Se on ihan hirveä tunne, kun yhtä aikaa toivoisi ajan pysähtyvän ja kiirehtivän. Viimeisen viikon ajan kärsivällisyyteni on ollut koetuksella ja vaikka päiviin on mahtunut monenlaista ihanaa, olen samaan aikaan joutunut kamppailemaan epätietoisuuden ja jonkinlaisen pelonkin kanssa. Ja kuitenkin eletään heinäkuun loppua. Tienpientareet niitettiin juuri eilen, se jos mikä on varma merkki lähestyvästä koulujen alkamisesta. Tuntuu, kuin viikot olisivat lipuneet ohi aivan liian nopeasti.

Sanotaan, että unelmat ja haaveet pitää visioida mielessään, jotta niitä kohti on helpompi kulkea. Itse harrastan tätä visiointia paljon, ja tämän kevään ja kesän aikana mulla on ollut ihan erityinen visio. Se ei liity bikineihin tai täydelliseen rantakroppaan, vaan siihen kuvaan, jossa mun unelmien kasvihuone siintää daalioiden takaa. Tämä voi kuulostaa jonkun mielestä ihan hassulta, mutta uskon, että moni viherpeukalo saa ajatuksestani kiinni.  Ja miten ihanalta tuntuukaan kun tuo visio alkaa pikkuhiljaa käymään todeksi. Kaikki kärsivällisyys ja odotus palkitaan lopulta.

Kuvasin jo eilen illalla tämän postauksen kuvia, mutta aamulla oli pakko käydä täydentämässä materiaalia, sillä myös tuo tummanpunainen daalia (Natal) oli päättänyt ihastella aamuaurinkoa.

Tuo kasvarin edustalla oleva sora-alue on ollut kyllä ihan huippu. Kun kasvihuoneen lämpötila nousee aamupäivällä, on tuolit nostettu ulos ja kasvihuoneesta nautittu vähän eri vinkkelistä. Mutta tukalan kuumaksi ei onneksi kasvihuonekaan ole muuttunut. Tuuletus ovien ja kattoikkunoiden kautta toimii hienosti, eikä kasvit paahdu helteessä. Päinvastoin olen yllättynyt siitä, miten vähän kasvihuone on nostanut kasvien vedentarvetta. Ja silti chilini ovat huimasti ystävän ulkona kasvatettuja edellä. Chiliä ja habaneroja on riittänyt ihan muillekin annettavaksi ja jossain kohtaa pitää alkaa kuivaamaan niitäkin, sillä ihan kaikkea ei millään ehditä käyttää.

Myös keväällä lisätyt mårbackat on ihan mielettömässä kasvussa. Niille kasvihuone on mitä parhain koti.

Tuohon uuteen maahan istutetut sormustinkukat alkavat jo olla kukintansa kukkineita, kuten toki kaikki muutkin. Jotta saisin kasvit edes jotakuinkin siementämään niille sijoilleen, taitan kukkineet kukkavarret alaspäin, jotta siemenet tippuisivat suoraan maahan. Jännä nähdä, mikä tilanne on ensi kesänä. Mutta siinä ehkä visio, jonka parissa selviää läpi pimeämmän vuodenajan.

Ihanaa aurinkoista tiistaita! ♡

 

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Puutarhahaahuilu. Se on se kesän parhain juttu. Ihan vain kävellä ja katsella, nauttia kesästä ja kaikesta ihanasta, mitä se tuo mukanaan. Tänään nappasin kameran mukaani ja seuraakin sain, ettei ihan yksin tarvinnut haahuilla. Vaikka moni kasvi on jo lopettanut tai lopettelee kukintaansa, niin onneksi on paljon vielä sellaista, mikä odottaa kukkaan puhkeamista. Ja just nyt ihan kaikki näyttää niin tosi kauniilta. Huomenna napsitaan taas isot kimput kukkia kotia koristamaan. Ja voi kuinka onnellinen olen, että mulla on tuollainen pieni haahuilija, joka kiipeää puihin, kysyy jokaisen kasvin nimeä ja huutaa riemusta löytäessään hyvän tuoksuisia kukkia.

