitään punaista lankaa, päätin turvautua rehellisen tyhjentävään otsikointiin. Eli ei mitään ihmeellistä, mutta vähän kaikkea.

Oltiin tosiaankin viikonloppuna pitkästä aikaa koko perhe kasassa pari päivää, ja nautittiin kaikenlaisesta viikonloppuihanuudesta. Leivottiin Klaaran kanssa teeleipiä perjantaina iltapalaksi ja tuoreita taas lauantaina aamupalaksi. Käytiin pulkkamäessä, tehtiin ruokaa pitkällä kaavalla, ja kaikesta tästä huolimatta miehellä oli vielä sunnuntai-iltana tarmoa raakasuklaaleivontaan. Ja jos mies haluaa tehdä raakasuklaakonvehteja, niin enpä lähtenyt vastustelemaan. Nuo vähän Snickers-patukkaa maultaan muistuttavat kasat ovat pikaversio joulun alla tekemistäni konvehdeista. Sunnuntai-ilta oli sen verran pitkällä, että säästeltiin työvaiheiden välisissä jäähdyttelyissä, joten kaunis muoto jäi tällä kertaa suklailta saavuttamatta. Tehtiin myös melkein kaksi kertaa isompia annoksia, mutta maku on sama ja mikäs siinä jos suklaapala on suurempi. Näitä ei kuitenkaan pysty syömään yhtä enempää.

Viikonloppuna tuli muuten kuluneeksi kuukausi siitä, kun olin viimeksi katsonut telkkaria. Ja kuukausi siitä, kun olin viimeksi maannut (tai istunut) olohuoneen sohvalla! Otin tuossa helmikuussa aika vakavasti tämän yöunien pidentämisen, ja vaikka päätökseni oli mennä joka ilta ennen kymmentä sänkyyn, löysin itseni joinakin iltoina vällyjen välistä jo kahdeksan jälkeen. Ja on muuten tehnyt hyvää! Tosin nyt nautiskeltiin taas telkkarijutuista ja imaistiin pari jaksoa Midsomerin murhia, Uutisvuoto ja pari Beck -elokuvaa. Kun Gunvald aikanaan kirjoitettiin ulos sarjasta, kieltäydyin katsomasta enää yhtäkään jaksoa, mutta olen tainnut päästä tästäkin jo yli. Ja onhan se norjalainen nallekarhukin aika symppis, vaikka ihan ehdoton suosikkini on edelleen kyllä naapurin ukko. 🙂

Vaaleat farkut on yhdet lamppareistani, ja tykkäisin niistä vielä enemmän, jos vyötärö olisi vähän korkeampi. Mutta se ei ollut muodissa silloin viisi vuotta sitten, kun farkut olen ostanut. Kengät on nekin vanhat, ostettu joskus raskausaikana ja pusero on H&M:n. Niinmun Designin UTÖ-villahuivi (saatu) toimii sekä kaulahuivina, että neuletakin korvikkeena. Kuvissa myös Tukholmasta mukaan tarttunut muutaman euron muki (Lagerhaus), joka on kuin tehty päiväkahvin (tai miksei aamukahvinkin, jos olisi isompi) nauttimiseen.  Yksi mukillinen yksisarvisuutta jokaiseen päivään. 🙂

Optimistina olen kuulkaas tässä viime päivinä tuuletellut kevättakkeja. Viime viikolla moni jakoi Facebookissa muistojaan parin vuoden takaa, ja 15.2.2016 tosiaan oli suomalaisten grillit jo kuumana ja kahvitkin juotiin terasseilla. Viime vuonna kevään tulo takelteli vielä vappuaattonakin, mutta josko tänä vuonna mentäisiin jossakin siinä välissä. Alan jo kaivata kevyempiä vaatteita ja lämpimämpiä kelejä. Mahdollisuutta käyttää kaikkia niitä ihania, mutta liian lyhyitä housuja, jotka satun omistamaan. Ja tennareita niiden kanssa!

Keväisen aurinkoista tiistaita! Me ajellaan tänään mummulaan. 🙂

 

yhteistyössä / Hempea

Aurinkoista sunnuntaita!

