Meillä on perinteisesti vietetty itsenäisyyspäivää syntymäpäiväjuhlien merkeissä, mutta koska tänä vuonna juhlat päätettiin viettää vasta tulevana viikonloppuna, ajattelin nautiskella tämän päivää kansallisesta juhlastamme. Kahdeksan vuotta sitten linnanjuhlat jäivät välistä, koska olo tuntui jotenkin oudolta ja keho vaati unta. Sen jälkeen itsenäisyyspäivän vastaanotot ja pukuloistot onkin jääneet juhlajärjestelyjen tai raivausten jalkoihin. Tänään tilanne korjataan, sillä illaksi olen varannut itselleni sohva-aikaa, lasin viiniä ja kosolti suklaata.
Jonkinlaista raivausta pitää kuitenkin tämäkin päivä sisällään. Nimittäin nyt juostaan kellon kanssa kilpaa, ja yritetään saada kotiin jonkinlaista järjestystä ja rauhaa. Porakoneen surina, vasaran naputus ja maalipensselin suhina ovat tämän päivän tunnusääniä. Mutta eiköhän tästä vielä kotikin saada siihen kuntoon, että viikonloppuna uskaltaa päästää vieraita sisään. 🙂
Toivottelen teille leppoisaa ja kaunista itsenäisyyspäivää!
Täällä on nukuttu tänään pitkään ja herätty kiireettä viikonloppuun. Jälleen kerran salapoliisintaitomme tuli kyseenalaistettua, ja metsään mentiin murhaajan suhteen niin, että rymisi. Mutta ihan loistava ilta, ja olisin voinut katsella toisenkin mysteerin. Jos ette ole koskaan olleet tuollaisilla murhamysteeri-illallisella, niin suosittelen kokeilemaan. Loistava aika viettää aikaa yhdessä vaikka isommallakin porukalla. Täällä Satakunnassa tapahtumia järjestää Murhamestarit -teatteriryhmä, ja eilinen illallinen oli Villilän Kartanossa, joka on muuten jo ihan paikkanakin näkemisen arvoinen.
Mutta sitten otsikkoon, eli tähtinauhaan, jonka askartelin niistä samaisista kimallearkeista, joista kirjoitin jo Joulun tunnelmaa -postauksessa. Koska paperin kullankimallus on vain yksipuolinen, homma piti aloittaa sillä, että liimasin paperit vastakkain erikeeperillä. Askartelukaupoista varmaankin saa vastaavia papereita molemmin puolin kimaltavana, mutta tämä omani on sellaista valokuvapaperia, ja liiman kuivumiseen piti varata vuorokauden verran.
Tuohon paperin pintaan oli aika vaikea saada tarttumaan minkäänlaista kynää, joten permanenttitussi oli ainoa vaihtoehto, jolla sain tähtimuotin kuvion näkymään kimalluksen joukosta. Pienemmät tähtöset painoin pienellä paperileikkurilla, jota saikin kyllä puristaa ihan voiman kanssa.
Ompelukoneeni ei jostakin syystä suostu selviämään tyhjän välipaikan ompelemisesta, joten päädyin kiinnittämään tähdet toisiinsa ihan perinteisesti käsin neulan ja langan avulla.
Kuten kuvista näkyy, tuo glitteripinta heijastaa valoa ihanasti, ja jokainen tähti tuikkii omalla tavallaan riippuen siitä, missä suhteessa se on valon kanssa. Sopivat siis hyvin joulukuusenkin oksille.
Pitkään aikaan ei ole tullut peristeisesti askarreltua mitään, joten tämä oli siinäkin mielessä mukavaa puuhaa. Jäinkin miettimään, että tässä suhteessa olen vuosien mittaan muuttunut valtavasti. Ennen kun ompelukonekin hurisi ahkerasti, ja nyt koko koje tuntui ihan oudolta käsitellä. Pitäisi ehkä alkaa verestämään vanhoja muistoja sen kanssa.
Mutta nyt pitää aloittaa joululahjojen paketointi. Saan nimittäin vaatehuoneen lahjavuoresta osan pois tänään, kun paketit lähtevät siskon mukana matkaan.
Tänään on jotenkin heti jouluisempi fiilis! Asiaa auttaa toki sekin, että keli jatkuu talvisena ja kotikin on saanut taas lisää jouluisia koristeita. Eilen ostin kaupasta jopa tarvikkeet limppuihin, josko innostuisin leipomaan vielä loppuviikolla.
Lapset pääsivät tänään tontuntaskuille (kiitos kaikista ideoistanne), ja minä kasasin olohuoneen pöydälle oman joulukalenterini. Tästä kynttiläpöydästä on muodostunut jo ikään kuin tapa ja perinne.
Jo neljättä joulua poltan tuollaista Tine K:n kalenterikynttilää, ja sen ympärille olen kasannut itselleni jonkinlaisen tradition. Nimittäin tuo kalenterikynttilä muistuttaa siitä jokapäiväisestä rauhoittumisen hetkestä, jolloin nautitaan kynttilänvalosta ja tunnelmasta. Niin kiireistä kuin joulukuu usein onkin, on äärettömän tärkeää silti pysähtyä pieniksi hetkiksi ihan vain rentoutumaan. Sanoisin, että meille aikuisille se on jopa huomattavasti tärkeämpää, kuin kalenteriyllätykset.
Tällä kertaa kalenterikynttilän seurana on perinteisesti facet-tuikut, ja saman valmistajan jouluntuoksuiset kynttilät. Tänä vuonna pöytään pääsi myös pari vanhaa hopeista kynttilänjalkaa ja erilaisia Havi’s kynttilöitä, joita sain blogin kautta. Varsinkin nuo pallo- , vekkipallokynttilät ja neulekuvioitu tuoksukynttilä ovat suosikkejani.
Kaikkia kynttilöitä ei tietenkään tarvitse polttaa samaan aikaan, mutta kalenterikynttilä muistuttaa pienestä pysähtymisestä, ja sen kylkeen voi helposti ruksia merkin sitä mukaa, kun joulukuu etenee. Vastaavan kynttilän voi tietenkin taiteilla itsekin piirtämällä vaikka tussilla tuikkupurkin kylkeen joka päivä pienen tähden.
Tänään aion ottaa kirjan käteeni ja löhötä sohvalla kynttilöistäni nauttien. Ehdottomasti joulukalentereista paras!
Suloista joulukuun ensimmäistä iltaa!
PS. Liikennevalot ovat POISSA! Voi autuutta, rauha on palannut tähänkin maankolkkaan! 🙂
