Mikä ihme saa aikuiset naiset pukeutumaan lapselliseen leikkipukuun (playsuit, shortsihaalari, tai mikä ikinä onkaan)?

Itse ajattelin kokeilla, ja ihastuin heti. Puku löytyi JC:n alerekistä yhdeksällä eurolla. Hyvä hinta hiekkalaatikkovaatteelle. Faktahan on se, että kokopuku tuskin imartelee kenenkään vartaloa, mutta hitsi se on kätevä ja mukava. 🙂

Ollaan hääritty Niilon kanssa pihalla. Kitketty rikkaruohoja ja tehty hiekkakakkuja. Sää on siirtynyt taas asteen verran kesäisemmäksi. Kasvimaalla auringonkukat on hyvässä kasvussa. Salaatti rehottaa, kesäkurpitsat kasvavat silmissä ja sipulisatoa on jo käytettykin. Porkkanoiden annetaan vielä hetki turvota. Tekisi kovasti mieli ensi keväänä laajentaa viljelyksiä. Mahduttaa mukaan perunat ja herneet. Ehkä laajentaa mansikkamaata. Naapurin tyrnit houkuttavat. Pari puskaa olisi kiva saada omaankin pihaan. Mutta ne sitten ensi vuonna. Ei ainakaan aikaisemin.

 Illalla alkaa sitten se L-O-M-A! Kun vain jaksaisi paistaa ja olla kaunista. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen nautin kesästä. Omasta pihasta ja omasta rauhasta. Työtä on ollut paljon, mutta pikkuhiljaa piha on muotoutunut enemmän meidän näköiseksi. Sellaiseksi jossa viihtyy, ja nauttii olostaan.

Ensimmäistä kertaa olen todennut, että täällä on hyvä olla. Tänä kesänä olen tainnut päästä kotiin!

Maanantaina alkaa T:n loma. Kolme viikkoa, toivon – en odota liikoja.
Yhteistä aikaa, omaa aikaa ja pieni vapauden tunne. Odotan aamuisia pyörälenkkejä, sitä että lenkille ei tarvitse lähteä viideltä. Odotan, että voin kesken päivän sulkea oven takanani ja lähteä käymään jossakin. Yksin.
Odotan yhteisiä aterioita, aamuja ulkona kahvikupin kanssa, aikuisen seuraa ja puhetta. Ihan tavallisia juttuja.
Toivon, että kolmesta viikosta löytyy aikaa hengittää. Meille kaikille – yhdessä ja erikseen. Toivon saavani olla hetken yksin, olla vain minä – kuka se sitten onkin. Ei kiinni kenessäkään, eikä kukaan kiinni minussa.
Ja tietysti toivon aurinkoa. Paistetta ja lämpöä. Hellettä ja kuumuuttakin, ihan kyllästymiseen asti.
Sellainen olis mun toiveloma. Ei sillä, että Mikkostenkaan lomassa mitään vikaa olisi 🙂

Jos on olemassa sellainen kuin ”kotiäidin vapaapäivä” (kotiäidillähän on vapaata aina, koska se ei käy töissä, hehehee…), niin tänään oli just sellainen!

Alunperin olin aikonut lähteä aamulla yksin kaupunkiin. Ihan vain sairaalaan labroille, ja korkeintaan kahvilan kautta kotiin. Herra T tarjosi kuitenkin vapaapäivän kunniaksi seuraansa, ja niinpä aamukahvi kaupungissa sai jatkoa; Kävelyä, kauppojen kiertelyä, lounas jne. Niin huoletonta, ihan vaan aikuisten kesken.

Kotona jaoimme hommat vielä nopeasti miesten- ja naistentöiksi (ruohonleikkuu – imurointi ja pölyjen pyyhintä), ja päivä muodostui samalla kertaa sekä hyödylliseksi, että rentouttavaksi.

Erittäin perusteltu ale-ostos, Odd Mollyn neuletakki, pääsi heti illalla koekäyttöön, kun kutsu kävi naapuriin grillailemaan. Hyvin lämmitti, tosin muutama punkkulasi ehkä hiukan auttoi asiassa 🙂

Viileä ilta toi syksyn mieleeni. Hurr, siltäkään ei kai voi välttyä. Nyt, kiitos, lisää hellepäiviä!

(Viileän) Kesäillan kerrospukeutumista: