Huomenta kaunokaiset! Kesä tulee vauhdilla, vaikka kevät välillä ottaakin takapakkia. Jos tuosta kylmästä vuodenpuolikkaasta pitää jotakin positiivista etsiä, yksi talviajan helpotus on pipo, jonka alle piilottaa hiukset, ja ne vähemmän hyvät hiuspäivät. Pipo ja pakkaset kuitenkin kuluttavat myös hiuksia ja kevään tullen hiusten hyvinvointi on monella mielessä. Sanomattakin selvää, että omia hiuksiani piristi eniten tämä polkkamittaan pätkäisy, mutta uusista terveistä latvoista huolimatta yritän huolehtia hiusten kunnosta vähintään yhtä hyvin kuin ennenkin. Koska (toisin kuin meikkipussin kohdalla), hiustenhoitotuotteissa minulla ei vielä ole selviä suosikkeja, testailen uteliaana erilaisia sarjoja niin marketin kuin kampaamonkin hyllyiltä. Tällä kertaa kirjoittelen teille hiusjuttuja kaupallisen yhteistyön myötä itselleni täysin uuden Ogx -sarjan kanssa.

Olen aina ollut surkea hiustenlaittaja, ja usein olenkin huvittuneena lukenut kyselyjänne esimerkiksi rennon sotkunutturan ohjeesta. Nimittäin, hiusteni vielä ollessa pidemmät, rento sotkunuttura syntyi päähäni yleensä parin yön aikana, kun en edes jaksanut avata hiuksiani yöunien välissä. Aamulla pelkkä kiinnityskohdan nostaminen niskasta takaisin takaraivolle, ja menoksi. Kyllä, loistan usein leväperäisyydelläni mitä tulee kampausten tekemiseen. Uusi polkkamitta on kuitenkin sekoittanut rutiineja, sillä lyhyessä hiuksessa ponnari ei millään kestä koko yön hankausta tyynyyn, ja hiuksia on väkisinkin tullut laitettua pikkuisen enemmän. Samalla olen herännyt myös enemmän pohtimaan hiusten hyvinvointia. Nimittäin, jos mielin vielä jossakin kohtaa kasvattaa pitkät hiukset takaisin, tästä polkasta on pidettävä hyvää huolta. Hiuslenkit on siis syytä irrottaa yön ajaksi, ja hoitorutiinejakin on hyvä tarkastella.

Siinä missä tungin hiuksiini aikoinaan lukuisia eri hoitoaineita ja lämpösuojia, olen laiskistunut vuosien varrella. En kaipaa kylppärin kaappeihin suurta purkkiarsenaalia, vaan haluan perustuotteiden tekevän mahdollisimman paljon. Shampoo, hoitoaine ja hiuksiin jätettävä hoitotuote, joka suojaa lämmöltä. Jotakuinkin tahdon nykyisin selvitä kolmen tuotteen avulla, ja vaadinpa niiltäkin vielä kohtuullista hintaa. Parikymppiä shampoosta on mielestäni jo aivan liikaa, sillä hinta harvemmin enää kulkee käsikkäin laadun kanssa, tai nostaa ainakaan tuotetta edullisemman kilpailijansa yläpuolelle. Samaa tuotteiden niukkuutta sovellan myös muotoiluun. Kun hiukset ovat hyväkuntoiset, ei viimeistelyyn välttämättä kaipaa sen ihmeellisempiä tuotteita. Itse luotan silloin tällöin tyvikohottajaan, ja saatanpa joskus suhauttaa myös lakkaa hiuksiini, mikäli tiedossa on jotakin spesiaalimpaa.

