Tänä kesänä olen löytänyt sisältäni todellisen mekkotytön. Sanotaanko, että ehkä myös pienen siivun naisellisuutta, joka on uinunut jossain syvällä sisälläni.

Mekkoiluni on aina aikaisemmin kariutunut siihen, etten ole vaateteollisuuden vaatimissa mitoissa. Helmat jäävät liian miniksi, ja vyötärölinja asettuu rinnan alle. Koska puoliväliin säärtä ulottuva helma on kai tällä hetkellä muodissa, päätin unohtaa vyötärölinjan ja nauttia mekoista. Niin monet itkut olen 32-vuotisen elämäni aikana vuodattanut kehoni vuoksi, eikö välillä voisi vain nauttia elämästä!?

Ja tänään on nautittu! Hullaannuttu auringosta ja lämmöstä helmat hulmuten ja bikineissä hyppien. On täytetty uima-allasta ja tyhjennetty kaivo (jälkimmäinen tosin ei ollut suunnitelmissa). On hypitty järveen, syöty vadelmia, ja mustikoita. Värjätty sormet ja suut jälkimmäisellä, pussattu ja halattu.

Elämä voi joskus olla kuin ukkospilvi, mutta toisinaan se hellii kuin kesäpäivän lempeä tuulenvire. Mun sydämessä paistaa nyt aurinko!

Ihanaa iltaa. Voikaa hyvin!

Ihana ilta-aurinko hellii ainakin täällä, ja saa vadelmat maistumaan entistä paremmilta!

Vein lapset eilen vanhemmilleni jo pitkään puhutulle ”kesälomalle”. Jo kotimatkalla autossa iski omituinen tunne, kun en oikein osannut keksiä mitä ihmettä itse tekisin. Lapset kyllä kyläilevät ja yökyläilevät vanhemmillani usein, mutta yleensä silloin minulla itselläni on jotakin sovittua menoa. Nyt ei suunnitelmissa ollut mitään, vain tyhjä koti ja joutilaisuus. Tai no, olenhan lukuisia kertoja päättänyt siivota jos jonkin kaapin tai lipaston laatikot, kun saan hetken rauhaa, mutta että heinäkuun helteisenä päivänä siivoamaan… No ei oikein innostanut, joten nappasin kirjani ja vietin koko iltapäivän ulkona lukiessa.

Koska miehelläni oli tänään vapaata, muodostuikin tästä päivästä jonkinlainen parisuhdepäivä. Totesimme nimittäin aamulla, että yhteinen aika aikuisten kesken on sekin jotenkin liian arvokasta kotitöille uhrattavaksi. Laskeskelin, että kaksin olimme viimeksi juhannuksena, joten ehkä oli jo aikakin saada olla hetki myös ihan aikuisten kesken. Tiedättehän, käydä rauhassa syömässä, ajella sinne tänne ja tehdä juttuja spontaanisti kyselemättä jatkuvasti jonkun pissalla käynnin tarvetta.

Käväisimme Parolan Rottingin myymälässä, Tiirinkosken Tehtaalla, ajelimme katselemaan ystävien uutta taloa. Kävimme Tampereella syömässä, ja ihastelemassa Hatanpään ruusuja. Ei sen kummempaa, aikaa olla kaksin, jutella niitä näitä ja haistella, missä mennään.

Ilta kuluikin sitten ihan kotimaisemissa kävelen, niitä vadelmia syöden ja maisemista nauttien. Tämä oli ehdottomasti hyvä päivä!

Ihanaa iltaa ystävät!

PS. Dermosilin Living arvonta on nyt suoritettu, ja onni oli myöden tällä kertaa Lauralle. (Voittajaan on otettu yhteyttä.)

Täydellinen kesäpäivä ollakseen maanantai. Onneksi mieheni kesäloma loppuu vasta tähän päivään, ja näin ensimmäinen viikko arkisempaan rytmiin lähtee pehmeästi laskien vasta tiistaista. Mutta tänään on siis virallisesti se viimeinen koko perheen yhteinen päivä. Kolme viikkoa mennä suhahti melkoisen nopeasti. Sanoisin jopa että ennätyksellisen nopeaan!

Sainpas muuten tänään ensimmäisen kunnon kesäsateen niskaani. Tiedättekö ne hauskat sadekuurot, jotka osuvat suoraan päällesi, vaikka tien toisella puolella paistaakin aurinko. Samalla kun suuret ja raskaat sadepisarat hakkaavat päälle ja rummuttavat auton kattoa, joka puolella tuoksuu kesäsade. Siinä on muuten ihan oma tuoksunsa! Hameenhelmat hulmuten juoksin sateessa herneämpärini kanssa autoon, ja kohta taas paistoikin kauniisti. Ihania nämä kesäkuurot, jotka menevät ja tulevat.

Tämä kesä on pitänyt sisällään täydellisiä päiviä. Vaikka yhteiset päivät jäävät nyt vähemmälle, kivat muistot säilyvät vielä pitkään. Tämä kesä on ehdottomasti se kesä, jona olen tuntenut olevani onnellinen!

Ihanan rentoa ja aurinkoista päivää! ♡