Aina vähän väliä blogeissa kiertää erilaisia haasteita, eikä ihan jokaiseen millään aina tule tartuttua. Nyt viime aikoina minulle on kolahtanut kaksikin mielenkiintoista haastetta, joihin ajattelin tässä kevään aikana tarrata. Aloitetaan blogitarina -haasteesta, jonka sain ihanalta Inspirations -blogilta. Kiitos siis siitä!
Viisi kysymystä, joiden avulla avaan vähän omaa suhdettani bloggailuun ja tietysti siihen blogikirjoittamisen aloittamiseen.

Miksi perustin blogin?

No tätähän on aika ajoin tullut täällä pohdittuakin. Blogini pohja sai alkunsa jo vuonna 2007, kun olin reilu vuosi sitten löytänyt blogimaailman ihmeellisyyden. Tässä kohtaa pitää muistuttaa, että blogit (siis nämä nykyaikaiset visuaaliset blogit (bloggit olivat tosiaan ennen enemmän verkkopäiväkirjatyyliin toteutettuja mielipidekirjoituksia)) olivat varsin uusi juttu Suomessa, eikä niiden määrä tainnut olla kuin promillen luokkaa nykyisestä.
Anyway, ihastuin, rakastuin inspiroiduin – ja lopulta halusin tehdä jotain vastaavaa itsekin. Kyllä, kuvata kivoja juttuja lähinnä omaksi iloksi, sillä eihän pieneen mieleenikään tullut, että blogit olisivat oikeasti joku kasvava juttu.

Vaan oma bloggaamiseni ei sitten lähtenytkään käyntiin niin nousukkaasti kuin olin ajatellut. Esteeksi muodostui se, etten osannut käyttää bloggeria, enkä siirtää kuvia kamerasta koneelle. Sitten tuli aika kun aloimme odottaa esikoistamme, ja niin kaunis ja hieno asia kuin tuo olikin, se myllersi elämäämme todella paljon. Ensin tuli raskausmasennus, lopulta synnytyksen jälkeinen masennus, ja siihen vielä muutto pois kotikaupungista (ja omien vanhempieni läheisyydestä) puolivuotiaan vauvan kanssa.

Viimeinen niitti oli kuitenkin varmasti se blogin kannalta merkittävin, sillä ymmärsin, että suosta oli noustava, ja halusin keksiä itselleni jotakin mielekästä puuhaa kaiken muun vastapainoksi. Opettelin kaiken lähinnä itsekseni ja salaa, enkä oikein kehdannut kertoa edes miehelleni puuhistani. Kuvailin kukkia, ja niitä näitä, purin ajatuksiani  ja lopulta tuntui, että tekninen puoli oli välttävästi hallussani.
Olin edelleen ahkera blogien lukija, ja kommenttien jättäminen lopulta toi jotakin liikennettä myös omaan blogiini. Muistan yhä, kuinka hassua oli lukea ensimmäinen, tuiki tuntemattoman ihmisen, jättämä teksti kommenttiboksista.

Mikä on blogini aihepiiri?

Blogillani ei taida olla niin ihmeellistä aihepiiriä. Aiheet valikoituvat lähinnä oman elämäni ympäriltä, ja niitä on laidasta laitaan. Jossain kohtaa törmäsin blogeihin, joissa pääpaino oli lastenvaatteissa, ja muistan kokeneeni pienen huonoäiti -fiiliksen. Lopulta tajusin, että on ihan ok, jos ei halua turista kurahousuista, vaan kaipaa siihen omaan juttuunsa jotakin muuta. Meillä kullakin on omat intohimomme, ja blogeissa ihanaa on juuri se, että sen kun toteutat ja kirjoitat siitä mikä tuntuu kivalta. Toiset kuvaavat koristetyynyjä, toiset lasten välikausivaatteita, ja molemmille on tilaa ihan yhtäläisesti.

