Ainahan se on mielessä, mutta tässä lokakuulla viimeistään elämä rytmittyy aikaan ennen joulua, ja elämään joulun jälkeen. 

Kuukausi on kulunut melko hektisissä merkeissä. Olen käytännösä yrittänyt olla kahdessa paikassa yhtä aikaa (vaihtelevin tuloksin), juossut ja kiirehtinyt. Kivoja juttuja meneillään, ja välillä on ollut vaikea pysyä pöksyissään. Toisaalta on välillä tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa. 

Joulu on pysynyt takaraivossa, hetkittäin pikaisesti ajatuksissa, muttei vallannut mieltä kokonaan. Perjantaina nostin kissan pöydälle; Kannoin kotiin joululehtiä ja suklaata, istuin alas ja inspiroiduin.

Mitään tavallista joulukalenteria ei Uudessa Kuussa tulla tänäkään vuonna näkemään, mutta 24 postauksen tulituksen ajattelin tehdä viime vuotiseen tyyliin. Tänä vuonna kuitenkin hiukan viisaampana:

Olen nimmittäin jo aloittanut!

Yritän tehdä itselleni jemmaan muutaman jouluisen DIY -postauksen. Loput saa joulukuu tuoda tullessaan. Vielä pari kiireistä viikkoa, ja sen jälkeen meillä alkaa jouluun valmistautuminen.

Joka vuosi yhtä hauskaa! Riippuu tietysti keneltä kysytään…

Nämäkin kuvat ovat maaliskuisilta synttäreiltä, joten älkää antako ennakoinnin häiritä 🙂

emilia

Tänään ratkesi. Olen ollut yli vuoden käymättä tuossa läheisellä kirpputorilla. Tietoinen päätös, kun koti alkoi täyttyä kirppistavaralla. Tein muka aina ihan mahtavia löytöjä.

Tänään mies halusi ehdottomasti poiketa siellä. Etsi jotain kirjaa. Niilokin oli hoidossa, koska meillä oli yhteiset aamutreenit. Ei mitään syytä olla menemättä, ihan siis vain katselemaan.

Ai että, mä olen taas samassa suossa. Mielessäni harmittelen, että kirpputori on maanantaisin suljettu. Pääsen vasta tiistaina uudestaa. Niin paljon kaikkea, niitä mahtavia löytöjä.

Mukaan tarttui vanhoja lasisia joulukuusenkoristeita. Olen siis joko hyvissä ajoin jouluvalmisteluissani, tai reilusti myöhässä. Kolme kuukautta joulusta, kolme kuukautta juhannukseen.

Ei nämä ehkä mitään älyttömän halpoja olleet, mutta aika vastustamattomia. Palloja, käpyjä, pöllöjä, kaloja ja paljon muuta. Ja nyt ne pitää sulloa talteen melkein yhdeksäksi kuukaudeksi. Höh!

Mutta askartelin tipuja. Juhlitaan nyt ensin kevättä ja pääsiäistä. Juhannusta, kesää ja syksyäkin.

Vati Ellokselta. Tykkäsin, ja hintakin oli edullinen (reilun kympin). Siihen on kiva laittaa kukkia pienissä pulloissa, tai asetella vaikka kynttilöitä.

Henkilökohtaisesti inhoan selitystä ”tässä on nyt ollut vähän kaikkea”, mutta käytän sitä silti. Tässä on nyt vähän kaikkea ollut, ja tulee olemaan. Silti jotenkin on pidettävä itsensä järjissä, ja tämä harrastus on siinä melko tehokas.

Joulu meni. Sanon onneksi. Riitti taas vähäksi aikaa. Syöty on niin, että napa paukkuu. Paukkuu muuten moni muukin paikka. Ette tiedäkään kuinka paljon suklaata olen ahminut sisääni. Ette edes halua tietää. Sairasta! Punaviiniä olen juonut enemmän kuin muutamaan vuoteen yhteensä. Tosin minun tapauksessani tämä määrä ylittyi jo yhdellä lasillisella. Koti on täynnä tavaraa. Leluja siellä täällä, kaikki sikinsokin, ja aina joku Muumilaakson asukas jää jalkoihini. Sattuu melkein yhtä paljon kuin legon päälle astuminen.

Odotan kevättä, sitä luvattua valoa. Odotan, että joku kantaa kuusenkarahkan ulos, neulaset tippuivat jo ennen aattoa. Odotan keväältä paljon, vaikken tiedä mitä odotan.

Ja mikä parasta;

 Jalassa on kunnon farkut. Kaikkien mekkojen jälkeen on mukava tuntea omat ääriviivansa puristavissa housuissa. Ei mitään stretsiä. Jokainen suklaapala laittaa miettimään.

Niin, että sitä vaan piti sanoa, että täällä ollaan. Eikä varmaan lähdetä kulumallakaan…

Mukavaa tiistai (pikkuisen sekaisin, kun piti oikein tarkistaa) päivää!