Väittäisin, että sosiaalisen elämän merkitys on kasvanut viimeisen vuoden aikana hurjasti. Joskin tosin monilla mittareilla suhtaudumme nykyisin myös intohimoisemmin kotiin ja kotona viihtymiseen. Molempi parempi, tuumaan ainakin itse, ja eilen sen taas todistin, miten tärkeää on päästä välillä nollaamaan arjen harmautta ystävien seurassa. Samalla kuitenkin takaraivossa on se kamala pelko, koska moinen joukkokokoontuminen taas kielletään ja tämä osa elämää laitetaan tauolle. Vaikka elämme täällä toistaiseksi maamme koronattomimmassa kolkassa, kaiken kivan yllä lepää kuitenkin se ikävä perumisen pelon viitta. Jokainen suunnitelma ja tulevaisuuteen ajateltu tekeminen päättyy nykyään jossitteluun. Ja vaikka kuinka yrittäisi ajatella, että pitää elää hetkessä ja katsoa positiivisin mielin tulevaan, tuntuu se välillä musertavan turhauttavalta. Puhumattakaan siitä kaikesta muusta epävarmuudesta, mikä elämisen päällä nyt jatkuvasti roikkuu.

Olin jo aamulla manaamassa koko päivän epäonnistuneeksi ja perjantain ilo meinasi vaihtua äärimmäiseen ketutukseen, kun suunnitelmat menivät uusiksi, mutta jälleen kerran elämä kuitenkin opetti, että asioilla on aina kaksi puoltaan. Vaikka suunnitelmat vaihtuivat, pimeä sadepäivä kotona ei loppujen lopuksi ollutkaan pelkästään huono juttu. Itse asiassa pimeys ja synkkyys on oikeastaan ihan jees. Kun saa olla kotona. Sateen piiskaamat ikkunat on oikeastaan aika kauniita, pimeys tunnelmallista ja kaikki ylipäätään tosi hyggeä.

Kynttilät palamaan, villasukat jalkaan ja jotain tosi hyvää ruokaa illaksi. Ja kasa herkkuja jälkkäriksi. Ihanaa viikonlopun aloitusta!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Sinituote

---

Vuosittain näin lokakuussa näkyväksi tuleva Roosa nauha -kampanja on mitä hienoin esimerkki kansallisesta yhteenhiileen puhalaltamisesta. Vajaassa parissakymmenessä vuodessa Roosa nauha on paitsi vakiinnuttanut paikkansa suomalaisten rintapielissä, myös ihan jokaisen ajatuksissa. Meistä aikuisista kun jokainen on tainnut jollakin tavalla osua törmäyskurssille rintasyövän kanssa.
Lokakuu on virallinen Roosa nauha -kuukausi ja hyvää voi tehdä monella tavalla. Yksi tavoista on siivoaminen Sinituotteen Roosa nauha -kampanjatuotteilla. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Sinituotteen kanssa.

Jo yhdettätoista vuotta Roosa nauha -kampanjan yhteistyökumppanina toimiva Sinituote osallistuu Roosa nauha -keräykseen kampanjatuotteilla, joiden myyntihinnasta osa lahjoitetaan Roosa nauha -keräykseen. Mukana keräyksessä on joukko laadukkaita SINI-siivousvälineitä sekä KUNGS-lumiharjoja ja -heijastimia. Tarpeellisia ja käytännöllisiä tuotteita ihan tavalliseen arkeen. Ja täytyy tässä kohtaa sanoa, että olen hurjan iloinen siitä, miten yritykset meillä Suomessa ovat lähteneet mukaan Roosa nauha -kampanjaan. Ja siihen, että tuotteiksi on ylipäätään valikoitunut kestäviä ja laadukkaita arjen käyttöesineitä. Hieno juttu!

Pinkit siivousvälineet ovat aika piristävä osa arkea ja itse tykkään väristä. Meiltä löytyy paljon Sinituotteen Roosa nauha -tuotteita vuosien varrelta ja juuri pinkit ovatkin omia suosikkejani. Tiesithän kuitenkin, että mikäli vaaleanpunaiset siivousvälineet eivät ole makuusi, Sinituotteen kampanjatuotteita myydään myös valkoisena ja hopeanharmaana!

