Huhhuh! En se ole ainoastaan minä, joka maaliskuun lapsena herään eloon talvihorroksesta, vaan meillä asuu onneksi toinen kaltaiseni. Lauantain siivouspäivä sai uuden käänteen, kun mies totesi, että haluaa uudet sohvat. No ideasta toteutukseen ja nyt odotellaan uusia sohvia saapuviksi. Samalla kun sitten rymsteerataan, pohdimme, että se iänikuinen tapettipuhekin voisi muuttua teoiksi. Ja niin on ensimmäinen erä tapettia sekin olohuoneessa odottamassa jatkotoimenpiteitä. Listojakin on pitänyt uusia, ja kuulemma laitetaan nyt sitten kerralla nekin kaikki kun aloitetaan. Eikä väljä, kunhan sitten laitetaan. Eilen listakasa nimittäin muutti olohuoneen lattialle. Ja jännitän tässä myös tätä kahdeksan vuoden taukoani tapetoinnissa. Toivottavasti homma yhä sujuu. 🙂

Täällä talvi katosi kolmessa päivässä, joten sukset saa kai pakata odottamaan seuraavaa talvea. Lunta on nimittäin enää pahimmissa varjopaikoissa ja auratuissa kinoksissa. Ehkä on aika nostaa narsissit rappusille ja toivottaa kevät tervetulleeksi. 💛

Olen huomannut, että viimeisen viikon aikana moni on repinyt hiuksiaan talven uuden tulemisen kanssa. Tuntuu, että lumen tulo maaliskuussa koetaan jo hiukan lannistavana. Pakko olla vähän vastarannan kiiski, sillä mulle luminen maaliskuu sopii oikein hyvin. Varsinkin kun sitä lunta ehdittiin odottaa pari vuotta, antaa talven nyt kestää sen kun kestää. Toki huhtikuun lopulla voin olla eri mieltä. Olen syntynyt naistenpäivänä ja äiti aina muistelee, kuinka silloin, maaliskuun 8. lunta oli niin paljon, että pihan lumivallit olivat korkeampia kuin äidin mintunvihreä Morris Mini. Ja kyllä mä omasta lapsuudestani muistan, että syntymäpäivieni aikaan oli aina talvi. Tai ainakin jossain määrin vielä lunta.

Mutta lumitilannettakin tärkeämpää maaliskuussa on mielestäni tuo valon lisääntyminen. Käyn aurinkoenergialla ja vasta nyt tuntuu, että marras-joulukuun aiheuttama talvihorros alkaa pikkuhiljaa hellittää. Kroppa saa uusia kierroksia ja energiatasot palautuvat vähitellen normaalimpaan suuntaan. Jos en pitäisi talvilajeista, eläminen Muumitalossa voisi olla mun juttu. Pitkät unet läpi pimeimmän vuodenajan kuulostaa houkuttelevalta, mutta tämän talven pelastus on ehdottomasti ollut hiihtäminen. Tosin lähtihän se Muumipeikkokin välillä ulkoilemaan. No anyway, niin kauan kuin talviunimahdollisuus on poissuljettu, otan talven mieluummin lumella kuin ilman. Ja vaikka maaliskuun loppuun asti. Optimaalisin yhtälö olisi tietenkin se, että pyöräilykausi voisi startata heti hiihtokauden perään, mutta ehkä tässä joudutaan vielä tovi odottelemaan, että hiekoitussorat väistyvät tieltä.

Viikonlopun to do -listalla on siivoamista. Ei mitenkään kovin houkutteleva ajatus kun aamulla kahdeksan aikaan tätä pohdin, mutta ajattelin että siivoan sitä henkistä talviväsymystä samalla kun plankkaan kotia kuntoon. Ja hei, ei aikaakaan, kun ollaan taas jo pihapuuhissa. Silloin ei kiinnosta sisällä siivoaminen sitäkään vähää!

Superia viikonloppua myös sulle!

 

Meidän talvi on huuhtoutunut vesisateen mukana. Se kaunis kimmeltävä talvi, josta tykkäsin iha valtavasti on vaihtunut likaiseen lumeen ilkeään liukkauteen. Ja niin paljon kuin tuo sää tökkiikin, niin onhan se myös yksi merkki lähestyvästä keväästä. Joskin olisin venyttänyt talvea vielä maaliskuun puolelle. No, minulta ei kyselty!

Tein tänään vähän multahommia (postausta aiheesta tulossa), ja siinä kun sitten pesin multaa kynsien alta, tuli sellainen aika keväinen fiilis. Muistin miten paljon tykkään siitä, kun saa puutarhassa huhkitun päivän jälkeen kuurata itsensä puhtaaksi suihkussa. Se tunne, kun varpaanvälitkin on täynnä maata ja kaikki puskee uutta ja vihreää. Voi kevät, miten kaipaankaan puutarhahommia ja kasvihuoneessa istuskelua.

Niin, että ajattelin josko te tuntisitte vähän samoin. Jonkinlaista kesänkaipuuta tai ihan vain sitä tulevasta keväästä fiilistelyä. Ohessa kuvia kesästä, puutarhasta, kasvihuoneesta ja tietty daalioista.

Ihanaa torstaita!