{ ja kuinka siinä kävi }

03.2.2012

Hyvin kävi! Meni juuri kuten pitikin! Eli tarkoitan nyt sitä Mulberryn, kyläsuutarin ja eläintarvikkeiden yhdistelmää 🙂

Mulla on pieni Mulberry Bayswater clutch, jonka mallista pidän kovasti. Laukku on kivan kulmikas, ja vaikka se on pieni, mahtuu sisään hyvin lompakko, huulikiillot, puhelin jne. Ongelmana vain on ollut hihnan pituus. Jotenkin tuo kainalomitta ei vain ole ollut enää kovin toimiva. Messenger malliseksi halusin laukun muuttaa, mutta kuten moni varmaan hyvin tietää, Mulberryltä ei uusia hihnoja noin vain voi ostaa.
Laukku alkuperäisessä muodossaan.
Aito, pitkä hihna, olisi tullut kyseeseen vain uuden laukun hankinnan myötä, ja tällä hetkellä ainoa vaihtoehto olisi ollut Small Bayswater Satchel . Tässä siis oikea sävy, niin nahassa, kuin lukoissakin, eli tuo antiikkipatinoitu messinki. Laukku ei kuitenkaan ole yhtään näköiseni. Itse asiassa, en ole koskaan lämmennyt perus Bayswaterille ollenkaan (kaunis laukku, mutta ei mun tyyliä), ja pelkän pitkän hihnan hankkimiseksi olisi aika tyyristä hankkia koko laukku, josta ei sen suuremmin välitä.
Toinen vaihtoehto olisi ollut metalli-/nahkahihna jollainen on sekä Lily– laukussa, että Bayswater Belt Bagissa. Mutta, vaikka noista pienistä laukuista pidänkin (ja ne itsellenikin soisin), ei jotenkin sytyttänyt tuo ketjukaan tähän tarkoitukseen, vaan halusin arkisemman näköisen kapistuksen.
Paikallisella suutarilla nahkavalikoima oli melko suppea, eikä hän ymmärrettävästi voinut näin pientä hommaa varten tilailla materiaaleja. Niinpä käytin yhden illan googlettamalla nahkahihnoja, ja päädyin luonnollisesti eläintarvikkeisiin. Ja kas, Hurtalla (jonka hihnoja ja pantoja meilläkin Almalla käytetään) oli täydellinen sävy ja laadukkaan oloinen hihna. Tosin hihna on pyöreä, ohuen köyden päälle valmistettu, mutta tässä vaiheessa ei ollut varaa olla turhan vaativa. Niinpä kipin kapin seuraavana aamuna paikalliseen Mustiin ja Mirriin, ja hihnan kanssa suutarille (itse asiassa jouduin juoksemaan edes takaisin muutaman kerran, mutta liikkeet sijaitsevat onneksi vierekkäin). 
Uudet korvikset in act…
Aluksi ajattelin, että lukot puretaan alkuperaisesta hihnasta, mutta, kun suutarilla sattui olemaan pari antiikki messinkistä lukkoa, käytettiin niitä. Näin alkuperäinen Mulberryn hihna säilyy – ja säilyy myös laukun alkuperäinen arvo (ja jälleenmyyntiarvokin, jos joskus siihen päädyn). Onneksi siis tulin järkiini!
Ja;
Tulos on täydellinen! Parempaa sävyä hihnaan olisi tuskin saatu edes värjäämällä. Pituus on oikea, ja koko homma toimii ihan kympillä. Tiedättekös, teki melkein mieli pussata sitä suutaria! On se vaan niin hyvä tyyppi! 
Projekti tuli myös tosi edulliseksi, varsinkin kun vertaa vaihtoehtoon ”osta uusi laukku”, tai vertaa sitten mihin vain. Hihnalla oli hintaa 39,90€, ja suutari veloitti kympin. Kympin! 
Että mä rakastan suutareita!

Aurinkoista perjantaita ystävät!




