Taas pieni instapäivitys. Kaikkea sitä näköjään mahtuukin muutamaan päivään!
Tulin juuri salilta, ja olo ihan mahtava! Takana on nimittäin pisin salitauko sitten kesän, ja kylläpä tämä oma elämä vaan tuntuu kaiken sairastelun jälkeen niin hyvältä. Olen siis todella iloisella tuulella nyt! 🙂

Nyt äkkiä ruokaa ääntä kohden, ja sitten suihkun kautta sohvalle ja kommenttejenne pariin!
Ollaan iloisia, jookos!

Leppoisaa ja mukavaa iltaa, ihanat!!!

Instan puolelle pääset tästä!

Sanotaan, että sininen on järjen väri. Sen pitäisi huokua luottamusta, rehellisyyttä, rauhaa ja järjestystä. Tumman laivastonsinisen pitäisi olla jopa auktoriteettinen, onhan se useiden uniformujenkin väri. Tiedä näistä, mutta mulle sininen on ollut jo vuosia sellainen turvaväri. Samaan tapaan, kuin aika monelle on musta. Sehän mätsää kaiken kanssa, ja toimii vuodesta toiseen.

Löysin Hesarin sivuilta hauskan värioppaan, ja täytyy sanoa, että vaikka tämä sinisen merkitys on aika tuttu jo, en esimerkiksi tiennyt että paljon suosimani beige, on ystävällinen ja helposti lähestyttävä! Oikeastaan en ole koskaan miettnyt värien merkitystä sen suuremmin. Mä en muuten edes tiedä, mikä mä olen vuodenajaltani, tai mitkä värit mulle sopii. Jotenkin pelkään, että jos joku pukeutumisneuvoja joskus ottais mut käsittelyynsä, menisi koko vaatekaappi uusiksi! Siksi skippaan aina nämä jutut naistenlehdistäkin.

Itse ajattelen sinisen ja beigen liittoa lähinnä helpoksi ja käteväksi. Se on myös arkinen ja neutraali, sellainen, joka sopii äidille; Arkeen, ja lasten kanssa liikkumiseen. Ihan kuten tässä tänään. Samaan aikaan huomaan, että esimerkiksi juhlavaatteissa sininen ei ole koskaan ollut suosikkini, enkä todellakaan edes tiedä miksi.

Musta olis kiva kuulla, miten te päädytte väreihin, joihin pukeudutte. Onko se vain fiilis, ja kenties vuodenaika ja trendit, vai onko takana tarkempi analyysi? Ja, mikäli joukossamme on joku enemmän aiheeseen perehtynyt, niin nyt saisi valistaa myös meitä muita, tai antaa yleistä analyysia suomalaistn värienkäytöstä! Ja toki mua ja sinistäkin saa analysoida, mutta mitään muutosta en lupaa! 🙂

Toisaalta olis tosi hieno kuulla, jos joku kokee esimerkiksi keltaisen, oranssin tai pinkin turvavärikseen! Nämä kun on niitä sävyjä, joilla itse korkeintaan asusteissa ja pieninä hippuina piristän vaatetustani.

Jees, mutta tässä tavisasussa tosi tavispäivää eletään. Viikon taukoilun jälkeen tänään alkaa harrastukset ja muu viikko-ohjema pyöriä taas normaalisti. Ja, jos ihan totta puhutaan, mä kaipaan jo sitä tavallista arkea ja kellottamista!

Seuraavaksi vuorossa tiskikoneen tyhjennys, ja kasa silitettävää.
Kivaa ja värikästä arkipäivää myös teille!

housut|Please
takki|H&M
neule|Mads Nørgaard
huivi|Becksöndergaard|saatu
kengät|Converse
rillit|Lexington|saatu/Instrumentarium
laukku|Longchamp

Vähän sellainen totutteluviikonloppu.
Nyt koko pää tuntuu istuvan paremmin, kun pesin suoristukset pois, ja annoin hiusten taipua omaan malliinsa. Tosin, nyt huomaan, että otsis saa kyllä kasvaa ihan rauhassa hetken aikaa. Suoristus veti sitä luotisuoraan ja alemmaksi, mutta oma hius nousee luonnollisesti tyvestä mieluummin hieman koholle, ja se tietenkin nappaa pituutta pois. Pehmeämpi malli on ehkä muutenkin enemmän se mun juttu, kuin täysin suora. Minä kun en ole mikään hiusten laittaja. Mitä helpompi sen parempi, ja mitä vähemmän muotoilutuotteita ja työkaluja, se paremmin viihdyn
Väri pidettiin hiuksissa entisellään, eli paria eri vaaleaa, ja hiukan tummempaa raitaa, iloisesti sekaisin. Mätsää näin Rapunzel of Sweden klipsipidennyksiini.

Joka tapauksessa, olen tyytyväinen otsisratkaisuuni, ja pohdinkin lähinnä, että miksi en leikkauttanut sitä jo aiemmin! Tai no, se rasvoittuva iho….

Viikonloppu on nyt serkuteltu (ja herkuteltu), sisko on palannut pesueensa kanssa kotiin, ja mieli vaeltaa uuteen viikkoon.  Sunnuntait on mulle yleensä sellainen puhtaaseen pöytään valmistautuminen. Koitan siivoilla paikat kuntoon ja laittaa illalla kodin nätiksi. Näin maanantaiaamu on miellyttävä, ja utteen viikkoon on ilo herätä.
Viikko sitten sunnuntaina tämä kaikki jäi oksutaudin varjoon, mutta nyt koitan ottaa takaisin menetetyn. Oikeesti, tuntuu, etten vieläkää ole ihan täysin toipunut! Salille ei todellakaan ole vielä ollut asiaa. Hikoilen ja väsyn muutenkin, ja lähestulkoon ei mistään. No, saatiin juuri isiltä viestiä, että tauti taitaa iskeä sinnekin. Toivottavasti ei, tämä riittäisi mun mielestä jo…

Summa summarum: Takana on mukava viikonloppu, ja uutta viikkoa kohti mennään hyvissä fiiliksissä. Ja otsiksessa!!! Seuraavaksi taidan tehdä pannaritaikinan ja heittää pyjaman päälleni. Lapset ajoissa nukkumaan, ja sitten kommentteihinne vastailemaan! Niin, ja eilinen Midsomerin murhat, se pitää myös nautiskella sunnuntai-illan ratoksi!

Leppoisaa viikon viimeisen iltaa teillekin!

Niin ja hei, mikäli et ole vielä antanut ääntäsi blogilleni Indiedays blog awards -äänestyksessä, tee se nyt! Tulen jokaisesta äänestä ihan hurjan iloiseksi! Blogini on ehdolla fotogeneettisin -kategoriassa, ja äänestämään pääset tästä.