Sain testiini kaksi Ogx-tuotesarjaa kevään uutuuden Sea Mineral Moisture-, sekä Anti-Breakage Keratin Oil -tuotesarjan. Molempiin kuuluu kolme tuotetta, shampoo, hoitoaine ja hiuksiin jätettävä kuivaöljy. Kuten kaikki Ogx -merkin tuotteet, nämäkin ovat parabeenittomia ja sulfaatittomia (SLS-free). Lisäksi kaikki Ogx -tuotteet sopivat sekä värjätyille, että värjäämättömille hiuksille. Tuotteita löytyy eri tarpeisiin, ja hoitavat ominaisuudet on kerrottu pakkauksessa (Ogx -sarjan pakkaukset on muuten tehty kierrätetystä muovista!). Tuotteet on luokiteltu raaka-aine edellä (esim. argan oil, keratin oil, macadamia oil jne.)

 Vaikka tuotemerkki itselleni olikin uusi, maaimalla Ogx on tunnettu. Alle 10 vuodessa lanseerauksestaan se on saavuttanut asemansa USA:n 5. suurimpana hiustenhoitobrändinä. Suomeen tuotteet lanseerattiin vuonna 2015, joten täällä meillä Ogx on vielä uusi. Ja kysehän on siis marketin hyllystä löytyvästä hiustenhoitosarjasta. Sarja myyvät esimerkiksi K-Citymarketit, Stockmann, Sokos ja Sokos Emotion, sekä hyvin varustellut K-
Supermarketit

Tämän kevään uutuus, Raikas ja kosteuttava Sea mineral moisture on tuotelinja, joka pehmentää kovia, kuivia ja jäykkiä hiuksia, sekä kosteuttaa hiukset ilmaviksi. Sarja sisältää  syvän meren mineraaleja, jotka tuovat tuotteisiin runsaasti magnesiumia, kalsiumia, kaliumia ja rautaa. Lisäksi vihreä levä on luonnon antioksidantti, joka auttaa suojaamaan hiuksia UVsäteiltä, sekä suojaa lämmön haitoilta. Suuri, ruskea merilevä, kosteuttaa hiuksia ja vähentää hiusten hankautumista
Sarjan Sea Mineral Moisture -kuivaöljy kosteuttaa hiuksia ja tekee niistä pehmeät, ilmavat ja liikkuvat.

Pidin itse näistä tuotteista, ja sain niistä sitä samaa fiilistä, joka tuli aina lapsena, kun hiukset pestiin mökkijärvessä. Kuivaöljy on todellakin äärettömän kevyt, ja sopii hienosti kampauksen viimeistelyyn, kuten esimerkiksi näissä kuvissa. Kevyt kesäkampaus syntyikin puhtaisiin hiuksiin kiharruspuikolla, ja viimeistelyyn riitti tuo Sea Mineral Moisture -kuivaöljy. Suihkutin öljyä kämmenelle ja hierottuani sen käsiini, haroin hiukset öljytyillä sormillani. Lopputulos on joustava ja luonnollinen, hiukset kiiltävät kauniisti ja latvat näyttävät superterveiltä. Kevyt öljy ei latista, vaan antaa hiuksiin kauniin sileän pinnan.

Tuotteissa on raikas ja puhdas tuoksu, joka tuo hämärästi mieleeni jonkin merilevänaamion.

Toinen testaamani tuoteperhe, Anti-Breakage Keratin Oil, lupaa korjata ja vahvistaa hiuksia, sekä auttaa suojaamaan hiuksia katkeamiselta ja haaroittumiselta.
Tuotteiden sisältämä keratiini proteiini vahvistaa jokaista hiusta lisäten sen elastisuutta ja estääkseen hiusten katkeamista. Argan oil hoitaa ja silottaa, tuoden hiuksiin pehmeyttä ja hyvinvointia.
Anti-Breakage Keratin Oil -elvyttävä kuivaöljy auttaa sekin suojaamaan hiuksia katkeamiselta. Tuote lupaa tehdä hiuksista pehmeämmät, kiiltävämmät ja vahvemmat, enkä kyseenalaista lupausta ollenkaan

Anti-Breakage Keratin Oil -tuotesarja nousi kuitenkin näistä kahdesta omaksi suosikikseni. Tuotteista jää hiuksiin heti vahvempi ja hyväkuntoisempi fiilis, ja hoitoaine päihittää monet kokeilemani tehohoidotkin. Vaikka tuotteet ovatkin hoitavia, omaa hiustani ne eivät kuitenkaan latista. Keratiiniöljyä on ihana hieroa illalla hiusten latvoihin ja aamulla on sellainen fiilis kuin kampaaja olisi juuri nipsaissut kuivat latvat pois.