Blogini aihepiiri on kietoutunut vahvasti myös minuun itseeni. Tällä tarkoitan sitä, etten juuri halua blogissani nostaa esiin muiden asioita. En silloinkaan, kun niillä on suuri vaikutus omaan elämääni. Läheisteni sairaudet tai kriisit eivät ole asioita, joita haluan riepotella julkisesti. Perheeni on blogini taustalla, mutta en koe asiakseni kirjoittaa heistä sen enempää. Lasteni kasvu, terveydentila ja kehitys eivät ole asioita, joista koen olevani edes oikeutettu kirjoittamaan. Minua ei kuitenkaan millään muotoa haittaa, jos joku määrittelee bloginsa sisällön rajat täysin toisin. Tiedän, että osalle tämä linjani merkitsee itsekkyyttä, ja osa näkee elämäni täydellisen huolettomana. Koen silti, että valtaosa lukijoistani osaa lukea blogeja ymmärtäen, että sisältö ei tosiaankaan paljasta ihmisen elämästä kuin pintaraapaisun.

Miten läheiseni suhtautuvat blogiini? 

Kysymys, joka pitäisi ehkä esittää ennemmin heille! 🙂
Joitakin johtopäätöksiä voisin kuitenkin vetää siitä, että saan heiltä tukea. Mieheni on kannustava, ja vanhemmiltani saamme usein lastenhoitoapua, kun minulla on ns. etäpäivä. Luulen, että mieheni on tyytyväinen siihen, että saan tehdä juttua, josta nautin, ja veikkaan, että jokainen vanhempi tahtoo sitä omalle lapselleen. Välillä vastaillessani kommentteihin, hymyilen itsekseni tai naurahdan kivalle kommentille. Tällöin saan usein ”mä rakastan sua” -fraasin mieheltäni, joka kuulemma pitää siitä, että hymyilen ja teen asiaa, joka saa minut hymyilemään.
Kenties se, että läheiseni eivät ole blogini pääasiallista sisältöä merkitsee tässä kohtaa paljon. Tuskin ystävämme tulisivat kovin pitkään meille istumaan iltaa, jos seurauksena olisi aina oman pärstän pyöriminen sosiaalisessa mediassa.

Tästä aiheesta tulee kuitenkin mieleeni yksi hassu tapaus, joka sattui kun odotimme Klaara. Raskauteni oikeasti todettiin vasta ensimmäisen kolmanneksen lopussa, ja kerroin syyn pyöristyneeseen vatsanseutuuni vasta reilun viikon päästä siitä, kun syy oli selvinnyt itselleni. Toki läheisille ilmoitettiin vähän aikaisemmin, mutta uudella iPhonella kun lähetin siskolleni masukuvaa, viesti ei mennytkään perille, enkä tajunnut sitä. Pahoitin toki kauheasti mieleni, kun iloista uutista ei noteerattu, ja vastaavasti siskoni taisi tuohtua hetkeksi, kun sai lukea kyseisen uutisen blogistani. No, asia selvisi, eikä siitä jäänyt kuin hauska muisto. Tosin myöhemmin siskoni törmäsi jossain Facebookin kirppisryhmässä myynti-ilmoitukseen jossa myytiin takkia, ja kuvana oli blogistani otettu kuvani, jossa takin alta pilkotti pyöristynyt vatsani. Ensimmäinen ajatus oli kuulemma ollut, että ”ai se on taas raskaana, eikä ole kertonut mitään”. 🙂

Mitä blogille kuuluu juuri nyt?

Kiitos, blogille kuuluu nyt hyvää. Kevät tekee aina kuvaamisesta mielekkäämpää, ja energiaa blogille riittää enemmän. Kevään aikana on ollut myös muutamia tosi erilaisia yhteistyöjuttuja, joiden seurauksena olen päässyt kokemaan asioita, joita tuskin ilman blogia koskaan kokisin. Bloggaaminen tuntuu kivalta, ja juuri nyt en osaisi kuvitella elämääni ilman sitä.

