Pieni kävelyretki vielä omassakin pihassa päivän päätteeksi. Tämä osa pihasta on sitä unohdettua maata, aluetta jossa harvemmin tulee oleskeltua. Suuri tontti on aikoinaan muodostettu yhdistämällä kaksi tilaa, ja tämä alapihaksi kutsumamme alue (maa on toista tonttia alempana) on pitkän ja kapean mallinen, ja päättyy näiden nuorten tammien jälkeen metsään. Lähinnä tämä alue muistuttaa nykyisellään puistoa. Tai huonosti hoidettua puistoa ainakin! 🙂
Ajattelin tässä samalla muistutella teitä Becksöndergaard-arvonnasta, joka hautautuu tuonne uusimpien postausten alle. Ellette ole jo osallistuneet, muistakaa tehdä se pian!
Tuli näistä huiveistä muuten mieleeni, että tuo mintunvihreä tuntui omaan silmään aika vieraalta ja ehdottomasti vähiten ”mun jutulta”. Tästä huolimatta pastelliminttu on roikkunut pari päivää kaulassani, ja olen ihan rakastunut! Välillä on hyvä koittaa jotakin uutta ja hypätä rohkeasti ulos turvaväreistään!
Ei siellä kyllä enää mikään lämmin ole. Käsivarret on ihan kananlihalla! No, mutta huomenna taas kohti kesäisempää olotilaa ja ilmastoa!
Leppoisaa ja mukavaa perjantai-iltaa teille!
