Päässä alkaa taas tosiaan herätä kiinnostus sisustamista kohtaan. Samalla kun haetaan taloa, haen itselleni fiiliskuvia, käytännön esimerkkejä ja inspiraatiota. Haluan löytää kodin, jonne saan rakentaa unelmaani, löytää sellaisen tilan, joka taipuu suunnitelmiini ja haaveisiini.
Pitkästä aikaa kurkkasin kaupan lehtihyllyllä sisustuslehtien sisään. Edelliset kurkkaukset taisivat olla joulunumeroihin, joten tuntui aika kivalta huomata näiden juttujen taas kiinnostavan. Uusin Maalaisunelma-lehti (3/1012) kätki sisäänsä jotakin sellaista, että lehti oli pakko napata mukaan. Unelmieni keittiö ja ruokailutila ovat oikeasti olemassa! Jutun ruotsalaisesta kodista ovat tehneet Cia Wedin ja Anna Kern. En onnistunut löytämmän kuvia mistään muualta, joten nappasin muutaman (huonolaatuisen) kuvan lehden sivuista. Miten se voikin olla niiin täydellinen!

Kivitasoa ja -lattiaa löytyy tästäkin kodista. Hyvä niin, sillä sain tälle unelmalle miehen täydellisen tuen ehkä juuri tuon elementin vuoksi. Mitä tulee muihin elementteihin, tässä kodissa kaikki on kohdallaan!

Yhdistelmä hillittyä countrya (keittiön kaapistojen rungot ja ovet vetimineen, vanhat huonekalut, ikkunat..), moderneja klassikoita (valaisimet, tuolit….) ja tuulahdus jotakin itämaista (tekstiilit, astiat, huonekasvit…).

Nopeasti katsottuna mustavalkoista, mutta kuten makuuhuoneinspiksissäkin, musta väri on puhtaan mustaa vain harvoissa yksityiskohdissa. Musta taittuu harmaaseen, violettiin, tuhkaan ja tummaan ruskeaan, eikä kokonaisuus ole liian kylmä tai kliininen.

Paremmat kuvat kannattaa tosiaan kurkata uusimmasta Maalaisunelmasta.
Ja hei, teitä lukijoita on nyt yli tuhat! Ihan mieletön määrä! Jotenkin pitää kyllä juhlistaa.
Nyt toivottelen kaikille energistä viikon alkua. Säästä en sano mitään, koska sapettaa ihan hirveästi…..

Nappasin viime viikonloppuna Ikeasta näppärät godmorgon-säilytyslaatikot mukaani. Viiden, läpinäkyvän ja kannelisen, pikkulaatikon sarja nielee sisälleen uskomattoman määrän kosmetiikkaa, ja muuta pientä rompetta. Godmorgon -sarjaa tulen ehdottomasti hankkimaan tuleivaisuuden kylppäriin, mutta jo nyt nämä viisi boksia helpottavat pitämään tavarat ojennuksessa, kun omille jutuille ei varsinaisesti ole mitään paikkaa. Laatikoissa meikit, ja kaikki muu pikkukosmetiikka, on helppo kuljettaa vierashuoneesta sinne, missä niitä kulloinkin tarvitsen.

Läpikuultavasta laatikosta löytää helposti pienenkin rajauskynän tai hiuspinnin, ja kätevä kansi pitää sälän myös paikoilaan. Lisää plussaa sarja saa muotoilusta joka mahdollistaa rasioiden pinoamisen päällekäin. Sarjan muut säilytysratkaisut eivät tällä hetkellä sovi käyttööni, koska ne on tarkoitettu kylpyhuonekalusteisiin, mutta jossain vaiheessa saan toivottavasti tavarani niiden avulla ojennukseen.

Ikean Godmorgon sarjan pääset kurkkimaan kokonaisuudessaan tästä.

Muutto, ja ennen kaikkea tämä pakkaaminen, alkavat kyllä ahdistamaan. Vaikka mikään ei ihan puskista tullutkaan, mulla on jotenkin ihan älyttömän stressaantunut olo. Olen sellainen järjestyksen rakastaja, pidän siitä, että asiat on hyvin suunniteltu ja sunnitelmaa noudatetaan orjallisesti. Yritän nyt kaiken tämän kaaoksen keskellä myös opppia jotain. Jos ei muuta, niin sellainen hetkessä elämisen taito voisi ainakin vahvistua.

Muutto on tosiaan ollut tiedossa jo pitkään, vaikkei sen tarkkaa ajankohtaa tietysti voinut ennustaa. Olen ennakoinut asiaa syksystä asti, enkä oikeastaan ole hankkinut kotiin mitään uutta. Okei, yksi vanha puusohva ja hiukan tekstiilejä, mutta jotakuinkin lähteneen tavaran määrä on hurjasti moninkertainen. Olen karsinut rikkinäisiä astioita, vuodevaatteita ja muita vähemmälle käytölle jääneitä juttuja. Yksinkertaisesti en ole viitsinyt ostaa Ikeasta edes uutta juomalasia rikkoutuneen tilalle, koska jokainen juomalasi vaatii pakkaamisensa, ja minä vihaan pakkaamista. Olen elämässäni muuttanut tarpeeksi tietääkseni muuttamisen rasittavuudesta ainakin jotain. Mitään aikaisempaa muuttoa kuitenkaan ei voi tähän verrata, sillä tilannehan on vajaassa kolmessa vuodessa räjähtänyt käsiin. Yksinkertaisesti tavaranpaljous tekee asian huomattavasti monimutkaisemmaksi.

Mutta jotain hyvääkin. Haistan nimittäin tilaisuuden muuttaa hiukan tätäkin asiaa. Julma käteni on heittänyt tavaraa menemään hurjalla vauhdilla. Ja jokainen säkki UFFelle, tai jätteeksi, tekee sielulleni hyvää. Anteeksi maapallo, olen ollut itsekäs maallisen omaisuuden haalija ja tuhlannut luonnonvaroja. Vaikka niin kai me kaikki. Askeettiseen elämiseen ekoyhteisössä minusta ei ole koskaan. Turha kuvitellakaan, aamuinen sähkökatkokin jo repi sieluani. Mutta ajatus siitä, että tuleva kotimme on järjestyksen ja selkeyden tyyssija antaa voimaa. Toiset puhuvat hyvien energioiden vapaasta virtaamisesta, minä puhun turvallisesta komeronoven avaamisesta.

Mutta mihinkäs seepra raidoistaan pääsisi. Aina tekee mieli myös jotain uutta. Mutta jospa antaa itselleen ehdot. Uutta sisään vasta, kun on oikeasti tilaa. Sitten kun mikään ei ole ylimääräistä ja kaikelle on jonkinlainen funktio. Ainakin melkein. Niin, ja sitten vasta kun se koti on löytynyt! Jees, näin sen täytyy olla. Julma käteni tulkoon yhä julmemmaksi. Kaikella ei voi oikeasti olla niin hirvittävää tunnearvoa. Eihän?

Taas meni muutama kolhiintunut murokulho ja sekalainen säkki askarteluroinaa. Ai että tekee hyvää! Ihan varmaan joku energiavirta…