Tiedättekö, mitä kaipaan eniten? Kaipaan ”valmista” kotia. Sellaista, johon voi tehdä perjantaina kunnon siivouksen ja kantaa tuoreet kukat pöydälle, nauttia viikonlopun siistissä kodissa, jossa tavarat on paikoillaan ja silmä, sekä hermot lepää.
Meillä on nyt kohta puoli vuotta eletty kuin pellossa. Järjestyksen sijaan meillä on kaaosta, ja siisteydestä ei voi kuin haaveilla. Lasken viikkoja ja päiviä siihen, kun ikkunat ja ovet saadaan paikalleen. Ja tietysti sitä, että kesälomalla on aikaa laittaa paikat sitten kunnolla järjestykseen (tapetit ym.) Ei enää kauaa, mutta koettelee hermoja joka tapauksessa. 

Tämä ”väliaikaiseläminen” on tuottanut myös jonkinasteista blogikriisiä. Kun talossa ei ole yhtään huonetta, joka ihan oikeasti kestäisi kuvaamisen, tai joka ylipäätään olisi kuvaamisen arvoinen, alkaa väkisinkin miettiä, että mitä tänne blogiin laittaa. Tuloksena onkin ollut iso kasa lähikuvia.
Toisaalta, puhtaasti sisustusblogihan tämä ei ole koskaan ollutkaan. Vähän sellainen sillisalaatti, ja sitä te hyvät ystävät saatte jatkossakin!

Ihana ilta. Liekö johtunut hameesta vai auringosta, tai kenties vain hyvästä seurasta. Joka tapauksessa tälläisiä iltoja voisin ottaa lisää. 

Pelattiin jalkapalloa, laitettiin pihaa, hulluteltiin ja vain oltiin.

Hassuja ilmiöitä nykyään nämä alennusmyynnit. Ennen kauppojen alet alkoivat joulun ja juhannuksen jälkeen joka vuosi lähes kellon tarkasti. Sitten tuli suomisoffa, ikuisen alen sohvakauppa. Aina oli joku ale käynnissä, taitaa olla yhä. Sähköpostiini tulee vähän väliä henkan ja maukan uutiskirje, jossa kerrotaan nettikaupan alennusmyynnistä. Vaatekaupoilla ei ole enää vain kevät/kesä ja syksy/talvi -mallistoja, vaan mallistot päivitetään pitkin vuotta. Alennusmyyntejä riittää parin kuukauden välein.

Pidän kovasti Lindeksin tämän kevään mallistosta. Lindex onnistuu halpaketjuista mallistossaan usein, kilpailija Kappahl mielestäni ei ihan niin usein.
Hassua näissä ketjuissa on juuri tuo alennusmyyntien määrä. Molemmista piippaa saman päivän aikana tekstiviestiä: Ale on alkanut. Välillä tulee mieleen kannattaako normaalihintaista näistä puljuista edes ulos kantaa, kun kuukauden kulutta saman rytkyn saa puoleen hintaa.
Ja tulee miettineeksi kaupan katetta. Tuskin niitä vaatteita ihan persnetolla myydään puoleenkaan hintaa.

No, kuten sanottu, pidän Lindeksin vaatteista. Laadultaan eivät häpeä monelle kalliimmallekaan merkille, samoista halpamaistahan ne kaikki nykyään tulevat. Tässä kohtaa tulee muuten miettineeksi niiden kalliimpien merkkejen katteita.
Kun tehokkaasti tuotetaan, niin kyllä siinä laatu kärsii herra Hilfigerillä ja kumppaneillakin. Made in Bangladesh lukee vaatteiden lapuissa aika monella brändillä. Ihminen vain kuvittelee ostavansa laatua, se kun on yleisesti yhdistetty siihen korkeaan hintaan.