Näissä tuotteissa on ylellinen ja eksoottinen kukkaistuoksu. Se ei ole voimakas, mutta koska itse en käytä hajuvettä päivittäin, haistan kyllä tuoksun hiuksistani ja pidän siitä.

Lukijakilpailu:

Mutta hei, raapustapa tuonne kommenttiboxiin vastaus kysymykseen:

miksi sinä haluaisit testata näitä tuotteita?

Jos hyvin käy, saatat voittaa itsellesi Sea Mineral Moisture -tuotepaketin. Osallistumisaika alkaa nyt ja päättyy 15.5. Kilpailun säännöt löydät täältä.

Kaunista uutta viikkoa! ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hellohello ja keskiviikkoa! Hypätään taas hömpän puolelle, nimittäin meikkipussin sankareihin, eli luottotuotteisiini, mitä tulee kosmetiikkaan. Kauheasti tällä saralla ei enää nykyisin niitä muutoksia tule, sillä vuosien testailujen jälkeen pakkelointikalustoni alkaa vakiintua. Uusia löytöjä toki tulee, mutta tahti on melko hidas, eikä meikkipussin sisältö yhdessä vuodessa juuri paljoa muutu.

Mutta aloitetaan meikkipohjasta!

Vielä siinä vaiheessa, kun kärsin erittäin rasvaisesta ihosta, haalin markkinoilta lähes kaikki hyväksi kehutut primerit ja odotin aina ihmettä tapahtuvaksi, mutta eihän rasvaiseen ihoon pohjustustuotteella ihmeitä taiota. Jossain kohtaa luovuinkin leikistä, ja jätin primerit kaupan hyllyyn. Diorskin (forever & ever wear makeup primer) pohjustus löytyi vuosi sitten Sokoksen yhteistyön myötä, ja jäi niine hyvineen vakkarikäyttöön. Loistava apu iholleni, jonka ongelma ei enää ole niinkään rasvoittuminen vaan meikin kesto ylipäätään. Tässä iässä ongelmana on jo meikin karkaaminen juonteisiin, ja tämä tuote auttaa siinäkin ongelmassa. Juonteiden lisäksi ihossani on aknen jäljiltä kuoppia, ja primer tasoittaa kivasti ihon pintaa. Se soveltuu myös luomille, joten silmämeikkikään ei karkaa päivän mittaan. Nestemäinen pohjustustuote on riittoisa, itselläni on menossa vasta toinen pakkaus.

Reilu kolme vuotta sitten tein (niin ikään blogiyhteistyön myötä) elämäni meikkivoidelöydön, ja siitä asti Vichyn Dermablend meikkivoiteet ovat olleet käytössäni. Peittävä meikkipohja ongelmaiholle -postaus on edelleen yksi blogini luetuimpia, ja hehkutan itsekin näiden tuotteiden nimeen edelleen. Vaikka pakkaukset ovat muuttuneet valkoisesta mustaksi, purtilon sisältö on edelleen sama: Äärettömän peittävä meikkivoide, äärettömän nestemäisessä muodossa! Täyden kympin meikkivoide, kun haluat meikkipohjasta ohuen, mutta peittävän.
Nykyisin sekoitan ihooni sopivan sävyn kahdesta eri putkilosta ja lisään joukkoon puolet Lumenen Arctic Sun Ihon sävyn heleyttäjää. Tämä Lumenen ihana helmiäisvoide on ollut muutaman vuoden kesäkausituote, mutta pelkään pahoin, että Lumenen uudistusten myötä, sitä ei enää valmisteta. Lumenelle on toki tullut paljon uusia heleyttäviä tuotteita, mutta vielä en ole niihin sen paremmin tutustunut. Jos joku siis osaa sanoa, mikä uusista tuotteista korvaisi tämän, otan tiedon enemmän kuin mielelläni vastaan!

