Antaa tulla kaurapuuron makuinen arki, minä olen valmis! Tosin helppoa se ei ole ollut, viimeiset viisi päivää pikemminkin armotonta valmistautumista, mutta eikös se kuuluu elokuun alkuun kuin manteli joulupuuroon!

Valmistelin viikonlopun ja maanantain aikana pari isompaa työjuttua ja kun sain ne taakat harteiltani päätin, että kesän asumaan taloon on vihdoin aika saada kuri ja järjestys. Kaikki alkoi ikkunoiden pesusta (kolme huonetta selvitetty) ja homma laajeni laajenemistaan. Samaan aikaan meillä on tehty puutöitä, ja kun siihenkin ryhdyttiin, niin johan tuli hyvä sauma tyhjentää koko hiivatin kellari. Lasten vaatekaapit ja lelut kokivat karsinnan ja päivien viimeiset mehut on nitistetty paitsi saunan lauteilla, myös puita pinoten. Välihuomiona, että olen viimeiset kolme yötä pinonnut puita myös unissani! Keittiön ruokakomerokaan ei saanut olla rauhassa, mikä ehkä oli ihan hyväkin asia, sillä jos kaapissa on vuonna 2017 vanhaksi mennyttä säilyketonnikalaa, asiaan olisi kohta puutunut ehkä joku terveysviranomainen. Olen pessyt ikkunoiden lisäksi lattioita, lakanoita, pyyhkeitä, seinä, ovenpieliä ja kaikkea piipunhatun ja kivijalan välistä. Tänään ajattelin puhaltaa vähän hitaammalla temmolla, mutta kun ystävä soitti aamulla työmatkaltaan olin jo vessan pesussa ja ennen yhdeksää olin kummonnut jo koko siivouskomeron sisällön eteisen lattialle. Hemmetti kun sekin tökki! Koska sade (ihana ihana sade, jota on totisesti odotettu) tauotti puuhommia, lyöttäytyi puolisoni liittolaisekseni ja teki mopinvarsilleni telineet ja lupasi siivouskomeroon hyllyt. ”Ihan miten haluat kulta, sinähän sitä käytät!”
Puusepältä tilattujen hyllyjen toimitus viivästyi työtapaturman vuoksi (kyllä, täällä maalla asioita voi yleensä tilata ihan samalle päivälle) tyhjä siivouskomero alkoi ärsyttämään siinä määrin, että kunnon pesun lisäksi se sai myös maalia pintaansa. Ja huolimatta työtapaturmasta, hyllylevyt tulivat ja vielä kotiin toimitettuna! Valmista ei ole vieläkään, ei siivouskomerossa, eikä koko talossa. Ja toisesta päästä saa melkein aloittaa, kun valmista alkaa tulemaan. Mutta olo on helpottunut ja kesän hiekat ja tomut on pyyhitty pois niin henkisesti kuin ihan oikeasti sohvatyynyjenkin välistä.

Kun iltapäivällä alkoi satamaan ihan kunnolla ja ukkonenkin paukkui ja jytisi, päätin sytyttää kynttilät ja ihan vain nauttia.

Iltapalaksi itse tehtyä pitsaa ja ehdittiinpä käydä nopeasti kuulemassa myös tuttua trubaduuria. Nyt hyllyt siivouskomeroon ja komero kuntoon. Huomenna sitten kouluun. Viides luokka ja eskari, eiköhän me niistäkin selvitä!

Ja hei, kun arki alkaa minustakin ehkä kuoriutuu ahkerampi bloggari. Ja sitä kaurapuuron makuista arkea on tarjolla, mutta senhän te jo tiesittekin! ♡

 

Hei ihanat ja ihanaa alkanutta elokuuta!

Itselleni elokuu on aina ollut sellainen vedenjakaja. Kuukausi, joka tuo tullessaan arjen ja muutoksia. Samalla kuitenkin uuden alun ja puhtaan pöydän. Vaikka vielä kesää eletäänkin, koen, että elokuu on se kuukausi joka tuo mukanaan syksyn. Luonnon värit on muuttuneet lämpimämmiksi, kypsyvä vilja suhisee pelloilla ja kohta myös vieno omenoiden tuoksu ja maatumisen haju kieppuvat sieraimiin. Mutta yhtä kauhealta kuin kesän hiljainen hiipuminen tuntuukin, koen suurta nautintoa siitä, että vuodenajat seuraavat toinen toistaan. Upea kukkaloisto ja lämpimät ja aurinkoiset heinäkuun päivät olisivat kai aika ihania ympäri vuoden, mutta kuinka pitkään?