Pääsiäinen kolkuttelee jo ovelle, ja kuten tiedätte, olen joulun ohessa myös pääsiäisihminen. Oikeastaan vuosi vuodelta tykkään pääsiäisestä yhä enemmän, ja siihen ei vähinten vaikuta se, että pääsiäinen on usein paljon rennompi juhla kuin joulu. Ei lahjastressiä ja kiveen hakattuja perinteitä (joista jälkimmäisistä kyllä joulussa juurikin tykkään), vaan enemmänkin sellainen hengähdystauko arjen keskellä. Tässä kohtaa vuotta alan myöskin yleensä jo toipumaan joulukuun alussa alkaneesta juhlaputkesta, joka käsittää itse joulun lisäksi myös molempien lasten syntymäpäivät. On siis taas ihan kiva miettiä ruokia, koristeita ja kattauksia!

Tänään pääsin fiilistelemään pääsiäisen kattauksia yhteistyössä Hempean kanssa. Muistatte ehkä, kun kirjoitin teille kuukausi sitten Hempean hamppuvuodevaatteista, ja kyse on siis jälleen kotimaisesta käsityöstä ja ekologisesta hampusta. Tuon helmikuun jälkeen olen oppinut, että hamppukangas todellakin vain paranee pesussa, ja tällä kertaa aloitin kattauksen tekemisen pesemällä kaikki tekstiilit. Hempean Hamppu ei juuri silitysrautaa kaipaa, vaan se hampun luonnollinen, vähän raffi pinta, saa jäädä ihan reilusti esille. Koska kankaissa ei ole käytetty mitän kemiallisia tärkkäysaineita ja se on paksua, mutta kuitenkin älyttömän pehmeää, ei kankaat myöskään juuri rypisty pesussa. Itse asiassa lakanat ovat pesun jäljiltä huomattavasti sileämmät kuin useimmat pellavalakanat uuvuttavan silityssession jälkeen.

Pääsiäisen kattaus (kuten tietysti joulunkin) on helppo koristella juhlavaksi erilaisin kausikoristein. Itse tykkään tehdä tätä jo ihan siitäkin syystä, että meillä ei ole mitään erillisiä pyhäastoita, vaan käytämme samoja keittiötarvikkeita aina. En kaipaa kaappeihin mitään turhaa, ja olen todennut, että kun astiat ovat arkenakin kauniita, ruokailuun tulee aina kiva fiilis. Juhlaa on sitten kiva korostaa kaikella sillä, mitä arkena ei viitsi tai ehdi toteuttaa. Nyt testailin kattaukseen eri värisiä sulkakoristeita, munankuoriin piilotettuja helmililjan sipuleita ja perinteistä (useimmiten käyttämäni koriste) rosmariinin oksaa. Tykkäsin ihan jokaisesta, joskin suloiset munankuoret nousivat suosikikseni!

Olen ennenkin kirjoittanut, että meidän keittiön pöytään on ollut mahdotonta löytää sopivaa pöytäliina. Paitsi että pöytä on normaalia leveämpi, pöytäliinalla tulisi olla pituutta yli 3,5 metriä. Pöytäliina isoon pöytään on siis ollut ongelma, johon luulin jääväni ilman ratkaisua. Tähän asti meillä onkin peitetty pöytä kolmella erillisellä liinalla, jotka olen asettanut pöydälle poikittain, mutta nyt, ensimmäistä kertaa koskaan, meidän pöydällä on täyspitkä pöytäliina!!! Sain valita Hempean väreistä mieluisimman, ja omaan silmääni tämä värjäämätön hamppu on ehdottomasti kaunein. Koska värjäämätön kangas on nimensä mukaan värjäämätöntä, hammpukankaan sävyerot vaihtelevat erittäin. Tämä Maares pöytäliina onkin pikkuisen vaaleampi kuin makuuhuoneen Nangu pussilakanat.
Lautasliinoina kattauksessa toimivat pienet Aivi pyyhkeet.

