Aurinkoista sunnuntaita! Tämä päivä ei täällä ole ehkä fiiliksiltään niitä aurinkoisempia, päinvastoin, mutta koska joskus surulliset asiat pitää käsitellä ensin itsekseen, jatketaan blogin puolella iloisilla ja positiivisilla jutuilla. Jatketaan samalla Suomessa tehty -teemalla, jota olikin jo torstain random facts about me -postauksessa.

Pipoista pellavaan ja neulevaatteisiin, nimittäin sain upean mahdollisuuden esitellä teille jatkoa Niinmun Design -malliston laajentumista, ja samalla arpoa yhdelle onnekkaalle merinovillaisen kietaisuneuleen.

Valkoinen Niinmun -pellavamekko tulikin jo esiteltyä teille kesällä, ja nyt on vuorossa hiukan tummemmat sävyt. Mustan Edith -mekon kaverina kuvissa on harmaat merinovillaiset Verkan -leggarit ja samasta materiaalista valmistettu Verkan -kietaisuneule.

”Verkan kietaisuneule on valmistettu 100% suomalaisesta merinovillaneuloksesta (villa Australiasta). Neuleessa on lyhyet hihat ja sen voi pukea auki tai kietaista kiinni mukana tulevalla vyöllä, joka on samaa materiaalia. Neule on yhden koon ja olka-helma pituus on 99 cm. Sopii niinmun´design pellavavaatteiden kanssa puettavaksi sekä rennosti farkkujen kanssa. 

Malli on ajaton, klassisen naisellinen ja rento, eri tavoin puettuna saat monta eri tyyliä .

Villa lämmittää ja hengittää . 

Kietaisuneuletta saat mustana sekä meleerattuna harmaana. 

Neulos on 100% merinovillaa, käsittele tuotetta suurella rakkaudella. Neulos kestää 30C hellän konepesun villaohjelmalla, mutta säännöllinen tuuletus usein riittää.”

Niinmun on siis oikeasti Suomessa suunniteltu ja valmistettu tuotemerkki, eikä mitään halpatuotantoa. Materiaalit on valittu kestämään aikaa, samoin mielestäni leikkaukset. Laadukkaita vaatteita, joilla on työllistävä vaikutus. Sanoisin myös, että mukavia vaatteita. Sellaisia, joissa on kaikin puolin hyvä olla.

Niinmun Design esittäytyy tänä vuonna I love me -messuilla, ja tästä syystä arvontapalkintoon lisätään Verkan -neuleen lisäksi kaksi lippua kyseisille messuille. Lisäksi arvon kahden messulipun paketin, joten kommentoimalla tätä postausta, osallistut sekä neule+liput ja liput -arvontoihin.

Osallistu kertomalla, haluaisitko neuleen mustana vai harmaana. Jätä kommenttisi viimeistään 9.10. 1016 ja olet mukana kisassa.

Kaikkea hyvää sunnuntaihinne!

Tallenna

Torstaita tyypit!

En yleensä saa aikaiseksi tarttua erilaisiin haasteisiin, mutta tänään ajattelin listata ihan muuten vain kymmenen faktaa itsestäni. Pieniä asioita, joita et ehkä tiennyt minusta aikaisemmin.

1. Kammoan ahtaita ja suljettuja paikkoja. Käytän nykyään jo hissiä, mutta täydessä hississä kurotan hengittämään muiden yläpuolelle jäävää ”vapaata ilmaa”.
2. Pelkään pimeää, ja se saa mielikuvitukseni laukkaamaan hurjaa vauhtia.
3. Mieheni mielestä syy edelliseen saattaa olla, että aikoinaan yksi lempi Tv-sarjoistani oli Ei vanhene koskaan, jonka jaksoja katselin muuten taas kun sarja esitettiin uusintana (Åke Lindman ♡).
4. Pulpin Disco 2000 on mielestäni edelleen yksi universumin parhaista biiseistä, eikä sitä voi kuunnella liikaa.
5.  Olin 15-vuostias kun otin tatuoinnin, enkä kadu tekoani edelleenkään.
6. Mielestäni avokado maistuu pahalle banaanille ja korianteri saippualle.
7. Vessanpytyn kantta ei mielestäni tarvitse sulkea, enkä ole koskaan ymmärtänyt väittelyä siitä rinkulasta.
8. Sen sijaan, vessapaperi pitää asettaa telineeseen siten, että paperi tulee rullan päältä! Muuten saan päänsärkyä…
9. Lempinimiäni ovat Emppu ja Emmu. Mieheni puhuttelee minua usein tyttönimelläni, vähän kuin Ridge Brookea.
10. Taloudessamme asuu myös Erkki, kumaraselkäinen vanhempi mieshenkilö, joka kulkee kädet selkänsä takana. Erkki on muuten aika näkymätön, mutta saattaa välillä jättää likaisia sukkia lattialle, tai partakarvojaan lavuaarin reunalle.