Toki aika ajoin myös omaa blogiaan tulee kyseenalaistettua, mutta katson senkin positiiviseksi asiaksi. Taisi olla ystäväni Hercule Poirot, joka totesi, että lääkäriä, joka ei kyseenalaista koskaan diagnoosiaan, kutsutaan murhaajaksi. Oli asia mikä hyvänsä, omaa tekemistään on välillä syytä pohtia. Tätä samaahan minulle on esimerkiksi äitiys. Välillä on hyvä kyseenalaistaa myös omaa käytöstään äitinä ja pohtia, olisiko siinäkin parantamisen varaa. Samaa yritän kovasti harjoittaa myös puolison roolissa, mutta en sitten tiedä, että minkälaisin tuloksin. 😉

Mitkä ovat lempipostaukseni?

Lempipostauksiani ovat edelleen pienten yksityiskohtien kuvat ja positiivisten ajatusten luominen. Toki tätä en itsekään ihan tauotta jaksaisi. Kosmetiikasta on välillä kova palo kirjoittaa, mutta arastelen aihetta, kun en ole mikään kosmetiikkaguru. Ja sama pätee varmasti moneen muuhunkin aiheeseen. Sekoitus vähän kaikkea sopii siis oikeastaan itsellenikin parhaiten.
Mikäli taas katselen teidän mieltymyksiänne, luetuimmat postaukset ovat juurikin niitä omaan elämääni (ja napaani) liittyviä. Kauneudenhoito, hiustenhoito, liikunta, terveys, pukeutuminen ja yleinen onnellisuuden pohtiminen ovat tilastollisesti luetuimpia juttujani.
Minusta tärkeintä bloggaamisessa on juuri se, että tehdään juttuja, jotka itsestä tuntuvat kivoilta niin kirjoittaa, kuin kuvata. Toki niiden läheisten asioiden riepottelemisella saisi jokainen blogiinsa hurjat kävijämäärät, mutta se on totaalisen toisarvoista. Kuten kesällä 2009, tavoittelen edelleen bloggaamisella hyvää mieltä. Ainoanan erona se, että toivon tuottavani sitä nykyään myös edes osalle teistä.

Tällä kertaa kuvituksesta vastaa viimekesäiset muistot. Tänään aamulla paistoi nimittäin niin ihanasti, että ulkona tuoksuikin ihan kevät. Aika siis aloittaa puutarhahaaveilut oikein urakalla!

Kivaa tiistaita!

Jos hyvin käy, se voisi jopa toteutua! 🙂 Nimittäin nyt saisi toivoa ja pyytää postauksia, jotka kiinnostavat juuri sinua!

Voit toki toivoa hyvinkin tarkkaan jotakin tiettyä postausta, mutta saat myös kertoa vapaasti mikä aihealue on se, josta lukisit mielelläsi lisää.
Noin niin kuin tilastollisesti, luetuimmat postaukseni ovat aihealueilta leivonta ja reseptit, sekä treeni ja terveys. Tässä asiaa pohtiessani huomaan, että tuo tasapaino lähinnä huvittaa itseäni, vaikka tietoisesti jätinkin treeniaiheet blogistani aikanaan pois. Ehkä siihen kuitenkin vielä voidaan jossain kohtaa palata! Luetuimpiin postauksiin kuuluvat myös erilaiset hiustutoriaalit, joten koitan pitää tämänkaltaiset postaukset mukana jatkossakin.
Silti on varmasti paljon juttuja, joita en itse keksi millään, ja nyt olisi siis hyvä sauma vaikuttaa tarjontaan! 🙂

Jättäkäähän ehdotukset ja ideat tuonne kommenttiboksiin, niin saan sieltä noukkia vinkkejä pitkin syksyä!

Äh, tuolla ulkona on niin hieno ilma, että nauttikaa nyt kuitenkin ensisijaisesti siitä.

Arskaa, arskaa!

