Kevät keikkuen tulevi, ja mukanaan se tuo tietenkin kaikkea kivaa ja uutta, myös pukeutumisen suhteen. Huomenna julkaistaan me&i:n uusi mallisto SS15, ja jännää tästä itselleni tekee se, että enpä ole minäkään päässyt mallistoon etukääteen kurkkimaan. Tai no, olen toki nähnyt  joitakin kuvia, esimerkiksi me&i:n Facebook-sivulla, mutta en koko mallistoa.

Jälleen mallistosta tietenkin löytyy iloista printtiä, ja meille vähemmän rohkeille myös hillitympää kokonaisuutta. Me&i:n naistenvaatteet jatkavat nousuaan, eikä kyseessä ole enää pelkkä lastenvaatemerkki, se on tullut viime vuosina todistettua. Omiin silmiin pomppasi tuolta paljastusten lomasta ainakin yksi me&i suosikeistani; Holey Cardigan, joka onneksi on mukana myös tämän kevään mallistossa.

Koska kyseessä on yksi vanhimmista yhteistyökumppaneistani, voin luvata, että jotakin mukavaa on tiedossa myös teille! Maltetaan kuitenkin talven edetä hetki keväisempään suuntaan!

Muutama poiminta viime vuosien suosikeistani. Neuleita, housuja, farkkuja, trikoota… Vaatteita joissa viihdyn.

Kevään mallisto on nähtävissä huomenna keskiviikkoa 28.1. 2015 meandin sivuilla. Kurkkimaan vain, ja kutsuja suunnittelemaan! 🙂

Ihanaa iltaa!

Ehkä yksi monikäyttöisemmistä ja kätevimmistä vaatteista on neulejakku. Siis joko jakun mallinen neuletakki, tai neulekankaasta ommeltu jakku. Ryhdikäs ja naisellinen vaate, joka kuitenkin on usein bleiseriä ja perus jakkua huomattavasti rennompi. Olipa kemut -postauksessa vilahtanut jakkuni ja sen alkuperä kiinnosti, joten ajattelin laittaa tänne vielä muutaman paremman kuvan kyseisestä vaatteesta. Kuten kommenteissa vastailinkin,  jakku on Saint Tropez -merkiltä, ja muistaakseni malli on nimeltään Boucle Jacket. Talvimallistosta siis, mutta varmaan jostain löytyy yhä.
Jos nyt unohdetaan tämä kyseinen yksilö, niin pidän ylipäätäänpidän jakkumaisista neuleista ja neulejakuista. Olemalla vähän molempia, neuletta ja jakkua, niillä pelastaa aika monta vaatepulmaa. Jakku tuo ilmettä ihan yksinkertaiseen mekkoon, siisteihin housuihin ja tavallisiin farkkuihin, mutta siitä saa jännän parin myös boyfriend -mallisiin lökäpöksyihin tai oikeastaan mihin tahansa. Jos siis tuntuu, että vaatekaapista ei tahdo löytyä mitään asukokonaisuudeksi kelpaavaa, kannattaa hankkia pari kivaa neulemaista jakkua, joilla hitsaa yhteen näppärästi asun melko erilaisistakin vaatekappaleista.

Itselleni on viime aikoina muodostunut pieni paljettifiksaatio, ja tämä yksilö on siistäkin syystä kovasti mieleeni. Koska korujen käytön suhteen vasta opettelen, saa paljeteilla ja helmikirjailuilla aika helposti sitä jotakin pientä blingiä arkeen ja asuihin. Yksi tämän talven ehdoton suosikkivaatteeni onkin ollut arjen blingblingit -postauksen paljettitoppi Löysinpä alennusmyynnistä ihan mahtavat kimaltavat ballerinatkin, enkä malttaisi odottaa, että saan yhdistää ne risoihin farkkuihin. Kevättä odotellessa siis näiltäkin osin!

Toivottelen mukavat tiistait. Vähän synkkää räntäsäätä, mutta ei anneta sen häiritä. Kyllä se aurinko sieltä jossain kohtaa taas pilkistää!

Kyllä vain, synttäreitä pukkaa, ja tällä kertaa juhlissa on rehellistä vaaleanpunaista! Pidempään blogiani seuranneet saattavat muistaa ristiriitaiset tunteeni vaaleanpunaista kohtaan, kun perheeseemme pari vuotta sitten syntyi tyttövauva. Kastejuhlaan vaaleanpunainen oli edoton nounou, ja tuolloin juhlittiinkin lilan ja violetin sävyissä. Ristiäisistä tuli aikanaan tehtyä useampikin postaus, ja ne voit lukea täältä, täältä, täältä ja täältä.

Violetti ja lila ovat edelleen lähellä sydäntäni, mutta suhteeni vaaleanpunaiseen on muuttunut. Käytän sitä nykyään jopa itsekin. Sanotaanko, että olen turtunut pinkkiin, ja kun pääsen valitsemaan kauniin hempeän vaaleanpunaisen, koen olevani voiton puolella kaikesta fuksiasta ja aniliinista, mitä nämä kaksi vuotta ovat eteeni kantaneet. Olen hurjan kiitollinen, että olemme saaneet kahden vuoden ajan siskontyttöjeni pieneksi jääneitä vaatteita. Siskollani tälläistä värirajoittuneisuutta ei tosiaankaan ole ollut! 🙂

Eilen paistuivat täytekakun pohjat ja pikkuleivät, tälle päivälle on siis enemmänkin täyttämistä ja koristelua. Voileipäkakkujen ja täytekakun kuorrutus ovat ainoita, mitä yleensä jätän itse juhlapäivään. Niin, ja toki muffinikuorrutukset ym. jos sellaisia on tarjolla. Jollakin hullulla tavalla nautin aina suuresti juhlien järjestämisestä, vaikka yleensä homma meneekin överiksi, ja tarjoiluja on monta kertaa enemmän kuin olisi tarvinnut. No, vuosi sitten tein 16 munan kakun, ja tänä vuonna tyydyin vain kahdeksaan. Tosin, molempina vuosina neljä munaa olisi riittänyt oikein hyvin, näin arvelen. Olen tässä suhteessa tullut äitiini. Ei, taidan olla vielä pahempi!

Tänään ripustellaan pompomit kattoon, ja Niilokin lupasi vielä leipoa pikkuleipiään Huomenna sitten juhlitaan.

Ai mutta pahus se siivous. No, jos huomenna ei paistaisi niin kovin kirkkaasti…