YSL:n valokynä nyt ei taida sen enempää esittelyjä ja perusteluja tarvitakaan. Taitaa olla lähemmäs kymmen vuotta siitä, kun tämä tuote tuli ensimmäisen kerran hankittua, eikä sitä ilman oikein osaa enää olla. 🙂

Klassikkojen klassikko on myöskin Chanelin irtopuuteri. Käytän puuteria todella kevyesti, ja siksi tuote onkin ihan älyttömän riittoisa. Ainoa miinus on suuri pakkauskoko, joka nappaa vähän turhan paljon tilaa meikkipussista. Niinpä käyttööni jäi primerlöydön yhteydessä myös Diorin irtopuuteri, joka nappaa pisteet pienemmällä pakkauksella ja siistimmällä käytöllä. Pieni puuterirasia mahtuu meikkipussiin paremmin, ja käy esimerkiksi meikin korjailuun. Uutta meikkipohjaa tehdessä tarraudun kuitenkin lähes poikkeuksetta vieläkin Chaneliin. Levitän puuteria aina siveltimellä, jotta jälki olisi mahdollisimman ohut.

Kestosuosikkien kestosuosikki on kuitenkin ripsiväri! Kanebo on vaihtunut Sensaiksi, ja perusmaskaran tilalle on tullut ripsiä pidentävä versio, mutta Sensain 38°C -ripsiväri on jotakin, mistä en osaa luopua. Reilusti yli kymmenen vuotta on menty yhdessä, eikä haastajaa ole vielä löytynyt. Kärsin helposti vuotavista silmistä, mutta vihaan vedenkestävän ripsarin poistamista, joten tämä tuote on täydellinen. Paljon on toki tullut ripsivärejäkin kokeiltua, mutta mitään niistä en ole jaksanut paria kertaa enempää käyttää. Itselläni on lisäksi kohtalaisen tuuheat ja pitkät ripset ihan luonnostaan, joten saan tämän avulla mielestäni ihan näyttävän mekin aikaiseksi.

Valot ja varjot, eli contouring on päivän juttu, ja toki sitä tulee harrastettua itsekin. Aikoinaan sain tähän hommaan paljon vinkkejä Karkkipäivän Sannilta. Sannin viisauksista ammentaneena opin myös, että silloin kun isommalle varjostukselle ei ole aikaa, suuri muutos tulee jo lämmittämällä kasvojen reunat. Tähän tarraankin nopeassa arkimeikissä aika usein. Itselläni on käytössä Smashbox Contour Kit, josta löytyy kaikki kolme tarvittavaa sävyä: Lämmin aurinkopuuteri, vaalea valoa heijastava väri korostuksiin, sekä tummempi täysmatta sävy varjoihin.
Käytössäni on myös kolmen eri tuotteen kopla, johon kuuluu: Bareminerals All over face colour sävyssä Warmth (lämmin aurinkopuuteri), Päästä varpaisiin -blogin Lilan ihana vinkki Rimmel Mono Eyeshadow -mattaluomiväri, sävyssä All about the base (hyvä väri varjostuksiin, mutta tämä käy myös kulmaväriksi bruneteille), sekä kukkaroystävällinen Essence strobing highlighter let it glow! -korostuspuuteri (korostukset).