Tätä on odotettu ja hiukan jännitettykin, mutta tänään se tapahtuu! Nimittäin iso uudistus, joka tuo mukanaan uusia tuulia ja toivottavasti myös uutta iloa ja intoa.

Koko Indiedaysin sivusto päivittyy tänään uuteen, ja käsittääkseni osa teistä jo surffailee uudella sivustolla, kun taas osa siirtyy sinne hiukan myöhemmin. Älkää kysykö miksi, en osaa vastata. Joku palvelimen päivittyminen kai on syynä. 🙂  Toivotaan kuitenkin, että kaikki menee hyvin ja uutukaiset sivut pomppaisivat tänään jo jokaisen nähtäville.

Itse olen saanut koekäyttää uutta sivustoa jo tovin, ja olen aika innoissani. Se on bloggaajalle vähän kuin työtilan peruskorjaus. Uusi on aina innostavaa, mutta myönnän, että nyt uutta on niin paljon, että siihen täysin perehtyminen vie itseltänikin tämän syksyn verran aikaa.

Parasta tässä uudessa kodissa on kuitenkin se, että blogini löytyy Indiedaysin alta, ja samasta osoitteesta jatkossakin! Portaali vaihtuu, mutta osoite on sama.

Kuten tiedätte, täällä iideellä on blogeja jo huiman paljon, ja luettavaa löytyy tosi monesta aihepiiristä ja jokaiselle kohderyhmälle. Uusi muutos tuo mukanaan jonkinlaisen kahtiajaon, jolla sivusto nyt jaetaan kahteen eri portaaliin Indiedays Styles & Trends ja  Indiedays Living & Lifestyle. Oma blogini on osa jälkimmäistä, joka kokoaa yhteen meidät ehkä inan vanhemmat ja/tai perheelliset bloggaajat. Jakoon ei suoranaisesti ole olemassa mitään ikää tai muutakaan ehdotonta rajaa, joissakin tapauksissa blogin lukijakunta vaikuttaa enemmän kuin bloggaajan oma ikä, tai se onko bloggajalla lapsia vai ei. Me Living & Lifestyle -puolen tyypit ei ehkä olla niin aallon harjalla kuin nuo nuoremmat konkarit, mutta kirjoitellaan blogeissamme sitten niitä elämään ja elämiseen, sekä asumiseen ja omaan tyyliin pohjautuvia juttuja oman elämäntilanteemme mukaan.
Virallinen tiedote käsittelee asian näin:
”Indiedays Styles & Trends -portaalissa pääset seuraamaan nuorten, rohkeiden bloggaajien värikästä elämää ja tyylin kehittymistä, saat vinkkejä treeneihin, päivän asuun ja meikkiin sekä luet blogimaailman uusimmista trendeistä ja ilmiöistä.
Indiedays Living & Lifestyle -sivustolla jaetaan laatutietoisten ja perheellisten naisten arkea ja juhlaa, sisustetaan ja herkutellaan, annetaan tyylivinkkejä, puhutaan kauneudesta ja hyvinvoinnista sekä nautitaan perhe-elämästä.”

Näinkin suurta muutosta on jotenkin hankala selittää sanallisesti, mutta surffailkaa ihmeessä sivustolla ja tutustukaa rauhassa! 🙂 Toimituksen puolelta löytyy vielä näppärä ”viisi vinkkiä uudistuneen Indiedaysin käyttöön”

Pointtini on se, että vaikka sivusto muuttuu, täällä blogissani kaikki pysyy ennallaan, ja sama osoite toimii kuten ennenkin. Teidän ei siis tarvitse tehdä mitään, vaan pääsette tänne kuten ennenkin, ja sitä reittiä kun nyt blogeja seuraattekin. Ja, mikäli uudistus ei yhtään innosta, voit jättää sen myös täysin huomiotta, ja jatkaa blogien seuraamista muutoksesta huolimatta! 🙂

Minä toivottelen aurinkoa ja mukavia blogisurffailuja!