Moikka!

Mä vietin eilen sellaisen oikein kunnon rentolauantain, enkä saanut mitään järkevää aikaiseksi. En tosin edes yrittänyt. Söin ja lepäsin. Tuntuu, että kroppakin vaatii välillä ihan oikeasti huilaamista. Tänään sitten olikin jo sellainen olo, että on ihan pakko tehdä jotain. Sää oli kiva, ja arvoin aamulla aika pitkään puutarhatöiden ja jonkinlaisen kuntoilun välillä, mutta päätin sitten lopulta kuntoilla puutarhassa. Ja hikihän siinä tuli. Mulla on aina tässä kohtaa vuotta sellainen fiilis, että pienempikin piha riittäisi. Mutta joo, en mä siitä ehkä kuitenkaan pois antaisi. Mutta kun olin jo kuljettanut kymmenen kottikärryllistä sembramännyn neulasia ja kastanjoita, päätin, että toinen puu saa kyllä luvan lähteä. Ja kyllä se mänty taitaa tässä kohtaa olla ensimmäisenä lähtemässä. Meillä on niitä kyllä muutenkin, mutta hevoskastanjan vieressä tuo tekee kyllä joka talvi sellaisen maton, että sen kuopsuttaminen käy ihan voimille. No, kesällä olen taas sitä mieltä, että ei viitsi kaataa, ja ensi keväänä on sama mutina. Näin se joka vuosi menee.

Ulkona vihertää jo kivasti, ja ekat oman pihan valkovuokotkin jo nostavat päätään. Vielä en hennonnut poimia, mutta ehkä huomenna. Viikonloppukimppu löytyi kauppareisulla ja pakkohan sellainen oli mukaan ottaa, kun niin huumasi tuoksullaan ja väreillään. Kynttilälyhdyn tilasin Sandrasista. Ihanasta pikkuputiikista, jonka piti taas pääsiäisena aukaista ovensa täällä meillä, mutta joka nyt olosuhteiden vuoksi toimiikin nettikauppana.

Sunnuntain kunniaksi saunan piipusta nousee savu. Meillä on tuo nuorimies viime aikoina vihkiytynyt saunan lämmitykseen ja löylyihin pääsee vaikka joka päivä. Ja mikäs siinä. Esimerkiksi tällaisen päivän jälkeen sauna tuntuukin uskomattoman ihanalle.

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja energiaa uuteen viikkoon! ❤️

 

Aina välillä yritän muistaa laittaa postauksiin merkinnän, mistä vaatteeni ovat, mutta se tuntuu usein tosi tyhmältä, koska mun vaatteet on yleensä vanhoja ja niiden ostopaikat ei siis siinä mielessä auta ketään hankkimaan samanlaista. Niitä kuitenkin kysellään paljon täällä blogin puolella, instassa ja viesteissä ja välillä yritän ryhdistäytyä asian kanssa. Kuten olette ehkä huomanneet, mun postauksissa toistuu myös tosi paljon samat vaatteet. Ihan kun itsekin tuota instafeediäni katselin, niin eipä sieltä kovinkaan montaa erilaista vaatekappaletta voi bongata. Joskus tuntuu siis siinäkin mielessä vähän turhalta mainita moneen kertaan mistä jokin vanha vaate on aikoinaan hankittu.

Olen pitkään miettinyt sitä vastuuta, mikä mulla itselläni on bloggaajana, tai vaikuttajana, kuten nykyisin pitäisi sanoa. Että haluanko olla antamassa sellaista kuvaa elämisestä, jossa aina päälle vedetään jotain uutta. Levittämässä elämäntapaa, jossa vaatetta käytetään kerta tai kaksi ja sitten se heitetään pois. No en halua. Se on vähän samanlainen kirjoittamaton soppari itseni kanssa kuin se, että pyrin jakamaan ruoka- ja reseptipostauksissa lihattomia ohjeita ja kuvia. Ei siksi, että oltais koko perhe kasvissyöjiä tai etteikö meilläkin ostettaisi vaatteita ketjuliikkeistä. Enemmänkin siksi, että koen vastuullisempana olla levittämässä insparaatiota kasvisruokailun ja esimerkiksi kotimaisen vaateteollisuuden osalta.

