Tavallisesta arjesta ruuanlaittoineen ja leivontoineen. Herkuista ja suloisista tunnelmista.
Muuttuvista elämäntilanteista, elämän mukana kulkemisesta ja uuden odotuksesta. Puutarhahaaveiluista ja -puhteista. Kukista ja luonnon kauneudesta.
Vanhan talon remontoinnista; Huone kerrallaan puolivalmiiksi – ja aikanaan kai valmiiksikin. Arjen ja juhlan käsikkäin kulkemisesta, vuodenaikojen ja juhlapyhien tanssista.
Omasta tyylistä, kaunistautumisesta ja itsensä laittamisesta. Terveellisestä elämästä, liikunnasta ja itsestään huolehtimisesta.
Lapsukaisista suloisista, pienistä ihmeistä sekä elämän tähtihetkistä!

Niistä on pieni blogini tehty. Ei se istu kategorioihin, eikä sitä voi kuvailla sanalla tai kahdella. Se on pala elämääni, mutta ei koko totuus. Sen on tarkoitus nostaa esiin arjen parhaat palat ja unohtaa kaikki se, minkä yritän itsekin työntää pois mielestäni; Löytää kaunista ja hyvää päivästä kuin päivästä.

Iso määrä uusia lukijoita, jotka haluan toivottaa tervetulleeksi. Vanhoille ystäville suuri kiitos, kun olette jaksaneet roikkua mukana. Sekametelisoppaa sillisalaatilla; Sitä on tarjolla jatkossakin!

Josko ne nyt olisi viimeiset kuvat yhtälöstä masu + asu. Hoppas så!
Kaiken inspiroitumisen ja energian purkamisen seurauksena täällä on tullut totaaliväsymys vastaan. Päivät alkavat poikkeuksetta aamu kolmelta, ja unta ei saa sitten millään. Olo muistuttaa harhaisen krapulaista, sikäli kun minulla nyt tietoa moisesta olotilasta voi olla. Rikki, poikki ja puhki – siinäpä ne päivän sanat. Kovasti tekisi mieli laittaa kotia ja puuhailla, mutta kun ei vaan jaksa. Yöllä olen pessyt pyykkiä, silittänyt ja koittanut muuten kuluttaa aikaani hissukseen muita häiritsemättä. Puolen päivän jälkeen takki onkin jo niin tyhjä, että voimat menevät ihan perus arjen pyöritykseen.

Tänään tehtiin Niilon kanssa neuvolareissu. Niilon neuvola ja neuvolalääkäri, sekä oma neuvola-aika. Mukavasti hurahti pari tuntia terveyskeskuksessa. Kotona olisi työnalla olohuone. En jaksa oikein innostua (tosin en ole ainoa), haluaisin vain valmista ja nopeasti. Mietin mielummin tekstiilejä ja yksityiskohtia – lepuutan mieltäni mielikuvamatkaamalla valmiiseen tilaan. Kyllä se siitä…

Neuvolareissun asu:

farkut, teeppari ja toppi⎪H&M mama⎪kyllästymiseen asti käytetty
kengät⎪Wonders⎪luottopopot vuosien takaa
laukku⎪Mulberry⎪se koiranhihnalla jatkettu
huivi⎪Burberry⎪hankinta jostain ajanlaskumme alusta
korvikset⎪Marc by Marc Jacobs
neuletakki⎪Mango⎪ainoa aleostos itselleni⎪15€!

Nyt on kiittäminen Joulupukkia, sillä tällä ulkoilevalla äidillä on vihdoin tukevat, ja kelin kuin kelin kestävät ulkoilukengät! Sorel Caribou -kengät olivat tänä vuonna mun ykkös joululahjatoive, ja aikansa kun kenkäasiaa ääneen päivitteli, meni informaatio tehokkaasti Tonttu-Torvisenkin tajuntaan. Vaikka edelleen pidän vanhoista kunnon Uggeista, niin pakkohan se on myöntää, että Sorelien rinnalla ne ovat liukkaat kuin luistimet, eivätkä tietenkään pidä edes vettä. Aika nopeasti tuli siis todettua, että Sorelit ovat kaiken saamansa huomion arvoiset!


Lumitöitä ja talven leikkejä. Niitä tarkenee nyt tehdä omassa pihassa, eikä varpaat kipristele kylmyyttä. Kallista lastia kantavalle on myös tärkeää, että kengillä pysyy pystyssä. Vielä joulun päivinä kengät olivat aika kankeat, ja niiden riisuminen kävi vatsan kanssa ihan työstä (työstä joka piti välillä delegoida miehelleni ja isälleni), mutta nyt, hyvän sisäänajon jälkeen jalkineet tuntuvat jo hurjasti paremmilta. Ei siis kannata pelästyä kenkäkaupoilla, vaikka popot aluksi tuntuvatkin turhan jämäköiltä!

Ulkoilijan toinen ystävä, karvaisempi laatuaan, nauttii leudoista keleistä ja puhtaasta lumesta. Kovin pitkälle ei silti jaksa köpötellä, naapurin postilaatikoilla lyödään yleensä jarrut lukkoon. Sisällä on mukavampaa.

Ja sylikyyti on tietysti parasta! 🙂

Reipasta perjantai aamua, toivottavat Alma ja Emilia!