Itse odotan elokuulta montaakin asiaa. Arki tietenkin päällimmäisenä niin hyvässä kuin pahassakin. Eskarivuosi alkaa jännittämään ja uudenlainen arki onkin jo aika lähellä, sillä koulut alkavat ensi viikolla. Samaan aikaan kun mietin, että miten taas kaikista lasten harrastuksista selvitään hengissä, mietin, että kuinka kiva onkaan, kun viikossa on ne tietyt päivät, joina pääsen ystävän kanssa jumpaan. Ne pienet hetket, jotka rikkovat arkea, mutta samaan aikaan tuovat siihen järjestystä ja ryhtiä. Samalla kun mietin arkea, nenääni tulee hajumuisti elokuisilta aamuilta. Kirpeät ja kosteat aamut kuuluvat elokuuhun ja valmistavat kohti syksyä. Voi kunpa silti päivät pysyisivät lämpiminä vielä pitkään!

Toivon elokuulta onnistunutta arkea. Sellaista, joka rullaa kevyesti ja jättää aikaa palautumiselle. Toivon energisiä aamuja ja aikaisia iltoja. Hetkiä nauttia kynttilänvalosta ja kulkea ihailemassa viljapeltojen hehkua. Toivon mukavia hetkiä villasukissa ja vilttiin kääriytyen. Loputtomia kirjapinoja ja hämärtyviä iltoja. Omenakakkua, luumupiirakkaa ja mustikkapullaa. Ja kaikkea muutakin hyvää ja itse leivottavaa. Toivon mekkokelejä, paljaita varpaita ja valoisia aamuja. Paahtavan kuumia iltapäiviä ja pitkiä iltoja, joina voi vielä tuntea ehtivänsä elää ennen pimeää.

Ole elokuu pehmeä ja lämmin. Turvallinen ja mukava!

Perjantaisuunnitelmana mummulareissu ja ilta kirjan parissa. Sytytän kynttilät ja kääriydyn peittoon. Aion nauttia ja ihailla pimenevästä illasta ja imeä sieraimeni täyteen kesäiltaa. Siitäkin huolimatta, että meillä haisee sikalamainen kesäilta. 😀

Ihanaa viikonlopun aloitusta! ♡

Long time no see. Tämä viikko meni vähän eri tavalla, kuin olin suunnitellut ja kuuluu ehdottomasti niihin viikkoihin, kun tapahtuu enemmän kuin olisi tarvinnut. Mutta ei nyt jaksa negistellä ikävillä asioilla, kun ulkona paistaa aurinko ja sääkin on taas ihan kesäinen.

Meillä odotetaan viikonloppua innostunein mielin ihan jo siistäkin syystä, että huomenna saadaan siskoni lapsineen meille kyläilemään. Tähän on tuon pienemmän kanssa laskettu päiviä ja öitä ja nyt se viikonloppu vihdoin koittaa. Tilanne on kaikin puolin hyvä, sillä lasten lisäksi laatuseuraa on tietenkin tarjolla myös itselleni. Jopa vähän mietin, että olisko tämän päivän Poirot pitänyt säästää huomiselle siskon kanssa katsottavaksi, mutta luotin siihen, että malttamattomuus laatuviihteen suhteen on jotakuinkin sukurasite, josta kärsii yhtälailla niin minä kuin sisarenikin. 🙂

Sain tässä aikani kuluksi yhden sisustusideankin, mutta en tiedä onko sitä järkeä toteuttaa. Nimittäin olen jo pitkään ollut jokseenkin kyllästynyt meidän keittiön pöytään. Se on vaan niin valtavan suuri. Ja toisaalta juuri siksi sen pois vaihtaminen olisi kai ihan älyttömän typerä idea. Mutta siis mulla on edelleen tuo meidän vanhan kodin ruokapöytä. Ihan normaali kuuden hengen pöytä, joka on jotenkin paljon tätä nykyistä nätimpi. Mutta tosiaan myös pienempi. Ainakin tästä ja tästä linkistä näkee joitakin vanhoja kuvia, joissa pöytä vilahtaa. Sinänsä kuitenkin sen laatuinen sisustusongelma, että tätä pitää hiukan pohtia, eikä vain kokeilla. Tämän rohmun kantaminen ulos, ja sen toisen kantaminen alas piharakennuksen vintiltä kun ei ole mikään ihan parin minuutin homma. Mutta toki jos sen päättää tehdä, niin kesä olisi siihenkin kaikin puolin parasta aikaa.

Muutenkin vähän sisustuskärpäsen puremaa, ja ehdotin myös, että vaihdetaan nuo kaikki mustat sähkökalusteet valkoiseksi. Tai siis tämäkin on taas sellainen homma, jonka minun sijastani käytännössä tekisi joku muu. Ja tiedättekö, nämä on niitä kaikkein hankalampia hommia! 😀

Mutta sellaista perjantaihin. Muita joita sisustusjutut on kesken kesän alkanut kiinnostamaan? Minulla on yleensä tämä vaihde kesäisin aika hyvin kytkettynä pois päältä, tai ainakaan se ei yleensä aiheuta mitään sen suurempaa tarvetta oikeasti tarttua asioihin. Ja voihan se olla, että nämäkin asiat jäävät oikeasti tarttumatta. Mutta koskaan ei voi tietää ja siksi on hyvä, että on ideoita! 🙂

 

Ihanaa ja leppoisaa heinäkuun viikonloppua!