No, tämän pitkän alustuksen jälkeen suonette minulle oikeuden esitellä kevätgarderobini uusimman ihanuuden, KAINOn Mielitietty-neuletakin. KAINO on kotimainen neulevaatteiden valmistaja ja vaatteet tehdään siis täällä Satakunnassa, ihan tuossa meidän naapurikunassa. Vaikka Kaino nykyisin tunnetaan erityisesti naistenvaatteista, niin kyllä meille ne ensimmäiset Kainon neuleet tuli lastenvaatteiden muodossa kun Niilo oli pieni. Kymmenessä vuodessa pieni Köyliöläinen yritys on ponnistanut tunnetuksi, vaikka varsin satakuntalaiseen tapaan moni uskalsikin epäillä liikeidean toimivuutta. Ja onhan se nyt aika hurjaa perustaa neuletehdas ja valmistaa vaatteet alusta alkaen itse. Suomessa! Mulla on ollut ilo päästä seuraamaan neuleiden valmistumista ja kyllähän siinä ihan oikeasti se käsintehty konkretisoituu kun näkee, miten neule valmistuu ja kuinka se leikataan, ommellaan ja viimeistellään ihan siinä silmiesi edessä. Huolellisesti, jokainen työvaihe kerrallaan.

Mulla on ystäväni kanssa sellainen kuumalinjatyyppinen ratkaisu, jolla usein toimimme toistemme makutuomareina. Ollaan kai molemmat jo siinä iässä, että ollaan tajuttu sen puolisolta kysymisen olevan yhtä tyhjän kanssa. Kaveri on rehellisempi makutuomari ja uskaltaa sanoa ei, jos siltä näyttää. No tämä Mielitietty-takki oli sellainen joka pyöri meidän whatsapp-keskusteluissa heti ensimmäisista kuvista lähtien ja tykättiin mlemmat todella paljon. Hassu juttu sinänsä, koska meillä ei todellakaan ole ihan samanlainen maku, vaan pukeudutaan aika eri tyylisesti. Siinä missä minä olen hillittyjen ja varmojen värien käyttäjä, ystäväni on tyyliltään rohkea. Tämän vaatteen kohdalla natsasi molemmilla, sillä värejä on tarjolla molempien makuun.
Vaikka nettikauppa on päivän juttu, rohkeuteni ei riittänyt neuletakin tilaamiseen, vaan laitoin Kainon tehtaanmyymälään viestiä, josko voisin tulla sovittamaan neuletta. Tämä onnistui, vaikkakin ovi on nykytilanteen vuoksi muuten suljettuna. Private shopping on kuitenkin mahdollista, ja niinpä minä hurautin naapuriin sovittamaan neuletakkia ja otin samalla videopuhelun ystävälle, joka ruudun kautta tutki, onko vaate sopiva myös hänen tarpeeseensa. Kotimatkalla kiikutin vielä neuleeni ystävälle sovitukseen ja kun oli todettu, että sama M-koko sopii molemmille, ystävänikin uskalsi laittaa Mielitiettynsä tilaukseen.

Eli ihanan uuden neuleeni lisäksi halusin tässä nyt hehkuttaa teille kotimaista työtä ja osaamista, ja vieläpä melko paikallista sellaista. Moni vastuullinen pieni yritys on laittanut ovensa kiinni koronatilanteen vuoksi, mutta moni ovi on kuitenkin valmis aukeamaan vastuullisen asiakkaan pyynnöstä. Private shopping ei tarkoita sitä, että asiakkaalla on ostopakko, vaan se on tarkoittettu juurikin palvelemaan asiakasta ja kaikkia asiakkaan tarpeita. Nimittäin itseäni mietitytti juurikin tässä neuleessa nuo vajaamittaiset hihat ja se, kuinka vajaamittaiset ne minulle olisivat. Mikäli vaate ei jostain syystä olisi vastannut minun mittojani, se oltaisiin voitu myös räätälöidä minulle sopivaksi. Yhtälailla Kainon myymälään voi kiikuttaa myös vanhan Kainoneuleen huoltoon tai korjaukseen.

