Joku on kuulkaas ollut tosi ahkera, ja se joku olen minä! Jee, aika huippis fiilis!
Alkoi eilen (muka) siivoillessa niin paljon ketuttamaan pari juttua, että illalla kun pikkumies painui pahnoille, tartuin minä maalipensseliin. Ja aamulla jatkoinkin heti siihen, mihin illalla jäin. Nyt on yksi seinän pätkä saanut pohjamaalia pari kerrosta, ja heti tuntuu paremmalta!
Olin varmaan eilen yleisestikin paremmalla tuulella, sillä Niilo sanoi mulle illalla tosi lohduttavaan sävyyn, että ”Kyllä äiti sunkin tontun taskuun varmasti huomenna tulee joku yllätys. Joku tyttöjen juttu.” (Meillähän on molemmilla ne Mailegin kalenteritontut, ja mun tontun taskuihin ei tänäkään vuonna ole mitään ilmestynyt.) No, eihän siellä mitään aamullakaan tietenkään ollut, joten sain ohjeen olla vielä hiukan kiltimpi tämän päivän. Yritän yritän!

Pojatkin on ollut tosi ahkeria. Isompi varmaan senkin vuoksi, että tuottaa jonkin asteista omantunnontuskaa, kun raskaana oleva vaimo alkaa ottamaan työkaluja ja pensseleitä esiin. Tulivat juuri ”kuusimetsästä” (kuusi on tänä vuonna omalta maalta), ja nyt äänestä päätellen laittavat ruokaa. Tuoksusta päätellen jotain makaronimössöä, mutta se on varmasti superhyvää!

Kotoilua tänään, pakollinen kauppareissu, ja pikkuisia tontuntehtäviä. Joulukuusen koristelua ja yleistä joulun laittamista. Ihan kiva lauantai! Sellaista teillekin!

Mä muuten pelkäsin suuresti, että saan jonkun mahdottoman pöpöfobian lukiessani noita arvontapostaukseen jättämiänne vastauksia, mutta huomasinkin olevani melko etuoikeutettu! Ei tarvi kuulkaa olla huolissaan metrossa, ratikassa tai junassa. Ei pelätä liukuportaita tai hissin nappia! Ei ainakaan kovin usein. 🙂
Se olisi sitten loma. Joululoma ja äitiysloma. Mitään järin suurta lomafiilistä ei nyt ole, kun arki jatkuu samaan tapaan kuin ennenkin. Mutta onhan se hienoa ihan vain sanoa, että on lomalla! Tänään vielä muskarin joulujuhlaan vetistelemään, ja sitten virittäytymistä joulutunnelmaan. Aloitinkin jo aamulla autossa huudattamalla joululauluja ja laulamalla itse mukana. Yksin…
Jotain pientä joulusiivousta pitäisi kai suunnitella. Näissä olosuhteissa sekin vaan tuntuu lähinnä turhalta. Mutta ainakin nyt isommat rojut aion raahata tuonne edelleen kylmiin huoneisiin, ja hakea muutaman hyasintin vielä tunnelmaa tuomaan. Lopun edestä sitten kynttilöitä ja sopivasti hämärää tunnelmaa. Niin ja se kuusi! Ja kuusen oksia rapun eteen ja lyhde pikkulinnuille. Kovin pienillä valmisteluilla siis tänä vuonna.
Viime joulu jo meni hiukan pienemmällä joulufiiliksellä, kun edellistä kotia ei enää jaksanut oikein laittaa. Ruuat ym. sentään tein, mutta nyt en laita edes niitä. Olenkin varannut ensi vuodelle kaikkien aikojen joulun. Panostan siihen sitten kolmen vuoden edestä!

Muutamia lahjoja on yhä käärimättä pakettiin, pari pientä muistamista vielä hankkimatta, mutta siinä se sitten muuten alkaakin olla. Rauha maahan ja ihmisille hyvä tahto.

Muutama räpsy olkkarista. Pikkuisen vaiheessa edelleen ( =yhtä paljon kuin viimeksikin). Tuo eteisen naulakkokaappi tuossa divaanin takana elääkin muuten jotain omaa elämäänsä. Välillä kaappi narahtaa aika kovaakin ihan ilman mitään sen erityisempää syytä. On ollut pari kertaa tulla melkein pissa housuun, kun on samalla katsonut jotain jännää leffaa. Hui! Kummituskaappi!?

Mutta nyt ei muuta. Paitsi joulutunnelmaa!

Onpas kylmää. Viima menee läpi vaatteiden, ja kylmä änkee väkisinkin vanhaan taloon. Tässä kaminan kyljessä viihtyy vallan mainiosti kuuma glögi seuranaan.
Polttopuita on saanut viime päivinä kantaa ihan kiitettävästi, me kun sillä puulla vallan lämmitellään. Kuumat suihkut on saanut unohtaa, lämpimät patterit ovat tässä kohtaa tärkeämmät. Puiden kantaminen on kuitenkin ihan hyvää liikuntaa, päätin nimittäin viikonloppuna, että mitään sen raskaampaa en enää raahaa minnekään. Viime viikolla nousi vielä sängyt ja kaapit, mutta nyt on sanottava stop, ja koitettava vain olla. Hurjan vaikeaa!
Puhdetta riittää myös ulkona, sillä pihaan tuiskaa lunta ihan joka puolelta. Alla olevassa kuvassa näkyy (juuri ja juuri) vatsani takaa joki, ja tuosta suunnasta tuiskuaakin nopeasti mukavan lastin suoraan ulko-ovelle.

Katselin muuten eilen Jamie Oliverin jouluohjelmaa, ja teidättekö, mikä iski? Siis hirmuisen nälän lisäksi. No ihan hirveä puutarhakuume tietenkin! Suunniteltiin jo puulaitaisia kasvimaita, kaalilajikkeita ja kaikkea yrteistä juurikkaisiin. Niilo on kesästä saakka höpöttänyt kasvimaataan; Porkkanaa ja perunaa. Niitä siis ainakin. Itse olen puhunut muutaman onnellisen kanan puolesta, mutta asia on jäänyt hautumisasteelle. Jossain kohtaa taisi eilen karata niinsanotusti mopo käsistä, sillä mies mietti jo sian hankkimista! Mutta talvella on kiva sunnitella pihajuttuja ja haaveilla kesästä. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti, mutta pelkät ajatuksetkin jo lämmittävät.

No, mutta nyt kenenkään ei ainakaan tarvitse haaveilla valkoisesta joulusta; Mitä todennäköisemmin sellainen kuitenkin tulee. Hyvä niin! Kylmyydestä ja lumitöistä huolimatta pidän kuitenkin talvesta. Mikä tahansa voittaa syksyn koleuden ja kosteuden – ja sen pimeyden. Kohtahan tässä mennään jo valoa kohti!


Viikko jouluun, ja limput on yhä tekemättä, lahjat paketoimatta ja kuusi kaatamatta. Ei kuitenkaan stressiä. Sitä on ollut jo ihan tarpeeksi. Päivä kerrallaan, se on nyt mun mottoni.

Stressittömiä joulunaluspäiviä teillekin!