***

>{ olen kaivannut sinua helmikuu }

01.2.2012

>

Voi tätä valon määrää! Innostaa ja virkistää. 
Mielessä pyörii jo siemenluettelot ja esikasvatukset… Pyörii kyllä tuhannen muutakin asiaa, mutta hyvä näin, sillä jonkin aikaa päässäni ei tainnut pyöriä kuin silmä (parhaina päivinä kaksi). Tänään tunsin, että tahmeus on poissa. Ehkä se johtuu helmikuusta, ehkä pitkistä yöunista. Mene ja tiedä, mutta hyvältä tuntuu.
Kun miljoona asiaa laukkaa mielessä yhtä aikaa, tekee mieli organisoida. Lievittää stressiä ja selkeyttää tilannetta. Organisoitia siis työn alla.
Ja, koska toimin tässä taloudessa myös jonkinlaisena (lue ainoana) sisäkkönä tai piikana, olen organisoinut itselleni myös pienen virkistyskassan, ja pikkuhiljaa herrasväki on heltynyt sinne jotain myös tiputtelemaan. Kentien henkilökunta hemmottelee itseään keväällä uudella käsilaukulla! Oi, se oliskin ihanaa!!!
Nuo vanhat äidinmaidonkorvikkeista jääneet tölkit ovat osoittautuneet erittäin monikäyttöisiksi. Niissä säilöö vaikka mitä, tai yhtä hyvin sopivat kukille ja yrteille. Dymolla teksti kylkeen, ja a vot!
Energistä helmikuuta teillekin!
***

{ joulureseptejä }

15.12.2011
Ihan tunnen olevani oikea Teija Sopanen, kun tälläisiä tänne kirjoittelen. 🙂

Jeps, mutta tässä niille jotka ohjeita pyytelivät:
Lanttulaatikko
1kg kuorittua ja paloiteltua lanttua
(varaa ainakin kaksi kiloa, jotta saat kuorittua kunnolla)
2dl korppujauhoja
1,5-2dl kermaa
2 pientä munaa
1dl siirappia
n.1rkl suolaa
ripaus valkopippuria
loraus keitinlientä
Uuniin laitettaessa pinnalle kanelia ja voinokare
Keitä lantut suuressa kattilassa. Anna kiehua hiljalleen useita (itse keitän n. 10-12h) tunteja, anna hautua vielä kannen alla lieden jälkilämmöllä yön yli.
Säästä keitinlientä.
Survo lantut, ja sekoita joukkoon muut aineet.
Anna seoksen vetäytyä hetki ja testaa koostumus lusikan kärjellä:
Lusikasta jää nippa nappa lovi seoksen pintaan. Mikäli massa on liian kiinteää lisää keitinlientä.
Tee mielummin mehevää kuin kuivaa lanttulaatikkoa!
Voit pakastaa massan, sulattaa ja paistaa jouluaattona  175℃:ssa n. 1-1,5h
Tee pintaan kuviointi lusikan kärjellä, ripottele kaneli ja lisää voinokare (tai pari)
Itse pakastin Valion Aino-jäätelörasioissa ja tästä ohjeesta tuli kaksi täysinäistä rasiaa. Pienelle porukalle siis kaksi näpsäkän kokoista lanttulaatikkoa.

Porkkanalaatikko

0,5kg kuorittuja porkkanoita

1,5dl puuroriisiä
5dl vettä
5dl maitoa
2 munaa
0,5rkl suolaa
1-2rkl siirappia
ripaus valkopippuria
ja paistettaessa pinnalle nokare voita
Kuori ja keitä porkkanat
Keitä riisi kannen alla niin, että kaikki neste on imeytynyt
Jäähdytä porkkanat ja riisi (vie kattilat esim. ulos)
Survo porkkanat, ja lisää joukkoon muut aineet maito kuitenkin viimeisenä
Pakasta massa, ja kypsennä sulanut seos aattona 175℃:ssa n. 1-1,5h
Ohjeesta tulee sama määrä kuin lanttulaatikonkin reseptistä.

Terveisiä Emilian Keittiöstä, vaviskaa Saarioisten äidit!