Viimeisenä murheenkryyni, eli kulmakarvat, joilla minua ei valitettavasti synnynnäisesti siunattu. Kerään jatkuvasti rohkeutta kulmakarvojen pigmentointiin, ja etsin netistä kuvia luonnollisista 3D -kestopigmentoinneista. Tämä on kuitenkin itselleni varmaan yhtä suuri juttu, kuin kauneusleikkaukset jollekulle muulle, joten en halua edetä asiassa hätiköiden. Lähinnä pelkään, että jos näkemykseni tekijän kanssa ei kohtaakaan, kehtaako siinä vaiheessa vielä perua jne… No, joissakin asioissa olen älyttömän varauksellinen, ja tämä on yksi niistä. 😀 Hyviä vinkkejä taitavista tekijöistä otetaan siis ilolla vastaan!
Nyt mennään kuitenkin meikillä, ja tällä saralla olenkin tehnyt viimeisimmän löytöni. Mieheni oli tarkoitus tuoda työmatkaltaan minulle uusi Lumenen kulmakynä, mutta kosmetiikkamyyjän suosituksesta hän kiikuttikin kotiin Diorin vastaavan kapineen, ja tulos olikin täysi kymppi. Dior Sourcils Poudre Powder -kulmakynässä on pigmentti kohdillaan, ja kynästä tulee riittävästi väriä ihan hennolla otteella (minulla sävy 433, Ash Blonde). Siitäkin huolimatta, että ensimmäinen kynä kului melko nopeasti katkeilevan terän vuoksi, tästä en luovu varmastikaan ihan heti.
Koska pelkällä kynällä en saa aikaiseksi luonnollista jälkeä, käytän kulmiini myös puuterimaista kulmaväriä, ja tässä kohtaa Lumene Blueberry Puuterimainen kulmaväri (sävyn 1 vaaleampaa väriä käyttäen) on tuote johon luotan. Tämäkin on toki nyt uudistusten myötä muuttunut, mutta riittoisa tuote kestää käytössäni vielä pitkään.

Siinäpä ne sankarit. Paljon muuta meikkiä en sitten käytäkään, poikkeuksena ripsien tyveen tehty rajaus, johon käy eyeliner tai meikkikynä, kumpi nyt sattuu käteen osumaan. Tällä hetkellä kylppärin kaapista löytyy rajausta Lumenelta ja Essenceltä, joskin jälkimmäisen kynät eivät kädessäni taivu kovinkaan siistiin jälkeen. Uutena opetteluna on myös poskipunan käyttö, ja tähän löysinkin jonkin blogivinkkauksen avulla hauskan persikkaisen sävyn samaiselta Essence -halpamerkiltä. Luomivärejä tuleekin nykyisin käytettyä lähinnä vain juhlameikissä.

Siinäpä keskiviikon kosmeettiset. Aurinkoista päivää kaikille!

Perjantai, eli melkein jo viikonloppu ja sekös ainakin itseäni ilahduttaa. Viimeinen viikko on ollut blogin kannalta älyttömän ankea, mutta uskokaa pois, paljon on tapahtunut, vaikka se ei nyt juuri näy täällä. Viime aikoina haastetta bloggaamiseen on tuonut myös sairas lapsi, ja sitä omaa riittämättömyyttä on joutunut kohtaamaan enemmän kuin välttämättä olisi ollut tarpeen. Päivät ovat yksinkertaisesti tuntuneet aivan liian lyhyiltä. Niin monta kivaa postausideaa ja -aihetta muhii kuitenkin korvien välissä, joten kyllä täältä taas pesee, kun saadaan elämä mallilleen ja arki rullaamaan. 🙂

Tässä viimeisen viikon aikana olen ajautunut pariinkin otteeseen keskustelemaan blogien aitoudesta ja siitä, miten blogeja nykyisin luetaan. Aihe on juuri nyt kiehtonut hyvinkin paljon, ja puhtaasti juuri siitä syystä, että blogiin on tullut viime päivinä valikoitua elämää aika kapealta saralta. Mikä sitten on aitoa ja mikä epäaitoa, siihen en edelleenkään osaa vastata. Koko aitouskeskusteluhan periaatteessa pohjautuu tapaamme lukea eri medioita, ja siitä syystä aihetta onkin ollut ilo pyöritellä niin printtimedianedustajan, kuin toisen bloggaajankin kanssa.

