Te blogini uudemmat lukijat pyysitte, että nyt muuton jälkeen kertoisin hiukan itsestäni ja blogistani. Onnistuuhan se, aloitetaan perusteista.

Hei , olen Emilia, ja ihan oikeasti Emilia, se on nimeni sekä täällä blogissa, että ihan oikeassa elämässä. Nippanappa 30 vuotta mittarissa, ei kuitenkaan ihan vielä, vasta kevättalvella 2014. Arkeni on tällä hetkellä elämää kotona lasten kanssa, aivan kuten se oli jo vuonna 2009, kun bloggaamisen aloitin. Tai no, lapsia oli vain yksi. Väliin on mahtunut, pätkiä töissä ja koulussa, mutta pääasiassa olen ollut kotiäiti viimeiset vuodet, ja mitä todennäköisemmin jään kotiin myös nyt äitiysloman loputtua.
Kaksi lasta, tyttö ja poika, vilahtavat myös blogissani. Joskus kuvissa, joskus teksteissä, mutta vaikuttavat tietysti kaikkeen tekemiseen, oli kyse sitten sisustamisesta, pukeutumisesta, ruuanlaitosta tai mistä tahansa. Olen myös naimissa teini-iän ihastukseni kanssa. Johonkin kai sekin vaikuttaa, tai mainitaan nyt joka tapauksessa.

Millainen blogini on? No se on tälläinen! Ei mitään punaista lankaa, ei mitään tiettyä kategoriaa.
En usko, että kovin pitkään jaksaisin kirjoittaa tai kuvata vain yhtä tiettyä osa-aluetta elämässäni. Blogiin kaasan paloja sieltä täältä, poimin juttuja, joista tykkään ja saan iloa. Elämä on toki paljon muutakin, mutta blogiin pyrin juurikin nappaamaan ne positiiviset puolet arjesta. Toki ihan tavallista arkea elän kuitenkin minäkin; On pyykkivuoret, siivoukset, kiukuttelevat asuintoverit jne.

Blogissani on jossain määrin seurattu kodinetsintää aika tavalla alusta asti.
Haave vanhasta talosta kuljetti meidät lopulta nykyiseen punaiseen tupaamme, mutta väliin mahtui yksi remontoitu omakotitalo, väliaikaisasumista kerrostalossa ja paljon muuta. Nykyiseen kotiimme muutime viime syksynä (kohta vuosi!), ja elämä on asettunut tänne remontin keskelle aika hyvin.
Blogiani kuvailisin sanoilla pehmeä ja lämmin. Sitä on myös arki, jota tavoittelen. Uskon, että blogistani kuulta läpi myös jonkinlainen ”oman tilan tarve”; yritän samanaikaisesti olla hyvä äiti, mutta muistaa pitää huolta myös itsestäni ja omasta jaksamisestani. Kauneus, terveys ja oma tyyli, ovatkin varmaan juuri tästä syystä eksyneet aikoinaan blogiini. Olit äiti tai et, kotiäiti tai uraäiti, oma tila ja oman hyvänolon vaaliminen ovat tärkeitä asioita elämässä. Mediassa käytetään sanaa rakennekynsiäitiys, itse puhun mielummin naiseuden säilyttämisestä – äitiydestä ja ruuhkavuosista huolimatta.

Entä jos ei tykkää?
Ei ole pakko viihtyä tai pitää tyylistäni, se on täysin ok. Heti muuton jälkeen sain muutaman parannusehdotuksen, maininnan asioista jotka voisin blogissani tehdä toisin. On ok ehdottaa, en ota sitä pahalla. Samanaikaisesti pyrin kuitenkin lunastamaan lupaukseni vanhoille lukijoille; Olen luvannut pitää blogini entisellään. Olen luvannut, että tyylini ei muutu osoitteenmuutoksenkaan johdosta. Tärkeintä kaikessa on kuitenkin se, että blogi on tekijänsä näköinen. Kun teen asiat omalla tavallani säilytän myös tekemisen ilon. Ja, sen ilon haluan säilyttää paitsi itseni, myös teidän vuoksenne!

