Huvitti alkuviikosta katsella kuinka erilaisesti ihmiset pukeutuvat tässä kevään ja kesän taitekohdassa. Katukuvassa samaan aikaan kulki visusti ulkoilupukuun sonnustautuneet ihmiset, ja hellevaatteensa jo esiin kaivaneet tyypit. Taisin itse kuulua siihen välimaastoon; Pitkät lahkeet ja hiat, mutta kevyttä kuitenkin.
No nyt on kesä ja kesäiset lukemat hellineet viikon verran, vaan missä on kesävaatteeni!? Suurin osa mekoista, playsuit, shortsit…. Tiedän, että pakkasin ne johonkin laatikkoon ja vielä siten, että ne saa helposti käyttöön, mutta minne!
Viikonlopun ohjelmassa onkin ratkaista kadonneiden kesävaatteiden mysteeri. Onneksi kaapista löytyi sentään yhdet shortsit, joissa tehtävää suorittaa.

Joko te ootte kaivaneet hellehepenet kaapista? Vai onko ne kenties vielä kaupassa tai hukassa? Mä taidankin koittaa selviytyä näillä yksillä shortseilla, ja kulutan muiden etsimiseen jonkun sadepäivän. Nämä aurinkoiset tunnit pitää kyllä viettää jossain muualla kuin sisällä. Voitteko muuten kuvitella, miltä meidän asunto näyttää, kun viikko on suurinpiirtein käyty täällä vain nukkumassa? Aivan KAIKKI on leväällään kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. Pitää vissiin pyhittää joku sadepäivä myös siivoukselle….

 

Toivotaan siis aurinkoisia ja sadettomia päiviä!

 

 

Täälläkin on vihdoin voinut jättää takin kotiin. Ainakin noin autolla liikkuessa. Tänään oli vuorossa kummitytön nimipäivät ja mummulareissu. Melko kasuaalilla linjalla vedettiin, vaaleissa kesäsävyissä kuitenkin.
Pitkät vapaat on kohta takana, ja arki koittaa. Univelkoja on tullut ainakin kuittailtua, ja muutenkin on akut ladattuna. Jotain pientä pitää vielä sunnuntai iltaan keksiä.
Alkava viikko tuo mukanaan kerhojen kevätretket ja muskarin kevätjuhlat. Tuntuu, että joulusta vasta selvittiin, mutta niin se kesä vain taas on täällä. Eikä sillä, tykkäänhän minä!

Rentouttavaa sunnuntai iltaa. Kävi lätkässä sitten miten vain…. Torille ei ainakaan tarvitse kenenkään lähteä 🙂

Mä taidan olla sellainen aika perustyyppi. Pidän monessakin suhteessa aika perusjutuista, mukavasta ja tasaisesta. Ei mitään ihmeellistä ja erikoista, vaan helppoa ja toimivaa. Eilen ripustellessani pyykkejä kuivumaan ja tänään selvitellesäni vaatehuonetta, huomasin selvän peruskaavan pukeutumisestani; Suosin mukavia housuja, yleensä farkkuja (mitä vanhemmat, sen mukavemmat), mutta nykyisin myös värillisiä puuvilla-/elastaanisekoitteisia pöksyjä. Mitä yläosiin tulee, omistan (ihan sairaan) paljon vaaleansinisiä paitoja, puseroita ja tunikoita. Muutamia valkoisia, ja vaalean beigeä löytyy myös. Neuleet noudattavat nekin samaa linjaa; Valkoinen, beige sininen…
Hetken ajan mietin hyllyjä tutkiessani ja vaatetankoja tuijotellessani, että onpas tylsää. Pitääkö tässä lähteä ostamaan komeroon jotain punaista, oranssia, keltaista ja vihreääkin. Ei kai. Loppujen lopuksi tämä turvallinen perusmukava kaava pelastaa aika monta aamua. Tuttu värikoodi vaatehuoneessa, ja aina on jotain päälle laitettavaa! Niin, ja pääasiahan on, että itse viihtyy!

Äiti-ihmisen perusmukava asu koostuu helpoista housuista yhdistettynä rentoon paitaan. Sään kestävä takki pelastaa silloinkin, kun olit lähes varma, ettei tänään pitänyt sataa. Iso kassi jonne mahtuu sekä omat, että muiden kuljetettavat, ja jalkaan supermukavat kengät. Huivilla voisi revitellä, mutta liikun tässäkin mieluummin mukavuusalueellani. Tämä yksilö löytyi viime keväänä miesten osastolta.