Aitoudessa ja epäaitoudessa olemme jokainen mielestäni oman elämämme asiantuntujoita, sillä melko pitkälle päätämme itse mitä ulospäin elämästämme näytämme. Jokainen kun tietää, että ne oikeasti läheiset ihmiset ovat niitä ainoita, jotka näkevät sen leveimmänkin hymyn takana piilevän pahan olon. Joskus käy kuitenkin niinkin surullisesti, että osan taakastamme kannamme aivan yksin. Tämä julkinen/yksityinen -asettelu pätee siis ihan meidän jokaisen elämässä, kirjoitti sitten blogia tai ei. Blogien suhteen Suomessakin on jo mielestäni aika hyvin päästy tästä verkkopäiväkirja -käsitteestä, ja blogit itse ovat muovanneet kyseistä mediaa siihen tilaan missä se nykyisin näyttäytyy. Edelleen on toki näkyvillä kaksi erilaista ääripään ajattelutapaa: Toisia hiertää siivotun lastenhuoneen kuvat tai liian rajatut kuvakulmat. Toiset taas eivät halua lukea bloggaajan inhimillisistä tuntemuksista yhtään mitään, saati katsella edes kuvia, joita ei ole jälkikäsittelyllä suoristettu. Onneksi valinnanvaraa kuitenkin on, eikä blogeillekaan tarvitse puristaa yhtä yhtenäistä muottia, vaan jokainen saa itse valita itselleen sopivan tavan niin blogin tekemiseen kuin lukemiseenkin. Pitää vain muistaa se sama, mikä pätee kaikkeen mediaan: Sisältö on aina valikoitua!

Koska tämä blogi on aikoinaan jo syntynytkin omaksi positiiviseksi henkireiäkseni, jatketaan valitulla linjalla ja jätetään kuntavaalit, sote-uudistukset ja Syyria muiden medioiden ruodittavaksi. Ei sillä, että ne olisivat aiheina jotenkin huulipunaa vähäpätöisempiä, vaan puhtaasti sillä, että huulipuna on aiheena huomattavasti kepeämpi. Huulipunaa myöskin siitä syystä, että olen jo pitkään halunnut tehdä vähän kattavampaa  meikkipostausta, mutta sen odottaessa parempia aikoja, halusin kuitenkin esitellä keväisen värilöytöni.

Tehän tiedätte, etten juuri osaa käyttää huulipunia tai ylipäätään väriä huulissani, joten mistään shokkiväristä ei ole kyse (mies totesikin taas, että samalla rahalla olisi voinut ostaa myös värin). Tähän asti ne parhaat hennot sävyt ovat löytyneet Chanelilta, ja viime aikoina olen jumittanut kyseisen merkin Rouge Coco Shine -huulipunissa, jotka eivät sisällä suuria pigmenttimääriä, vaan tuntuvat ja näyttävät enemmänkin sävyttäviltä huulirasvoilta. Tämä YSL Rouge Volupte Shine -huulipuna löytyi kosmetiikkamyyjän avustuksella kun pyysin jotakin missä olisi ehkä ihan hintsusti enemmän väriä. Sävy Corail Intuitive (15) oli sekin myyjän valinta, ja korallisuudessaan itselleni jotakin ihan uutta. Ja kylläpä muuten piristää! Koko ihonsävy saa ihan uuden hehkun kun sipaisee korallia vähän poskille ja huulille. Ainakin oma nuutunut naamataulu tykkäsi väristä.

Liki kesäinen fiilishän noista sinisen ja korallin sävyistä tulee. Varsinkin kun väreihin vielä osuu ihanat auringonsäteet.

Huomiseksi olisi vielä työpäivää, mutta me taidetaan silti tehdä sellainen perjantain perinteinen pikkusiivous ja asetella koti vastaanottamaan viikonloppua. Ohjelmassa on myös pajunkissojen hakua, jotta saadaan palmusunnuntain tunnelma kohdilleen.

Ihanaa perjantaita ja viikonlopun aloitusta!