Nyt kun ajat ovat mitä ovat, kotimaisen työn suosiminen on tärkeämpää kuin koskaan. Kun ostetaan Suomessa tuotettua, tuetaan myös kotimaista työtä ja pidetään rattaat pyörimässä.

Niin ja on Kainolla toki hienosti toimiva nettikauppa. Mutta jos ajelet näillä hoodeilla, niin kyllä sinne myymäläänkin uskaltaa pistäytyä!

Mun pitäis lähtee kohta fillarilenkille makutuomarini kanssa, mutta saas kattoo, pysytäänkö pystyssä, vai tuleeko meistä tuulenviemää. 😀

Pitää heti alkuun tunnustaa pari asiaa. Ykkösenä se, että hitto, mutta on nämä kotikouluviikot aika raskaita. Ei sillä, että se opettaminen vaatisi niinkään minulta kauheasti, tuo vitosluokkalainen on motivoitunut ja hoitaa hommansa melko itsenäisesti. Mutta sitten kaikki se muu. Ruokaa, tiskiä, ruokaa, tiskiä… Ja kämppä on hyrskyn myrskyn kun neljä henkeä kulkee ja jättää tavaraa sinne tänne. Jopa villakoiria syntyy enemmän kuin yleensä. Niin, että jos tässä säästettiin se, että illat on vapaita harrastuksista, en kyllä sitten iltaisin oikein mitään jaksakaan. Olen varmaan katsonut parin viime viikon aikana telkkaria enemmän kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä. Olla möllöttänyt vaan ja miettinyt, että mitä kaikkea pitäisi tehdä. Mutta suotakoot se minulle ja kaikille muillekin. Rima saa nyt olla vähän matalammalla. Ravintoloitsijoille terveisiä, että ne joilla palkka juoksee vielä loppukesästä ulkoistavat aivan varmasti ruokahuoltonsa kun siihen annetaan lupa!

Toisena tunnustuksena se, että meillä ei ollut viime vuonna lainkaan pääsiäisruohoa. Ja äidin neulomat pääsiäismunatkin olivat menneet hukkaan parin vuoden aikana. Kissojen ja koirien kanssa niitä etsin, ja lopulta löytyivät. Kaapin ylähyllyltä, paperikassiin siististi pakattuna. Niin, että kun tässä nyt jää kinkerit jos toisetkin viettämättä, niin ajattelin, että juhlitaan nyt sitten ainakin pääsiäistä oikein kunnolla. Ohrat on ikkunalla kasvamassa ja tiput odottamassa esille pääsyä. Keramiikkamunatkin on äidin tekemiä. Harmi vain, että tänä vuonna äidin laittamat pääsiäisruoat jäävät saamatta.Vaikka ei nyt ehkä ole mitään kauhean harrasta tai innostunutta pääsiäismieltä, niin ajattelin seuraavan viikon kaivaa sitä esiin vähän vaikka väkisin. Jotain iloa arkeen tarvitaan.

Postipoikakin kiikutti mulle viikonlopuksi vähän toivonkipinää. Kiitos WSOY ja Maaret Kallio ihanasta Voimana Toivo -kirjasta. Myös uudet NikkoTakko -korvikset symbolisoivat mulle parempien aikojen palaamista. Tuolla laatikossa on nimittäin jotain kesämekon ja punattujen huulien kaveriksi. Sekin aika tulee vielä! ❤️

 

Mutta nyt ihanaa viikonloppua! Mulla on jossain lapsille suklaamunia, mutta jälleen niin hyvin piilotettuna, että pitää vissiin vähän penkoa.