”Rikkasettejä ei voi koskaan olla liikaa”. Näin totesi jopa puolisoni, joka ei muuten ole varsinaisesti tunnettu intohimostaan siivoamiseen tai siivousvälineisiin. Ukko kulta on kuitenkin oikeassa, sillä SINI-rikkasettejä ihan oikeasti on meidän taloudessa valtava määrä ja aina tuntuu että isossa talossa niitä on yksi liian vähän. Kellarissa, kodinhoitotilassa, saunassa, keittiössä, tulisijojen vieressä, kasvihuoneessa, ulkovarastoissa jne. Näin syksyllä rikkasetti on tarpeellinen jopa kuistilla kun jokaisella ovenavauksella sisään pyrkii myös syksyn lehtiä.

Hus pois pöly ja hämähäkinseitit! SINI-Pölypampula on ehdottomasti muhkein koskaan näkemäni pölyhuisku. Henkäyksen kevyttä mikrokuitupintaa on tässä välineessä hurja määrä ja monikäyttöisyyttä lisää liitäntämahdollisuus SINI-välinevarsiin. Tämä pampula ulottuukin katonrajan lisäksi myös huonekalujen alle. Kirjahyllyt ja valaisimet, sekä työpöydän sähkölaitteet puhdistuivat näppärästi pampulan avulla.

Välillä on hyvä kokeilla jotakin uutta ja tällä kertaa se oli itselleni SINI-tehomoppi. Olen vannoutunut Monitoimimopin käyttäjä, mutta tehomoppi kieltämättä antoi hyvin kyytiä keittiön lattiaan kuivuneelle kissanruoalle ja eteisen kuraisille kengänjäljille. 100% mikrokuituiset liuskat mopissa ovat myös hygieniset ja moppi kuivuu nopeasti. Huomaathan että tehomoppiin kiinnitetty teleskooppivarsi ei ole Roosa nauha -kampanjatuote.

Kostea sieniliina-tiskirätti -pakkaus on muuten sellainen Roosa nauha -tuote, jota hamstrasin vuosi sitten useamman paketin. Käytän sieniliinoja siivouksessa ahkerasti ja pidän tästä kolmen värin yhdistelmästä. Nukkaamaton liina ei jätä jälkeensä pisarajälkiä ja mikä parasta, se maatuu kompostorissa!

Sinituotteen Roosa nauha -kampanjatuotteissa on myös uutuustuote. Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin opiskelijoiden suunnittelutyön tuloksena syntynyt Jokikivi -tiskiharja ammentaa inspiraationsa ajan saatossa vedessä hioutuneista kivistä. Tässä tuotteessa kaunis muotoilu, kotimainen työ ja tärkeä Roosa nauha -asia kohtaavat hienolla tavalla!

Kätevä teippiharjasetti pitää sisällään perinteisen teippiharjan ja näppärän käsilaukkukokoisen version. Tämä on yksi arkisista suosikeistani sillä Sinituotteen teippi on äärettömän tehokasta ja vaihtorullat ekologinen valinta. Myös vaaleanpunainen KUNGS Arctic-is  jääraappa löytyy muuten tuolta Roosa nauha -tuotteista. Se on ihan mahtava ja muuten loistava lahjaidea jokaiselle autoilevalle naiselle! Eipä palele talvella sormenpäät auton laseja putsatessa!

Kaikki Sinituotteen Roosa nauha -kampanjatuotteet löydät täältä!

Lokakuu on hyvää aikaa siivota paitsi Roosa nauha -kampanjan vuoksi, mutta myös ajatellen jo vaikkapa joulua. Itse aloitan ”joulusiivouksen” jo tässä kohtaa vuotta ja teen viikko viikolta jotakin niistä siivouksista joita yleensä teen vain joskus ja jouluksi. Yksi kaapin hylly tai laatikko kerrallaan kohti joulua ja uutta vuotta. Kun nuo isommat vuosisiivoukset tulee hoidettua pikkuhiljaa pitkin syksyä, jää joulun alla enemmän aikaa ihan vain nautiskeluun. Keväällä sitten taas isompia siivouksia kun auringonvalo paljastaa armottomasti kodin liat ja sotkut.

En ole päivääkään katunut meidän keittiön kaakeliseinää tai yläkaapittomuutta, mutta kyllä ihan ehdoton siivousinhokkini on juurikin se keittiön kaakeliseinän puhdistus. Rasva ja pöly ovat inhottavia puhdistettavia ja toimenpide vaatii tason ja hyllyjen tyhjennyksen. Mutta nyt se on tehty! Ja ai että, mutta tulikin siisti keittiö! Työtasotkin tyhjenivät mukavasti taas ainakin hetkeksi.

