No rain, no flowers. Vielä eilen aamupäivällä marjaomenapensas piti nuppunsa supussa. Tänään kuitenkin, virkistävän saateen jälkeen ja auringon lämmittäessä, pensas heräsi loistoonsa. Luonto on siinä mielessä hassu, että se muistuttaa paljon myös meitä ihmisiä. Pitää olla sadepäivät, syksyt ja pimeät, jotta voi taas paistaa, hymyillä ja puhjeta kukkaan.  Se on tavallaan aika lohduttavaa. Tieto siitä, että sateen jälkeen tulee aina poutaa.

Ihan koko lauantaita en malttanut kotona hyggeillä, vaan käytiin nauttimassa myös paikallisista palveluista. Ihana pieni Lifestyle Sandras avasi taas ovensa hurmaavassa asemakylässä ja miltei naapuriimme aukesi kesäkahvila. Kahvila on juuri sellaisen sopivan pyöräilymatkan päässä, että päästään Klaaran kanssa herkuttelemaan kun siltä tuntuu.

Kesäkuun alku ei juuri tuonut muutosta omaan elämääni. Tämä viikonlopun kahvilakäynti oli ensimmäinen sitten alkuvuoden (tajusin just nyt), mutta enpä minä juuri muutenkaan kahviloissa notku. En liiemmin ravintoloissakaan, joten sellainen on vielä koronan jälkeen kokematta. Selasimme juuri oman maakunnan tarjontaa kesäkahviloiden ja ravintoloiden osalta ja päätimme, että niitä pitää tänä vuonna yrittää kiertää. Tukea paikallista. Ei mulla oikeastaan koskaan ole kesäisin tarvetta päästä pois kotiseuduilta, ja nyt tänä vuonna ehkä vielä vähemmän. Koska se korona. Mutta onhan se aika ihanaa, kun pitkän pyöräreissun välissä pääsee herkuttelemaan muutenkin kuin kaupan parkkipaikalle ja ehkä jopa vessaankin.

Me käytiin isommassa kaupungissa koulun päätöstä edeltävänä päivänä, koska esikoinen oli kevään aikana venähtänyt ulos ihan kaikista vaatteista. Tuntui oudolta, kun joka paikassa oli niin hiljaista, sovituskopit suljettu ja ostoskeskuksen liikkeet sulkeutuivat kuudelta. Täällä meillä koko koronaa ei oikein edes muista, kun elämä on jatkunut niin kovin tavallisena. Olen miltei unohtanut, miksi meitä aikuisia on nykyään liki aina läsnä kaksin kappalein, sulkenut huolet ja murheet jonnekin taka-alalle. Ja lopulta olen tajunnut, että elämä on aika hyvää just nyt.

Ensi viikolla kokoonnutaan isolla porukalla sitten maaliskuun alun. Tuntuu ihanalta nähdä joukko ystäviä kasassa muutenkin kuin etäyhteyksien kautta. Ehkä se on sitten se viimeinen erä tämän erikoisen kevään ja tummien pilvien siirtämiselle syrjään.

Onpas ollut viikko. Vähän vähälle jäi tuo helteistä nauttiminen ja pyöräilemäänkään en ole päässyt, mutta hei, kesäkuu on vasta alussa ja samoin koko kesä. Vihdoin myös kuolanpionit tajusivat ryhtyä kukkimaan, samoin purppuraomena. Syreeni on siinä hilkulla, ja marjaomena on avannut jo ensimmäiset nuppunsa.

Meidän läpikulkueteiseen on muodostunut mun vaatevarasto ja kaappi on mekkojen kätkemä. Nopea pesu ja kuivaus henkarissa, ja taas mekko vuoroaan odottamaan. Toukokuun lopussa annoin piut ja paut koronalle siinäkin mielessä, että pujotin taas sormukset sormeen. Tuli heti paljon fiinimpi olo. Samaa hienostelua yritän toteuttaa korvakorujen avulla.  Pienet kullansävyiset korvikset on H&M:lta, suuret sinivalkoiset Nikkotakko, makramee korvakorut Valonlilja ja vaneriset korvikset Yo Zen (saatu). Kesällä huuliakaan ei tarvitse rasvata ihan niin ahkerasti, joten huulipunaakin kuluu ihan arkimeikissä.

Huomiseksi luvataan tännekin vesisadetta. En oikeastaan ole yhtään pahoillani. Mulle sopii tähän valiin oikein hyvin sellainen kukin koristeltu nätti koti ja päivä ihan vain mitään ihmeellistä tekemättä. Myös puutarha huutaa kastelua. Vielä kun jokin taikasauva siivoaisi, niin voisin ilomielin viettää koko lauantain vain hyggeillen kotona. Mutta ajattelin aloittaa jo tänään. Jotain herkkuja kaupasta, saunaan ja sitten pyjama päälle. Mahdollisimman aikaisin nukkumaan ja sitten pitkät ja totaalisen rentouttavat yöunet.

Ihanaa kesäkuun ensimmäistä viikonloppua! 🌿

Toukokuu ei pettänyt tänäkään vuonna. Kesä tuli ja kaikki muuttui muutamassa viikossa niin totaalisen kauniiksi. Ehdottomasti paras osa vuodesta! Eilen kun vietiin lapset aamulla koululle (päätöstilaisuus järjestettiin luokissa) ihasteltiin kevätkirmaukselle päässeitä lehmiä. Pyörälenkillä kesätuuli ja aurinko hyväilivät poskia ja tuntui, että koko elämä hymyilee. Kaikesta poikkeuksellisesta ja kurjasta huolimatta.

Koulut on tältä keväältä taputeltu, itkut tihrustettu ja äitinä on taas saanut elää niin niitä ylpeyden hetkiä, kuin tietty sitä vuosien pakenemisesta johtuvaa tunnemylläkkää. Erikoinen kevät, jonka kesäkuun saapuminen myös monin tavoin päättää. Tai ainakin palataan lähemmäs sitä vanhaa normaalia.

Eilen illalla juotiin pullo kuohuvaa kasvarissa ja nautittiin ihan ensimmäisestä kesäillasta ulkosalla. Harmi vain, että oltiin niin väsyneitä, ettei valoisasta illasta jaksanut kovin myöhään nauttia. Ehkä joku toinen kerta. Puutarhassa ja kasvihuoneessa jokainen päivä on vähän vihreämpi ja vähän värikkäämpi.  Vertailukohtana alla toukokuun 31. päivä vuonna 2019. Jos kevät onkin vähän jäljessä, niin muussa ollaan mukavasti jo edellä! 🙂