Ihanaa iltaa!
Ei mennyt pitkään eilisen makuuhuonepostauksen julkaisun jälkeen, kun sain huomata, että kuolanpioni on täydessä kukassa. Todennäköisesti se oli aloittanut kukkien avaamisen jo aamupäivällä. Tällä hetkellä onkin vähän sellainen runsauden pula. On edelleen nämä ihanat marjaomenapensaan oksat ja syreenit ja sitten ne pionit. Niin ja se purppuraomenapuu! Ja kaikki yhtä aikaa. Kun voisi jyvittää osan sinne synkkään syksyyn jollain konstilla! Stressaa oikein, kun ei pysty kaikista nauttimaan tarpeeksi! Niin pienen ajan nuo kukinnat kestävät.

Tänään ilmassa on ollut paljon enteilevän kesäloman merkkejä. Esikoinen oli luokkaretkellä ja nuoremmalla oli muskarin kevätjuhla. Huomaa, että lapsillakin alkaa jo olla jonkinlaista arkiväsymystä. Omanlaisensa haasteen antaa sein, että kelit ovat kesäisemmät kuin vuosiin ja arki senkun jatkuu. Onneksi nyt lupaillaan lämpöä vielä useammalle viikolle.

Olkoon arkiväsymystä tai ihan vain rehellistä univelkaa, aion kuitata sitä ensi yönä. Eli kipin kapin pehkuihin.

Kauniita unia! ♡

 

Hello darlings!

Nousin tänään tekemään huomista postausta, kun muu perhe jatkoi vielä uniaan, ja alakertaan päästyäni olisin voinut joko purskahtaa itkuun tai nauruun.  Kaikessa surkuhupaisuudessa valitsin jälkimmäisen. Keittiön kokoisesta kaaoksesta selvittyäni yritin löytää kahvituopilleni tilaa työpöydältä, mutta tiukkaa teki sekin. Kesäkaaos, sitä se kai on, kun ei laiteta tikkuakaan ristiin sisällä. Eletään vaan kuin viimeistä kesäpäivää. Tänään oli siis ihan pakko raivata. Ei paljon, mutta sen verran, että saadaan sotkea taas lisää. Ja pesinpä lattiasta myös likaiset varpaanjäljetkin. Valkoisessa lattiassa nuo näkyvät onneksi hyvin, niin on helppo pestä. 😉

Jos jotain hyvää on lämpimien kelejen ja kötitöiden yhdistelmässä, niin pyykkiä tulee vähemmän! Pestäviä artikkeleita on ehkä tavallista enemmän, mutta tilavuudeltaan pyykkikasat pysyvät kesällä kohtuullisina. Ja leppeä kesätuuli myös kuivaa pyykin huomattavasti rumpua nopeammin.

Tiedän, ettei kauniita kesäiltoja pitäisi uhrata siivoukselle, mutta kyllä nyt henki kulkee kevyemmin. Ja ajatuskin. Onneksi sääennuste lupaa kesälle jatkoa, joten nautin sitten huomenna taas tämänkin päivän edestä. Vuorossa olisi pionipenkin perkaus. Moni muukin puutarhatyö on jäänyt viime päivinä vähemmälle, mutta ilmoitan, jos olemme sattuneet jalostamaan pois karkaavan voikukkalajikkeen!

Suloista kesäiltaa! ♡

Ps. Kuorin keittiön lampaantaljoista ja ajattelin seuraavassa siivouspuuskassani vaihtaa vähän kesäisempiä tekstiilejä sisustusta piristämään. Tähän puuskaan ei mahtunut yhtään enempää! 😀

Aurinkoista perjantaita!

Ollaan joskus täällä blogissakin mietitty, että mitä tämä mun sisustustyyli oikein on. Se taisi olla silloin, kun täällä Lifiessä mun blogi löytyi kategoriasta ”romanttinen sisustus” ja itse jotenkin vieroksuin sanaa romanttinen. Tämän elämääkin suuremman termistöongelman pariin pujahdin ajatuksissani jälleen, kun sain instagramissa kuvaani kommentin ”Tykkään tosi paljon sun tanskalaisesta sisustusmausta. Lämmin ja pehmeä olematta yhtään maalaisromanttinen.”  Niinpä. Tykkään itsekin lämmöstä ja pehmeydestä, mutta en kuitenkaan liian romanttisesta.

Mutta noin ylipäätään meistä suomalaisista on tullut vähän Tanska-faneja, ja ilmoittaudun itsekin tähän ryhmään. On hygge ja kaikki muukin rennon ihana, mitä tanskalaisilta kadehtia. Ja mitä tulee siustukseen niin ehkä juuri eniten sitä. Tanskalaiset osaa, sitä ei mene kieltäminen. Ja vaikka kotimme sisustus ei tanskalaistyyliä olisikaan, on sisustusmakuni ehdottomasti sitäkin tanskalaisempi. Mä nimittäin en ole koskaan kokenut omakseni kovin eleetöntä mustavalkosisustamista, missä kaikki on uutta ja tosi design. Tai vastaavasti hirveän romanttista. Mä tykkään enemmän vähän sellaisesta eriparisuudesta, ja jos jotakin niin tanskalaisissa kodeissa sitä on. On antiikkia ja sitten niitä designklassikoita. Värejä, kuoseja ja ennen kaikkea puulattioita. Oli ne sitten lautaa, lankkua tai kalanruotoparkettia.

Olen tällä viikolla siirtynyt pikkuhiljaa myös tekemään jonkinlaista kevätsiivousta. Tavaraa pitäisi raivata ja lajitella, ja paljon on vielä jäljellä sivoustakin, mutta esimerkiksi ikkunoiden pesuun maanittelin itseni ajatuksella ”huone kerrallaan”. Eikä muuten tunnu lainkaan niin pahalta se koko urakka, kun ei ylipäätään heti vaadi itseltään kaikkien ikkunoiden pesemistä kerralla. Eilen illalla tomutin ja pölytin ulkona tekstiilejä, tyynyjä ja taljoja. Pyyhin pölyjä ylähyllyiltä (niiltä, jotka on helppo aina jättää pyyhimättä) kun kerrankin oli ilta, jona ei tarvinnut jakaa tekemistä harrastuskuskaamisten mukaan. Ehkä se on tuo kevät, tai sitten se päänsäryn loppuminen, mutta nyt on selvästikin sellainen kodinlaittofiilis. Ja ehkä hyvä niin, sillä jossain kohtaa toukokuuta ei taas kiinnosta tämä sisällä eläminen yhtään. 😀

Mutta nyt kun paikat alkaa olla puts ja plank, on kiva aloitella myös viikonloppua. Kaikkea kivaa onkin tiedossa ja sellaista toivon myös teille! ♡