Toivottavasti teidän viikonloppu on ollut aurinkoinen ja rentouttava! Itse olen herännyt molempina päivinä (vastoin kaikkia oletuksiani) aikaisin ja ehtinyt nauttia ihan jokaisesta viikonlopun tunnista. Koska silmäpotilaan vuoksi tuli karsittua ohjelmasta kaikki ylimääräinen, aikaa on jäänyt sellaiseen ihanaan joutilaisuuteen. Tänään kuitenkin ripaus punaista menneeltä viikolta. Todellista voimaväriä, joka muuten piristää jopa ankeaa syyspäivää!

Ihastuin vuosi sitten kesällä punaiseen huulipunaan ja totesin, että vaati kenties 33 vuotta jotta osaan nähdä itseni huulipunatyttönä. Jos ennen käytinkin vain huulirasvaa ja satunnaisesti jotakin hentoa persikkaista pinkkiä, nykyisin punainen huulipuna on tärkeä kapistus käsilaukussani. Vielä muutama vuosi sitten kuljetin mukanani täydellistä asevarastoa näppyjen ja arpien peittämiseen, mutta nyt, 34-vuotiaana, olen huomannut, että punainen huulipuna on helpoin ja nopein tapa sipaista kasvoille lisää energiaa ja tervettä hehkua.

Menneen kevään ja kesän oivallus oli punaisten vaatteiden tuoma piristys! Näin, mustiin farkkuihin ja nilkkureihin yhdistettynä, punaiset röyhelöt toimivat oikein kivasti vaikka kesä onkin vahvasti takana ja syksyn pimeys edessä. Nimittäin nyt jos koskaan näitä voimavärejä tarvitaankin! Tämä Neo Noirin punainen mekko on muuten tosi ihana myös leveälahkeisten farkkujen kanssa!

Jos viikko sitten hehkutin pienten irtiottojen tärkeyttä, niin täytyy sanoa, että tällainen totaalisen joutilaskin viikonloppu on aika ajoin paikallaan. Ei stressiä eikä kiirettä. Ja jollain hassulla tavalla jopa lapset ovat pysyneet sovussa ja nauttivat kiireettömyydestä. Kai se on näissäkin asioissa tuo kohtuus kaiken A ja O. Välillä pitää olla enemmän menoa ja välillä sitten pitää saada vain olla. Tasapainoa!

Vielä viimeinen pykkikoneellinen ja sitten laukut ja reput valmiiksi maanantaiaamuun. Tänään aion varastaa itselleni vielä pienen iltahetken. Teekuppi, kirja, villasukat ja kynttilöitä. Ja sitten aikaisin nukkumaan. Tulkoon maanantai ja uusi viikko, minä olen valmis!

Ps. Lifestyle La Lunan alennuskoodi on voimassa vielä tämän päivän ajan. Muistakaahan hyödyntää!

 

Mekko / Neo Noir ⎮ Saatu / Lifestyle La Luna

Hiphei ja sunnuntaita!

Iski tuossa torstain ja perjantain välisenä yönä ihan hillitön kesäflunssa. Sellainen, että nousin perjantaina jo viiden aikaan, kun en jaksanut aivastaa ja niistää enää makuuasennossa. Onneksi tuo meni myös nopeasti ohi, olin nimittäin sopinut lauantaiaamuksi fillaritreffit ja iltapäiväksi oli varattuna kampaaja-aika. Jos jotakin hyvää siinä epäonnistuneessa kotivärjäyksessä oli, niin se, että väri myös lähti yllättävän nopeasti pesussa. Itse asiassa, eilen kun lähdin kampaajalle, mun hiukset oli kaukana siitä mahongista, jota ne olivat heti sen värjäyksen jälkeen. Toinen hiuskriisin hyvistä puolista oli, että tuli mentyä ihan oikeasti kampaajalle! Olen jo pitkään suunnitellut, että ylikasvanut polkka pitää taas nipsaista lyhyeksi ja kyllähän siitä mittaa lähtikin. Se, mitä parissa vuodessa oli muutamaa siistimistä lukuunottamatta tullut takaisin. Tosin itsellä oli heti kampaajalla sellainen tunne, että tämä on nyt tosi lyhyt. Vaikka eihän se nyt edes mikään lyhyt ole. No, on varaa ottaa ensi kerrallakin taas muutama sentti. 🙂 Ihan parasta kuitenkin, että hiuksissa on nyt se ”oma väri”. Ei luonnollinen, mutta sellainen, joka tuntuu omalta.

Meidän sunnuntai on ollut sellainen kesäisen leppoisa. Oltu vain ilman kiirettä mihinkään suuntaan. Maisema-ajelun ja ulkona puuhailun lisäksi käytiin katsomassa naapurin lampaita ja syötiin paikallisessa ravintolassa. Vielä pikkuisen pyykkiä, siivousta ja kullan arvoista sohva-aikaa. Ensi viikolla saadaankin sisko lapsineen kyläilemään, joten ohjelmassa on vähän erilaista kesäelämää.

Mun oli tillit päässeet kasvamaan vähän turhankin pitkiksi ja leikkasin tänään niistä kukat maljakkoon. Vähän muita kukkia sekaan ja taas tuli oikein kiva kesäpuska!

Rennon letkeää heinäkuun sunnuntai-iltaa! ♡

Heippa!
Otsikossa taitaa olla kaksi blogini kantavaa teemaa. Kukkia on aina, ja hiuskriisejäkin useammin kuin olisi tarvetta!

Juttu on nimittäin niin, että menin ja ostin kaupan hiusvärin. Sellaisen kestovärin, joka sekoitetaan itse. Edellisestä on aikaa ainakin kahdeksan vuotta, jos nyt en ihan väärin muista. Koska halusin kesäisemmät hiukset, valitsin vaalentavan värin. Kyllä, paketissa luki vaalentava, ja takapuolella oli vielä havainnollistava kuva siitä, miten paljon mikäkin lähtötilanne vaalenee. Ainoa pelkoni oli, että latvat saattaisivat kärsiä ja tyvi voisi vetää liiankin vaaleaksi.

No ei tarvinnut pelätä. Tulos on nimittäin melkein sama, kuin se sävyttävällä hoitoaineella aikaansaamani keskitumma punaruskea. Tämä on kuitenkin vielä tummempi, ja se hoitoaine oli sentään sävyltään tumma chocolate. Eli mitä tahansa laitan päähäni, tulos on näköjään sama! Luin pakkausselostetta ja mietin, unohdinko kenties jonkin aineen pullosta, mutta ei, tein kaiken ohjeen mukaan. Plussaa se, että hiukset eivät kuluneet. Oikeastaan ne olivat värjäyksen jälkeen todella pehmeät ja silkkiset. Tästä varmaan kiitos sille, että väri ei sitten kuitenkaan vaalentanut. 😀

Nyt ottaa päähän niin, että sattuu. Koko juhannuksen tuntui kuin olisi peruukki päässä. Hiuksia on jo ihan tuskaa pitää auki, koska väri ei vain tunnu omalta.  Ja ei, en enää koskaan, ikinä, milloinkaan ja never ever värjää hiuksiani itse. Piste.

 

Mutta hei, onneksi on kukkia! Mihin sitä ilman niitä joutuisikaan. Poimin eilen kimppuuni vähän sitä ja tätä ja laitoin kukat vanhaan kannuun. Piristi kivasti iltaan saakka pimeää ja pilvistä päivää.

Tänään onneksi paistaa jälleen. Kesäelämä jatkukoon!

Oikein ihanaa päivää myös teille!♡