Blogin oikeasta laidasta löytyy tuollainen avainsanapilvi, josta voi kurkata helposti erilaisa aiheita, joista olen kirjoitanut. Mikäli etsitte jotakin tiettyä, löytyy tuolta mustien pallukoiden yläpuolelta myös hakukenttä.

Tämän postauksen kuvissa näkyy Nouseva Myrsky -merkkiset, kierrätyskumista tehdyt korut, Laho Koivu -rannekoru, sekä Musta Lintu -korvakorut. Korut blogin kautta saatuja.

Viime päivinä ei juuri ole hellevaatteita tarvittu. Olen tallustellut kotona villasukissani, miettinyt syksyä, ajan kulkua, tulevia juttuja ja kaikennäköistä muutakin. Tuntuu jotenkin niin kovin haikealta katsoa kun syysleimut kukkivat kauniina, komeamaksaruoho alkaa saada hentoa punaa ylleen ja vehnäpellot muuttavat väriään. Eletään kuitenkin vasta heinäkuuta, kenties lämpimät ovat vielä tulossa, ja elokuu todistaa kesämme siirtyneen kalenterivuoden keskivaiheilta hieman eteenpäin.

Kuistilla on kuitenkin lämmin, vaikka ulkona puhaltaa kylmä tuuli. Kesäkengät odottavat kaikessa rauhassa, että uskallan taas luopua sukistani ja paljastaa varpaani. Aurinkoa ja lämpöä odottavat myös Tine K:n kesäkassi ja BeckSöndergaardin ohut puuvillahuivi. Kaikki ne merkitsevät minulle rentoa kesäelämää, loman tunnetta ja huolettomuutta.

Vanhoilla Scollin sandaaleillani on myös toinen merkitys. Samaisissa kengissä astelin ensimmäisen kerran katsomaan tätä taloa. Muistan kuinka riisuin kesäkenkäni eteiseen ja sipsuttelin paljain jaloin talossa. Mielialani oli samaan aikaan kiihtynyt, jännittynyt, mutta onnellinen. En varmaan voi koskaan luopua noista kengistä!

Kuistin valoisasta ja kesäisestä tunnelmasta pitää nyt kuitenkin siirtyä pikkueteiseen. Koneella istumisen sijaan on tehtävä jotakin, että punaruskeasta värimaailmasta päästään tähän samaan raikkauteen ja valoisuuteen, joka vallitsee verannalla.

Kenties huomenna jo lämpöisemmin terveisin! Suloista sunnuntaita!

Hui, tuleekohan tästä ihan jokavuotinen tapa, että heinäkuun puolessavälissä kerron teille jänniä uutisia!?! Hyvinkin tasan vuosi sitten paljastin teille salaisuuden nimeltä vauvamasu, mutta tällä kertaa salaisuudet ja uutiset ovat hieman toista lajia.

Tällä kertaa jännitetään nimittäin muuttoa!!! Kyllä, luit oikein, taas olisi aika muuttaa! Muuttoa tekee kuitenkin blogi, minä kun olen sen verran kiintynyt näihin rappusiin, että en ole ihan juuri lähdössä minnekään. Paitsi ehkä maalikaupaan; pahasti kesken tämäkin projekti.

Elokuun alusta Uusi Kuu -blogi löytyy osoitteesta emiliauusikuu.com. Siellä jatkuu samat jorinat ja turinat, mutta ihan varmasti uudella innolla ja tarmolla. Sinänsä mun nyt ei tarvitsisi tätä kauheasti jännittää, sillä muutonhan tekee ammattilaiset, mutta silti olo on pikkuisen kuin koulun alkua odottaessa. Mukava kutina vatsanpohjassa!

Infoan teitä vielä lähempänä muuttoa, ja muistutan päivittämään lukulistanne uudella osoitteella. Bloglovin’, Blogilista ja Facebook ohjaavat teidät automaattisesti uuteen osoitteeseen, kun se on ajankohtaista. Viimeksi mainitun kautta pysytte tietysti ajan hermolla itse muutonkin ajan.

Nyt kuitenkin ihan mahtavaa viikon alkua jokaiselle!