Kaikki Hempean tuotteet ovat 100 % hamppua. Hempean hamppu on ekologinen materiaali, jonka kasvatuksessa ei käytetä keinokastelua, lannotteita tai torjunta-aineita. Kuidun valmistus kankaaksi tapahtuu mekaanisesti ilman haitallisia kemikaaleja, myös kankaan värjäyksessä käytetään vain turvallisia, GOTS-sertifioituja värejä. Beige hamppukangas tosin on värjäämätöntä hamppua ja sen sävy, kuten jo tuolla yllä kirjoitinkin, voi hieman vaihdella kasvuolosuhteiden mukaan.

Meillä mies oli sitä mieltä, että missään muissa lakanoissa ei enää kannata hamppulakanoiden jälkeen nukkua. Itse innostun helppohoitoisuuden vuoksi myös näistä keittiötekstiileistä, sillä kuten varmasti kaikissa lapsiperheissä, pöydälle levitetty liina on jo tuomittu pestäväksi. 😀

Yrttejä, sulkia vai munankuoria? Miten teillä koristellaan pääsiäsipöytää? Jakakaa ihmeessä omat ideanne pääsiäispöydän kattaukseen!

Meillä harjoitellaan tänään pääsiäisen vastaanottamista. Sääli kai se olisi jättää kaunis kattaus käyttämättä!

Leppoisaa sunnuntaita. ♡

Heipsun!
Ja terveiset Tukholmasta, jossa kevät oli ihan yhtä pitkällä, kuin täällä meilläkin. Eli ainakin eilen vielä jossakin ihan liian kaukana. Tein pikapyrähdyksen naapuriin, Elloksen pressitilaisuuden merkeissä, ja hauska päivähän tuo oli, vaikkakin aika pitkä ja raskas. Tosin kotimatka oli kyllä aika uskomaton kaunis, kun automatkaa valaisivat loimuavat revontulet! Ei siis lainkaan harmittanut siirtyä kaupunkien valoista takaisin tänne omalle reviirille, valosaasteen ulottumattomiin. Siitäkin huolimatta, että Tukholman kukkatarjonta jäi jälleen kerran kaihertamaan mieltäni.
Tästä muuten päästäänkin jouhevasti otsikkoon, nimittäin kuulin termin ”granny girl” vasta eilen, ja voi että, miten tuo osuikin nappiin! Kiitos iloiselle toimittajajoukolla, joka sai minut ymmärtämään, että olen itsekin varhain mummoutunutta sorttia, ja juurikin tästä syystä vielä erittäin trendikäs! Nyt on nimittäin erityisen in rakastaa villasukkia, omaa sänkyä, aikaista nukkumaanmenoa ja hiljaista hipsuttelua. Granny girlin lempipaikka on oma koti – ja varsinkin oma sänky! Käsilaukusta löytyy kaikki saveteista rakkolaastereihin ja särkylääkkeisiin, sillä mummotyttö varautuu ja ennakoi. En tiedä olenko koskaan ennen ollut yhtä muodikas! 🙂

Meitä bloggaajia matkassa oli neljä, Jonna (Oma koti onnenpesä), Kerttu (Modernisti kodikas) ja Suvi (Valkoinen Harmaja). Jonnaan tutustuin vasta nyt, Kertun olen nähnyt viimeksi yli kolme vuotta sitten ja Suvin tapasin hyvin tasan pari vuotta sitten Tukholmassa vähän samanlaisissa merkeissä. Olikin hauskaa, että me kaikki matkalla olleet bloggaajat olimme niitä pitkämatkalaisia, jotka harvemmin käyvät Helsinkiin keskittyneissä pressi- ja pr-tilaisuuksissa, ja tästä samaisesa syystä myös tapaamme toisiamme melko harvoin. Tuli juteltua niitä näitä aiheesta ja aiheen vierestä, ja sekös olikin mukavaa, kun bloggaaminen on noin fyysisesti kuitenkin aika yksinäistä hommaa.

Tänään me onkin sitten pidetty Klaaran kanssa ihan rehellistä vapaapäivää. Vime viikon loppupuolisko tuli vedettyä aika tiiviisti opintojen parissa, joten nyt nautitaan välillä vähän kiireettömyydestä ja siitä kuuluisasta läsnäolosta. Kotitöitä, palapelejä ja satuja. Niitä tänään, ja saadaampa ihan juuri myös koululainen seuraksemme!

Aurinkoa päiväänne! ♡