Blogin päivittäminen takkuaa edelleen, mutta eiköhän sekin tästä, kun tuo ihana valo jaksaa koko ajan lisääntyä. Ja jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin kyllä mä olen viikonloppuisin paljon mieluummin vapaalla ja ulkoilemassa kuin koneen vieressä istumassa. Eilenkin vietettiin supermukava päivä ja ehdittiin hiihtämään, laittamaan hyvää ruokaa ja löhöämään koko perhe sohvalla pitkän kaavan mukaan. Lapset leipoivat iltapalan ja me aikuiset saatiin vain olla. Pakko myöntää, että olen oppinut suuresti nauttimaan siitä, että lapset ovat jo isompia ja se pikkulapsiarki on muuttunut ihan toisenlaiseksi. Rennommaksi ja joustavammaksi. Helpommaksi ehkä eniten. Joskin kyllähän edelleen koen stressiä siitä, miten arkena ehditään joka paikkaan ja kuinka välillä pitäisi olla parissakin paikassa yhtä aikaa. Onni on ihanat isovanhemmat ja toisaalta tiedän, että tämäkin on vain vaihe. Vuodet lipuvat ja jossain kohtaa kiireiset illat vaihtuvat taas johonkin ihan muuhun. Nyt pitää siis vain keskittyä löytämään se iloa rjesta ja siitä, että lapset haluavat harrastaa.

Nostelin sunnuntaiaamun kunniaksi tuolit ja korit pöydälle ja pidin oikein tehokkaan parituntisen siivoten. Muut lähtivät luistelemaan, joten nappasin pienen palan päivästä myös blogille. Seuraavaksi suuri carbonara-vuoka uuniin, jotta ensi viikon ruokahuolto on ainakin alkuviikon osalta taputeltu. Sitten koko perheen voimin hiihtämään. Viime talvi kun jäi tulematta, yritämme nyt nauttia sitten senkin edestä kaikista talvilajeista ja lumesta. Hommattiin jopa retkiluistimet, jotta voidaan lisätä lajien kirjoa. 😀

Asu ei siis oikeasti ole tältä päivältä – tai edes eiliseltä. Viikonloppuna mun pukeutuminen on lähinnä pyjama-tekninen kerrasto -akselia. Mutta tämä on yksi arjen lemppareistani, sillä nuo Weekday farkut ovat ihana täyspitkä lisä mustien arkihousujen joukossa. Yleensä joudun hankkimaan housuni pitkien ihmisten mallistoista, mutta nämä (ehkä jo kolme vuotta vanhat) housut ovat niitä harvoja, jotka tuovat vähän vaihtelua tylsään mustaan. Punaiset unikot taasen tuovat sopivasti pirteyttä vaikka vähän harmaanpaankin päivään.

Mutta ei mulla taaskaan mitään ihmeellistä asiaa ollut. Nautitaan nyt siitä talvesta, joka vihdoin tänne lounaaseenkin saatiin. Tänään kun haukkaa kunnon annoksen happea, jaksaa taas huomenna ihanasti arkea. ❤️

 

Tiedättekö, miksi mä tykkään niin paljon arjesta? No siksi, että tavallisen arjen keskellä ihan tavallinen viikonloppu on kuin juhlaa. Eikä oikeasti tarvitse olla mitään ihmeellistä ohjelmaa. Ulkoilua, kotoilua, yhteisiä aterioita, kahvittelua ystävien luona jne. Se on sitä arjen luksusta, jota viikonloput tarjoavat.

Meidän viikonloppuun on kuulunut kaikkea tuota edellä mainitsemaani. Juuri tultiin ystävien luota, jossa tehtiin ihan superupea tauluseinä. Tuo mun mies naputteli tauluja seinään, kun me tytöt mallattiin niitä oikeille paikoille. Sanoin, että voitais kyllä kotonakin suorittaa sama homma, se kun on vähän jäänyt. Kuulemma vaikka huomenna!

Me ollaan myös vietetty aikaa yhdessä perheen kesken ja haaveiltu uusista sohvista. Sellaisista, joissa me kolme aikuisen kokoista ja tuo yksi pienempi mahduttaisiin paremmin löhöämään yhdessä. Se on myös yksi niistä jutuista, joista viikonlopuissa tykkään. Että voidaan katsoa yhdessä sarjoja putkeen ja valvoa vähän pidempään. Koko perhe yhdessä.

Huomenna on taas ihan kiva jatkaa arkea ja arkista elämistä. Eikä haittaa virittää vekkaria soimaan vähän aikaisemmin, viikonloppuna on valvomisesta huolimatta tullut nukuttua oikein ruhtinaallisia unia.

Täällä meillä ei vieläkään ole kauheasti lunta, mutta ensi viikolle sitä on luvattu. Arjen luksusta olisi myös, jos joku ilta pääsisi vaikka ladulle!

 

Suloista sunnuntai-iltaa ja ihanaa uutta viikkoa!

Mun oli tarkoitus julkaista tämä jo eilen, loppiaisena, kuten olisi ollut sopivaa, mutta enpä sitten ehtinyt tai toimertunut. Mutta ei se varmaan ole niin päivän päälle.

Nisset, possut ja sopukuusi on pakattu kaikki vintille ja pikkuhiljaa alan kuorimaan muutenkin joulua pois. Olohuoneen ikkunoihin taidan jättää kukat vielä hetkeksi, ne kun menevät vähän kuin verhona samalla. Muuten olen valmis päästämään irti joulusta. Tulkoon taas vajaan vuoden päästä ja tuokoot iloa tullessaan. Nyt on oikeastaan ihan kiva keskittää ajatukset uuteen vuoteen ja talveen.

Täällä meillä ei juuri ole lunta, mutta jaksan uskoa ja toivoa, että mekin saadaan vielä kunnon hiihtokelit. Kotikin näyttää aina tammikuun valossa jotenkin ihan erilaiselta. Vaikka lunta ei ole paljon, valoa on ihan eri tavalla, kuin kurakeleillä. Joulukoristeiden lähdettyä koti näyttää myös kivan avaralta. Just kiva, kun on taas ikään kuin puhdas pöytä.

Meillä on jo perinteisesti vietetty vähemmän makeaa tammikuuta. Marraskuun lopusta alkaen keitin useamman kattilallisen kinuskia, vatkasin kenno kaupalla valkuaisia marengiksi ja leivoin jos jotakin herkkua mutakakuista alkaen. Sitten tuli suklaa ja joulu, sohva ja herkut, uusi vuosi ja niin edelleen. Klaaran synttäreihin saakka kasvatellaan herkkunälkää, joten mistään varsin pitkästä ajasta ei ole kyse. Lähinnä katkaistaan herkkuputki välillä arjella ja mutustellaan sokerin sijaan vähän parempia vaihtoehtoja. Tai ei oikeastaan mutustella. Syödään oikeaa ruokaa ruoka-aikana ja ollaan muuten mutustelematta. Se on ehkä paremmin ilmaistu. Vanha viisaus uudenvuoden ja joulun välistä pitää mielestäni oikein hyvin kutinsa. Tipatonta tammikuuta en ole vielä koskaan viettänyt. Silti tipattomasti voi hyvin vierähtää vielä helmi- ja maaliskuukin. Hyvin harvoin raaskin avata viinipullon. 🙂

Lapsilla alkoi tänään koulu ja ainakin musta tuntui, että olivat jo molemmat ihan mielellään sinne menossakin. Huominen vielä ja sitten onkin taas viikonloppu. Aika kiva. Seuraava viikonloppukimppu taitaakin olla jo tulppaaneita!