Siistiä keskiviikkoa!

Ja niin katosi syyskuukin. Vihelsi vain mennessään. Muutama vuosi sitten olisin sanonut, että tästä alkaa se vuoden inhottavin osuus. Vuosi toisensa jälkeen kun hokee itselleen kuinka kurjia kuukausia nämä vuoden kolme viimeistä ovat, alkaa sitä väkisinkin uskoa sanomaansa. Asenne! Miten ihanaa onkaan ollut oppia tuon pienen sanan suuri voima. Loppupeleissä kun voisin jopa väittää, että olen esimerkiksi luovimmillani juuri syksyllä. Oivallukseni asenteesta on myös notkahduttanut vuosien varrella joulun merkitystä. Siinä missä ennen piti takertua jouluun kuin viimeiseen oljenkorteen, nykyään joulu tuntuu vuosi vuodelta vähemmän tärkeältä. Ehkä myös lasten kasvamisella on osuutensa asiaan, mutta luulen että joulukonservatiivi minussa alkaa kääntyä hieman liberaalimpaan suuntaan. Ei paljoa, mutta havaitsen muutoksen itse.

Meni myös vuosia, kun en oikein tykännyt tästä syksyn kellertävästä valosta. Nyt alhaalla roikkuva aurinko ja sen sävyt tuntuvat erityisen kauniilta. Samoin vahvat varjot ja kontrasti ylipäätään. Tänään ne liki pakottivat tarttumaan kameraan. Ja yksi juttu, jota en muuten koskaan uskonut sanovani ääneen liittyy daalioihin. Alan nimittäin jo hieman kyllästymään! Kyllä, nyt se on sanottu. Kaipaan rauhallisempia sävyjä kotia koristamaan. Tosin maalainen kun olen, pyörittelen vain silmiäni kaupan viidentoista euron vehnäkimpuille.
Toki keräsin tänäänkin isot kimput kukkia maljakoiden täytteeksi, mutta iloinen värikarnevaali alkaa jo pikkuisen tökkiä. Orastava minimalisti sisälläni on sekin pyrkinyt viime aikoina sanomaan jotakin. Karsi, vähennä ja yksinkertaista. Hassua miten suuri merkitys vuodenajalla ja valolla voikaan olla!

Viimeinen vuosineljännes on myös ehkä ihan hyvä syy katsoa jo tulevaan vuoteen. Suotakoon tämä, kun kaupatkin alkoivat myydä joulua jo syyskuussa! Joissakin asioissa olen totaalisen vanhanaikainen ja se on fyysinen kalenteri, jolla pidän pääni kasassa ja hallitsen aikaa. Vuosi toisensa jälkeen olen ostanut Moleskinen mustan ja kovakantisen weekly notebook -kalenterin ja nyt menossa taitaa olla jo kymmenes. Muistan jopa taannoin lähteneeni reissuun vanhan kalenterin kanssa, sillä olin alkuvuodesta säilyttänyt työpöydällä sekä uuden, että mennen vuoden kalenteria. Keskenään täysin samanlaisia. Nyt ajattelin kuitenkin kokeilla jotain ihan muuta. Kotimaisen kalenterin (suomalaisilla merkinnöillä, joskaan ei valitettavasti nimipäivillä, joita keski-ikäistyvä minäni jo kaipaisi) tilasin Papershopista. Rakenteeltaan se muistuttaa paljon Moleskinen vanhaa tuttua, mutta on visuaalisesti huomattavasti edeltäjäänsä fiinimpi.

 

Lokakuun pettymys:

Dirndl ja lederhosenit eivät pääse tänä vuonna ulkoilemaan. Ei palmikkokampausta ja juomalauluja.

Lokakuun alun note to self:

Älä ennakkotilaa yhtään daaliajuurakkoa ensi keväälle. Niitä on jo nyt aivan liikaa.
Myöskään kynttilöitä ei varsinaisesti tarvitse ostaa ainakaan pariin seuraavaan vuoteen.

 

Aarikan muki on PR-lahja ja Bo LKV:lle kiitos inspiroivasta Bo Living -lehdestä!