Se on kuin meditointia, kun saa viettää aikaa puutarhassa. Ilta-aurinkokin näyttää iltaunisen silmään niin kauniilta, vaikkei siitä olekaan kesällä jaksanut kauheasti nauttia. Mutta on ne aurinkoiset aamutkin kauniita. Niitä kun saisi enemmän ja pitkään.

Nyt nukkumaan. Ihanaa sunnuntai-iltaa ja uutta viikkoa!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Moikka!

Se on jotenkin loogista, että uusi kuukausikin alkaa maanantaista, eikö? Viikon ja kuukauden ensimmäinen päivä. Tuntuu hyvältä. Ja ihan vain jo heinäkuukin tuntuu hyvältä. Helteitä ei ole näkyvissä, mutta jaksan uskoa, että kaunista kesää on tarjolla myös tässä kuussa. Ja jokseenkin tuo kesäkuu menee aina sellaisessa kesään totuttelemisessa. Tehdään puutarhatöitä ja rakennetaan uutta kesää. Heinäkuu on sitten se kuukausi kun tavallaan nautitaan siitä kevään ja alkukesän uurastuksesta. Näin mä ainakin haluan ajatella.

Eilen illalla just istuttiin ystävän kanssa kasvihuoneessa ja mietittiin kesän suunnitelmia. Äkkiä ne kesäviikonloput oli laskettu ja todettiin, että kaikkea kivaa ei millään ehdi yhdessä kesässä. Mutta onneksi tiedossa on tyttöjen pyöräilypäivää ja suunnitelmissa grillibileitä ja saaristokierrosta. Ja joitakin suunnitelmia onneksi myös syksyksi. Koska niitäkin pitää olla. Ja vaikka jonkun mielestä syksyn suunnittelu kesällä on ihan kamala ajatus, mä itse koen just niin, että nyt kun mieli on valoisa ja olo keveä, on hyvä suunnitella syksyyn iloisia asioita, jotka sitten ehkä jäisivät syksyn matalalennossa suunnittelematta ja toteuttamattakin.

Kasvarissa on heinäkuun ekana varsin kesäinen fiilis. Vaikka tänä vuonan en osannut vielä ryhtyä kasvihuoneviljelijäksi, vihreää on kuitenkin ympärillä. Pelargoniat nauttivat kesän aurinkokylvystään, jotta jaksavat taas pinnistellä läpi pimeän osan vuotta keittiön ikkunalla. Niin ja onhan mulla chilejä ja habaneroja. Ja ihan nuo itse siemenistä kylvetytkin alkavat jo tuottaa satoa. Ensi vuonna ne pitää ehkä kuitenkin kylvää helmikuun sijaan jo tammikuussa.

Noita laventeleja mulla oli ruukussa myös viime kesänä ja iskin ne loppukesästä kasvimaan nurkkaan. Nyt siellä on terhakka laventeliviljelmä, ja ajattelin, että voisin tänä vuonna tehdä taas samoin. Ehkä ensi keväänä sieltä voisi lohkaista omaa satoa myös ruukkuistutuksiin.

Auringon lisäksi meillä ainakin on käynyt myös kylmää tuuli. Huomiseksi lupaa taas viileämpää, joten tänään pitää ottaa kaikki ilo irti auringosta. Ja hei, mä lupaan, että heinäkuussa postaan jotain muutakin kuin puutarhajuttuja. Oikeastaan vähän odotan, että saan huomenna pitää oikein kunnon siivouspäivän. Projekti vaatehuone sai kuitenkin kunnon potkaisun viikonloppuna, joten nyt voi vetää yhden jutun kesän to do -listalta yli.

Kaunista heinäkuun ensimmäistä! ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.