Ai arjen autuutta! Perjantai on lähtenyt käyntiin aika leppoisin kotipäivän merkein. Pientä siivoilua ja muita kotihommia. Kaivoimpa esiin myös puoli vuotta sitten hankkimani sabluunat, joilla olisi tarkoitus taikoa uusia tyynynpäälisiä uuteen kotiin. Projektista sitten erikseen myöhemmin lisää.
Päivän asu ja masukin löytyvät kuvista. Supermukavat kotipäntsit löysin Women’secretiltä, eli vallan shoppailematta en malttanut olla reissussakaan (muista ostoksista toisella kertaa). Viikkoja olisi nyt kasassa 24+6, ja kuten kuvista näkyy painoakin on ”ihan mukavasti” (lue: ihan liika) kertynyt jo tähän mennessä. Vaikka lomalla rentouduin ja nautiskelin kyllä kaikesta mahdollisesta hyvästä ja epäterveellisestä, niin arki tuo eteen paluun salaatteihin ja keveämpiin herkkuihin. Ei sillä, ne maistuvatkin taas oikein hyvin.
Avasin muuten vasta tänään Room21:ltä tilaamani paketin, joka saapui juuri ennen matkaa. Paketin sisällöstä sitten myöhemmin enemmän, mutta Day Homen lautasliina oli pakko ottaa perjantai lounasta piristämään. Todella ihania!

Nyt juureksia ja kasviksia uuniin, ja päälle jotakin hiukan ulkoilmakelpoisempaa. Illan ohjelmassa kyläilyä, ”tarkistuskäynti” uudella kodilla ja gore-tex kenkien hankintaa pojalle. Varsin arkiseen linjaan jatkuu tämä päivä.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonlopun aloitusta!

 

Koska eilen oli kivan pilvinen päivä, jalkauduin pienelle ostoskierrokselle. Kuten edellisessä mainitsinkin, niin mitään ihmeempiä ei tässä tilassa itselleen tee mieli hankkia, mutta jotain pientä kuitenkin, vaikka vaan muistoksi lomasta. Minun tapauksessani tämä tarkoittaa kategoriaa hiuspannat, huivit, korut ym. asusteet. Ja parit halvat baltsut oli pakko ottaa kyytiin myös. Jos ne ei ensi keväänä istu omaan jalkaan, niin laitan sitten eteenpäin.

Tosi staili shoppailuasu: Mekon alla on pakko pitää shortseja, koska kumpu vetää helmaa aika kivasti ylös. Ostin muuten shortseihin tälläiset kivat jatkeet, ja mukavasti toimivat nyt pitkien yläosien kanssa. Mulberryn pikkulaukku on ainoa, jota hiukan herkäksi palaneet olkapäät jaksavat sietää. Niin ja jalassa (blogin kautta saadut) Crocsit. Ihan turhaan raahasin mukaani Toryt ja nudet rusettisandaalit, näillä mä kiskon eteenpäin aamusta iltaan lähes päivittäin. Pelastus turvonneille räpylöilleni! Mutta hei, turisti mikä turisti. Vyölaukkua nyt ei vaan tähän hätään löytynyt.

Mutta tänään ei ole pilvistä tietoa ja lämpöasteitakin on sellaiset mukavat 28 niissä harvoissa varjoisissa paikoissa, joita löydän. Eli; Vesipullo ja kirja kainaloon, ja takaisin altaalle.

Kuulumisiin! Kivaa torstaita!

 

Heti alkuun pahoittelut kuvien laadusta. Aamulla(kin) oli ihan älyttömän pimeää, ja kamera oikutteli jälleen. Pirhana, kun sekin päättää lahota nyt!
Halusin kuitenkin ikuistaa juuri tämän aamun. Sen hetken, kun kaikki on vielä hyvin, mutta sydän takoo kaiken mahdollisen pahan vuoksi jo miljoonaa. Aamulla nimittäin oli aika ultraan.
Vaikka sinne on aina kiva mennä, odotan tapahtumaa kuitenkin hiukan kauhunsekavin tuntein. Muutama päivä on taas mennyt mielialalla ”entä jos”.
Kaikki kuitenkin hyvin. Sain ohjeen nauttia ja iloita, ja sitä todella yritän päivittäin itselleni muistutella.

Vaikka omaa äitiyttään tulee muutenkin mietittyä ihan joka päivä, herkistyy tähän aiheeseen välillä liiaksikin. Varsinkin juuri noina epätietoisuuden hetkinä alkaa helpommin pohtimaan asiaa.
Ensimmäinen raskaus oli ainakin itselleni hurja koettelemus. En ymmärtänyt hehkun ja onnen päälle mitään, pelkäsin ja itkin. Ajattelinkin jonkin aikaa, etten koskaan enää halua moista huolta sydämessäni kantaa. Vaan ajanmittaan ymmärsin, mikä tuo huoli ja pelko oli; Se oli kasvamista äidiksi – päivä kerrallaan. Se huoli ei koskaan katoa, pelko säilyy persuksissa jokainen päivä. Ei se katso ikää – ei äidin, eikä lapsen. Ei se ole siitä kiinni, onko lapsi jo syntynyt vai ei. Huoli on otettava osaksi elämää, se on kuitenkin pieni hinta monesta suuresta ilosta.
Yhtälailla tämä raskaus on sisälläni suurena pelkona. Välillä on todella vaikeaa iloita ja antaa asioiden vain levätä kohtalon harteilla. Osaan kuitenkin suhtautua asiaan eri tavalla kuin viimeksi. Haluan nauttia jokaisesta päivästä, sillä minulle tämä vauva on konkreettinen jo nyt, vaikka se muille onkin vasta tuleva ihminen vatsassani. Paperilla olen vielä pitkään yhden lapsen äiti, mutta sydämessäni äiti kahdelle. Siitä haluan ottaa ilon irti jokaisena päivänä, jona se on mahdollista. Huomisesta kun ei koskaan tiedä – ei tänään, eikä vuosienkaan päästä.

Ja, jottei menisi ihan liirumlaarumiksi, yritän tänään vielä tarttua tuohon blogin facebook -sivulla eilen avattuun aiheeseen. Mutta nyt pitää tehdä välillä hiukan muutakin.

Kivaa päivää!