Lauantaita!

Tällainen jopa vähän turhankin letkeä fiilis täällä. Toisaalta eikös viikonloput olekin juuri sitä varten, että saa mennä hiukan puolivaloilla. Hipsutella villasukissa, tarrata käsillään kirjaan ja selällään sohvaan. Juoda muki tolkulla kuumaa teetä ja odotella lähinnä vain ajan kulkua. Koira sinänsä ei tajua laiskasta lauantaista yhtään mitään, hän on tuollainen ihan viikon jokaisena päivänä. 🙂

Inhottava flunssa on nyt kaatanut jo kolme neljäsosaa perheestä, ja on kuulemma sitkeää sorttia tämä täällä riehuva. Kolme viikkoakin, totesi lääkäri, joten hurraa sille, että olen itse ylittänyt jo ainakin puolivälin.  Vaikka ajattelin kyllä, että viikonlopun jälkeen kokisin jonkinlaisen ylösnousemuksen. Kroppa huutaa jo liikuntaa vaikka toki sekin pitää aika varovasti aloittaa. Mutta kuitenkin. Edes niitä rauhallisia kävelylenkkejä tuon kuvien karvaturilaan kanssa. Hiljalleen olen aloittanut jumien aukomisen. Tuntuu kuin kuume olisi vienyt minulta pituutta ainakin kymmenen senttiä.

Kynttilät palamaan ja venetsialaisviikonloppua sisätilöissa. Aikaisin sänkyyn ja kunnon yöunet. Siinä lauantai-illan suunnitelmani.

Rentoa ja rentouttavaa iltaa myös teille! ♡

Hej!

Syksy ei ole edes kunnolla alkanut, ja tiedättekö mulla on jo ensimmäinen flunssa! Ollut oikeastaan koko viikon, ja siitä syystä olen kulkenut vähän puolivaloilla. No, sen siitä saa, kun nukkuu yhä avoimen ikkunan (ja tuulettimen) vieressä, vaikka yöt ei olekaan enää trooppisen lämpimiä. Ei tosin ollut tarkoitus, mutta nukahdin viikko sitten kirjani kanssa näihin olosuhteisiin, ja tässä tulos. Pieni flunssakuume, tukkoinen nenä, käheä ääni ja huonosti nukuttuja öitä. Ei vakavaa, mutta ärsyttävän uuvuttavaa. Mutta hei, otin opikseni, enkä enää mene sänkyyn ennen kuin ikkuna on kiinni. 🙂

Iloa sunnuntaihin tuo onneksi kimppu auringonkukkia, jotka sain perjantaina. Miten tuo keltainen onkin nyt niin ihana väri. Ja koska flunssa toi väkisinkin tullessaan syksyisen fiiliksen, päätin nostaa keittiön tuoleille taas taljat ja voi että, miten ihanalle tuntuukin palauttaa koti tähän normaalitilaansa pitkän ja lämpimän kesän jälkeen. Paljon kynttilöitä ja just sopivasti sellaista kotoista tunnelmaa. Pesän rakentaminen ja kotiin kääriytyminen ovat ehkä nuhaista nenää vieläkin selvempi syksyn merkki. Samoin jatkuva traktori- ja puimuriliikenne, joka pauhaa vielä pimeän tultua. Syysfiilikseltä ei voi enää oikein välttyä, sanokaa mitä sanotte!

Jalkapallon pelaaminen täytyy tänään jättää väliin, sille ei nyt oikein voi mitään. Ajattelin nimittäin, että alkava viikko saisi olla pikkuisen parempi ja energisempi kuin tämä päättymässä oleva. Mutta kotona valssataan tänään vähän huonekaluvalssia, joten siinäkin on mukavasti puuhaa sunnuntaille. Nyt vain pitäisi saada paikat kuntoon, jotta uusi viikko saadaan aloittaa ilman sen suurempaa kaaosta. Eli nyt kirjahyllyjä järjestelemään!

 

Leppoisan rauhallista sunnuntaita myös teille! ♡

Hei! Eikö olekin kauniita nuo elokuun sävyt pelloilla!? Onhan toki kesäinen vihreyskin kaunista, mutta kyllä noissa kypsyvän viljan sävyissä on silti oma hohtonsa. Ja mitä enemmän noita sävyjä ihailee ulkona ja maisemia katsellessa, sitä enemmän niitä haluaa myös katsella sisällä. Tosin luonnonsävyjä meillä on aina paljon sisustuksessa, mutta juuri nyt ne puhuttelevat enemmän kuin pitkään aikaan. Ehkä se on osittain jokin merkki siitä, että kesästäkin pystyy luopumaan kun sen aika tulee?

Täällä alkoi tänään koulut ja sen myötä taas uudenlainen arkikin. Facebookista onkin ollut ihana katsella ystävien laittamia kuvia pienistä koululaisista. Mietin aamulla tuttuja eskariin menijöitä, uusia ekaluokkalaisia ja jopa ystävien lukiota aloittelevia lapsia. Ihan silmäkulmat kostuivat. Onhan ne isoja juttuja vielä noille isommillekin lapsille. Ja iso juttuja elämässä ylipäätään. Uusia alkuja ja uudenlaista elämää. Ja vaikka sää on vielä mitä kesäisempi, nuo asiat tuovat mukanaan pikkuriikisen sellaista henkistä syksyä.

Arki on vahvasti läsnä tässä viikossa monellakin tapaa. Myös omat opintoni jatkuvat heinäkuun tauon jälkeen, mutta osa lasten harrastuksista palaa ohjelmaan vasta parin seuraavan viikon aikana. Sellainen pikkuisen pehmeämpi lasku arjen koko komeuteen. 🙂 Valoisat aamut ovat kuitenkin tässä kohtaa vuotta vielä niin ihana herkku, että arkeen on kiva herätä ja päivän voi käynnistää aamulenkillä valosta nauttien.

Osassa Suomea koulut strattaavat vasta ensi viikolla, mutta toivottelen kaikille silti turvallista ja mukavaa koulun aloitusta jo nyt!

Kepeää kesäiltaa!