Syksyn värien lisäksi kuvissa näkyy uudet piponi, jotka turkulainen KLO Design lahjoitti bloginäkyvyyttä vastaan. Klo Design Pipo on 100% merinovillaa ja edessä on nahkainen logo. Mikä parasta, nämä pipot on valmistettu Suomessa!

Itselleni käy aika usein niin, että pipo näyttää hyvältä jonkun muun päässä, mutta kun kokeilen itse, näytän lähinnä tyhmältä. Näiden pipojen kanssa kuitenkin kävi niin, että ihastuin oitis. Ja niin muuten ihastuivat perheemme miehetkin. Meinasin menettää piponi jo ennen kuin sain sovitettua niitä, ja niinpä piti tilata pojille omat. Ja hei, meillä on ainakin pojan kanssa niin, että pipo vedetään päähän sen isommin katsomatta ja mallaamatta, ja aika usein se sitten valuu silmille tai jättää korvat paljaaksi. Tämä pipo on sen verran jämäkkä, että lapsi saa pipon kunnolla päähänsä myös nopeasti hutaisemalla, eikä lakki varmasti karkaa paikaltaan.

Mikäli pipojutut kiinnostavat, KLO Design tarjoaa teille blogini lukijoille 5 euron alennuksen piposta koodilla:

uusikuu

Koodi on voimassa 6. 10. 2016 asti, ja löydät pipot kaikkine värivaihtoehtoineen täältä.

Kaunista ja värikästä syyspäivää!

Tallenna

Tiistaita ihanat! Jälleen niitä päiviä, kun ihminenkin käy aurinkoenergialla (ainakin melkein) ja lenkkitossut oikein vaativat ulkoiluttamista. Eilen laitoinkin Instagramiin yhden puhelimella räpsäistyn maisemakuvan tuosta rannasta. Ilta oli niin kaunis, että edes puhelimen (huono) kamera ei voinut pilata näkymiä. Kuvien laadusta sen verran, että revin täällä nyt hiuksiani, kun kaikki blogikuvat tuntuvat puuroutuvan jossain kohtaa matkaansa. Olen nyt viime päivinä joutunut tyytymään läppärillä puuhailuun, ja tuntuu, että minä sekä Retina-näyttö ei olla ihan parhaat kaverukset.

Yllätän jopa itseni aasinsiltataidoillani, mutta näinkin kevyesti päästiin auringonpaisteesta tietokoneeseen! Ja tietokoneesta hypätään luontevasti uuteen laukkuuni, joka toimittaa mulla läppärilaukun virkaa. Äkkiseltään näyttäisi olevan vaaleanpunaista mokkaa, mutta mitäpä vielä; Kassi on paperia!

Sain viime viikolla yhteydenoton Valkoinen Lautturi -nettikaupan Tuulilta, joka kysyi, olisinko halukas testaamaan paperista uutuuslaukkua. Uashmaman laukku on siis valmistettu samasta materiaalista, kuin nuo sisustuksesta tutut paperipussit, jota vilahtelee meidänkin keittiössä. Luettuani, että laukkuun sujahtaa myös 13 tuumainen tietokone, hypin miltei riemusta. Olen nimittäin jo tovin metsästänyt kassia, jonka sisään saisi tietokoneen, mutta samalla mallia joka ei varsinaisesti näytä läppärilaukulta. Koska sopivaa yksilöä ei ole osunut eteeni, olen kiduttanut olkapäätäni Neverfullia roikottaen. Tästä viisastuneena asetinkin laukulleni pari kriteeriä: Kassissa pitää olla ehdottomasti crossbody -hihna ja kooltaan sen tulee olla sen verran pieni, etten änge ja tunge laukkuuni kaikkea viikon patikkamatkalla tarvittavaa.

Kone mahtuu laukkuun suojineen, mutta jätin nyt mustan pussukan pois kuvista ihan esteettisyyssyistä.

Koska laukku ei nyt varsinaisesti tietokonelaukku olekaan, se sopii toki ihan tavalliseksi käsilaukuksikin. Paperi on jämäkkää, mutta kuitenkin pehmeää ja kestävää. Periaatteessa vähän kuin nahkaa, vaikka nahkaa tässä laukussa on ainoastaan nuo yksityiskohdat. Sen verran paljon olen Uashmaman paperipusseja putsannut ja pessyt, että uskalsin myös valita hempeän vaaleanpunaisen värin, vaikka se ehkä hiukan arka onkin. Laukku toimii muuten varmasti myös miehillä, sillä vaaleanpunaisen lisäksi saatavilla on muitakin värejä.

Loppuun vielä Olof, joka tuntuu kasvaneen vajaassa viikossa ihan hirveästi. Tajusin nimittäin juuri, että en ole täällä blogin puolella edes julkaissut kuvaa meille jääneestä pikkukissasta.

Nyt lohikeittoa nassuun. Kivaa päivää!

*laukku saatu / Valkoinen Lautturi