Kyllä ne sieltä vintiltä löytyivät! Joulukoristeet nimittäin. Ja koska ne nyt tuli kaivettua esiin, niin kaipa sitä voi samalla vaivalla vähän koristellakin, eikös vain!?

Jo pari vuotta meillä on nautittu joulunodotuskuusesta, joka nimensä mukaan ei ole se varsinainen joulukuusi, vaan enemmänkin vain puu, joka osallistuu joulun odotukseen. Ja tosiaankin se sama puu vuosi toisensa jälkeen, koska kyseessä on tekokuusi.

Olen jossain määrin yhä joulukonservatiivi, enkä usko, että voisin koskaan korvata aitoa joulukuusta muovikuusella. Sisään kannetun havupuun tuoksu kuuluu jouluuni yhtä varmasti kuin lanttulaatikko (nam!), mutta ennen varsinaista joulukuusta voi olla vähän leikkisä ja ripustella koristeet lehtikuusen oksille.
Pari vuotta sitten sain aika suoraa palautetta mieheltäni tästä hankinnasta, joka oli kuulemma vain ylihintainen karahka, mutta puu on löytänyt paikkansa yläkerran aulasta ja toimii siellä viherkasvina ympäri vuoden. Pidän itse sen karusta ulkonäöstä yhtä paljon näin marraskuussa, kuin kesäkuussakin, mutta tästä päivästä alkaen puu saa taas olla kunniapaikallaan olohuoneen nurkassa, kunnes se oikea joulukuusi kannetaan sisään. Karahka on siis ollut varsin hyvä hankinta, ja ilostuttaa pelkän joulun ajan lisäksi ihan ympäri vuoden.

Nähtävästi tuo kuusi on edellisinäkin vuosina valjastettu joulukäyttöön näin marraskuun puolivälin kieppeillä, joten ihan aikataulussa ollaan taas! 🙂

Iloa keskiviikkoonne!

Tallenna

Tallenna

Maanantaita muruset,  ja aurinkoa päiväänne!

Me pidellään täällä esikoisen kanssa jonkinlaista toipilastupaa. Poika sai loppuviikosta kunnon flunssan ja lähetettiin perjantaina kotiin kesken viulutunnin. Tässä olikin juuri ehditty mässäilemään sillä ajatuksella, että probiootit ja vitamiinit ovat säästäneet meidät syysflunssilta. Taisi jäädä koputtamatta puuta, kun elämä heti napautti takaisin. 🙂 Nyt sormet ja varpaat ristissä, että tauti ei jäisi pidempiaikaiseksi vieraaksi. Tuntuu, että tämä marraskuu on jo muutenkin mennyt vähän harakoille.

Muutama kuva makuuhuoneesta maanantain iloksi. Kovin jo jouluttaa, ja mies lupasikin illalla auttaa joulukoristelaatikoiden kanssa, kun oma kykkimiseni vintillä on vähän heikon puoleista. Ainakin risutähdet pääsevät taas makuuhuonetta piristämään, sen jouluisempaan lopputulokseen tuskin päädyn tänäkään vuonna. Kynttilät ja kukat ovat joulukoristeissakin ne parhaimmat! Hyasintteja jo tekisi kovasti mieli, mutta vielä ei ole noita ihanuuksia tullut vastaan. Amarylliksiä onneksi kuitenkin, ja niitä olenkin istutellut sammalpedeille. Vanhat lasipurkit ovat kuin pienoiskasvihuoneita ja niissä vähäeleiset sipulikasvit pääsevät ansaitsemaansa osaan.

Vielä kun saataisiin valkoinen kuorrute tuonne ulos, niin johan kelpaisi. Mutta nyt täytyy vain iloita näistä auringonpilkahduksista, ja miettiä, että mikä tahansa on parempi kuin marraskuinen sade! 🙂

 

Iloa viikkoonne! ♡

Tallenna

Raukeaa sunnuntaita ja tietenkin onnittelut kaikille isille. Eritoten omalleni, mutta myös jokaiselle sydämessään isyyttä kantavalle.

Kiitokset kovasti myös tsemppiviesteistänne. Leikkaus meni oikein mallikkaasti ja perjantaina pääsin jo kotiin toipumaan. Yhden sairaalassa vietetyn, ja yhden sohvalla nukutun (kampesin itseni puoli-istuvaan asentoon) yön jälkeen, viime yö omassa sängyssä tuntui jo liki luksukselta. Ääni on vielä heikonpuoleinen, ja tuottaakseni kuultavaa tekstiä, pitää oikeastaan huutaa, vaikka ei se huutamiselta kyllä muiden korvaan kuulosta. Mutta äänenkin pitäisi palautua ajan myötä normaaliksi. Ehkä eniten tässä on yllättänyt se kaikki, mihin ihmisen kaula osallistuu! Ihan jo vain sängystä ylös nouseminen laittaa kaulan melkoiseen jännitykseen, ja nyt kameran kanssa tajusin todellakin, miten kuvaaminen on juurikin niska-hartiaseudun työskentelyä. Yritänpä siis kovasti pitää hartiat ja niskan vetreänä, jotten ihan pökkelöksi kovetu. 🙂

”Emilia rakastaa joulua, ja se näkyy kodin tunnelmassa jo aikaisin syksyllä.”

Sanat löytyivät uusimmasta Glorian Kodista, jossa julkaistiin Krista Keltasen ja Jonna Kivilahden tekemä juttu meidän kodista. Oli todella ihana palata noihin joulunaluspäiviin viime vuodelta ja muistella aurinkoisen pakkaspäivän tunnelmia. Maa oli valkoinen ja joulu miltei ihan siinä ovella. Tuota samaa raukeaa tunnelmaa ajattelin tavoitella jälleen tänäkin vuonna, ja onnistuinkin jo saamaan jouluista tunnelmaa keittiöön pikkuisen kuusentaimen avulla.

Tämä sairaalan kanttiinista ostettu lehti jäänee visusti talteen muistojenlaatikkoon!

Meillä isänpäivää vietetään varsin rauhallisesti kotona. Itseasiassa olen itsekin yhä pyjamassa! Mutta josko sellainen pieni kävelyretki joenvarteen rytmittäisi päivää, ja isänpäiväpaketista ilmestyneet vaelluskengätkin pääsisivät ”koeajolle”.

Tunnelmallista ja rauhallista sunnuntaita! ♡

Tallenna