Onkos LivBox teille tuttu? Indiedays ja LivBox tekevät yhteistyötä, ja minut pyydettiin mukaan kampanjaan kertomaan hieman LivBoxin toimintaperiaatteesta. Kuten yhteistyöpostauksissa usein, myös tässäkin on teille mukana hiukan extraa. 🙂
Mikä ihmeen LivBox?
LivBox on kotimainen yritys, joka toi Suomeen muualla maailmassa jo pidempään toimineen konseptin; Kuukausittain naisille lähetetään kotiin pieni yllätyslaatikko täynnä kosmetiikka. Joka kuu LivBoxin sisältä löytyy 4-6 kauneustuotetta; trendejä, uutuuksia ja klassikoita. Kun itse aikoinaan tilasin boxin, olin vähän skeptinen sen suhteen. LivBoxin sivuilla pystyi kuitenkin luomaan itselleen ”kauneusprofiilin”, ja ajan saatossa olen esimerkiksi saanut ruksia omasta profiilistani rasvaisen ihon kuivaksi ihoksi. Tuotteita on tullut testattua ja monia löytöjäkin olen LivBoxin avulla tehnyt.
Boxin sisältö liikkuu ihon- ja vartalonhoidon, hiusten, meikin, kynsien ja tuoksujen maailmassa. Olenpa joskus aikoinaan ostanut tuoksun boxista tulleen pikkupullon innoittamana, ja esimerkiksi nutturavalkkini tuli aikoinaan LivBoxin mukana.
Indiedays blogeissa esitellään tämän kampanjan ajan jo ilmestyneitä LivBoxeja, sillä uusi pakkaushan on aina yllätys. Oma boxini on maaliskuun, ja se on koottu teemalla ”Tule kevät aurinkoinen”.
Maaliskuun LivBox sisälsi:
Curtain Sensitive Multispray Eucerin Sun Creme Face Tinted CC medium SK 50+ Vichy Idéalia Skin Sleep yövoide Lumene Longwear Blur Meikkipuuteri SK 15 Dermosil Trio Kulmaväri
Olen innokas kulmavärien testailija, ja uudet löydöt kiinnostavat aina. Tämän maaliskuun LivBoxin helmi on kuitenkin tuo Eucerin CC-voide, joka sisältää sen ihanan 50+ suojakertoimen.
Minulle nimittäin on suotu helposti rypistyvä ja auringossa laikukkaaksi muuttuva iho, joka vaatii suojakertoimen kevään ensimmäisistä auringonsäteistä lähtien. Kesää kohti mentäessä suojakerrointa on syytä kasvattaa, mutta kun puhutaan oikein auringossa oleilemisesta, vaatii ihoni jo kunnon suojaa.
Ongelma on kesäisinkin se, että ihan täysin meikittä en mielelläni liiku missään. Jokainen kuitenkin tietää sen lopputuloksen, kun helteessä yrittää samanaikaisesti käyttää vahvaa meikkiä ja kunnon suojakerrointa. CC-voide tasoittaa ja freesaa ihon sävyä luonnollisesti ja ilme pysyy silti meikkaamattoman näköisenä. Sävy ei valu iholta, eikä muodosta rajoja, vaan sulautuu ihoon, ja imeytyy nopeasti. Mikä tässä voiteessa tuntuu parhaalta on se, että sen päälle voi tarvittaessa meikata paremminkin. Noin kuitenkin arkena pelkkä CC -voide toimii loistavasti. Vähän ripsaria ja muotoa kulmiin, muuta ei kesäpäivään juuri tarvita.
Jos siis kaipaat nopeaa meikkituotetta kesäksi, ja haluat samalla suojata ihosi, suosittelen kokeilemaan Tuon Eucerin CC -voiteen!
Mutta, kuten lupailin, tämä postaus sisältää myös pientä extraa teille hyvät naiset! Nimittäin alennuskoodilla uusikuu, teillä on nyt mahdollisuus tilata heinäkuun LivBox kivaan tutustumishintaan 13,90€ (norm. 16,90€). Alennus koskee seuraavia normaalihintaisia tilauksia: joko kolmen kuukauden määräaikaisen tilauksen kokonaishintaa tai jatkuvan tilauksen ensimmäistä boxia. Voit päättää jatkuvan tilauksen milloin haluat. Alennus koskee myös lahjatilauksia.
Ja hei, heinäkuun LivBox onkin sitten ihan kokonaisuudessaan kotimaisten brändien tuotteista kasattu!
Lisäksi pieni arvonta:
Kun tilaat LivBoxin uutiskirjeen alla olevalla tilauslomakkeella, osallistut heinäkuun LivBoxin arvontaan! Jokaisessa kampanjassa mukanaolevassa blogissa arvotaan yksi voittaja/uutiskirjeen tilaajat, eli osallistua kannattaa toki muissakin Indiedays blogeissa! Kilpailun säännöt löytyvät täältä.
Toivottavasti jossainpäin saadaan nauttia aurinkoisesta lauantaista!
Noniin! Eli fiiliksiä Pietarista melko tuoreeltaan olisi nyt tarjolla! Sunnuntaina tosiaan palauduin kotiin ennen puoltayötä, ja kyllähän se oma sänky kivalta tuntui, vaikka Pietariinkin jäi ihan liian paljon nähtävää ja koettavaa. Tämä on oikeasti ihan hurja fiilis, koska kerrottavaa teille olisi vaikka miten, ja kuviakin koko kamerallinen! Mutta, jotta tässä jutussa pysyisi jonkinlainen tolkku, aloitetaan nyt kuitenkin siitä matkasta! Eli Mintun kanssa teimme tosiaan Allegro-junamatkan Pietariin yhteistyössä VR:n ja Indiedaysin kanssa. Meille molemmille tämä oli ensimmäinen matka Pietariin, ja minulle ensimmäinen matka ylipäätään Venäjälle. Minttu on vuosia sitten ollut ryhmämatkalla Viipurissa, mutta muuten olimme kyllä täysin noviiseina liikkeellä.
Nevasta haarautuvat kaupunkia halkovat kanavat ovat erittäin hyviä maamerkkejä, joiden varassa pystyy suunnistamaan, vaikka venäjänkielen taitoa ei löytyisikään. Myös Nevski Prospekt (Nevan valtakatu), eli Pietarin pääkatu, on hyvä apu suunnistuksessa.
Helsingistä lähtevä VR:n Allegro –juna vie Pietariin kolmessa ja puolessa tunnissa, mikä on hurjaa jo siinäkin mielessä, että oma junamatkani täältä meidän huudeilta sinne Helsinkiin nappaa jo melkein saman. Itse tykkään junalla matkustamisesta, ja näin ulkomaille suunnatessa se oli kyllä helppo ja vaivaton, ihan siinäkin mielessä, että rajatarkastukset tapahtuvat liikkuvassa junassa, eikä aikaa mene turhiin jonottamisiin samoin kuin vaikka lentokentällä.
Koska me ei Mintun kanssa oltu itse koettu koskaan mitään vastaavaa, ja tämä junamatka oli ensimmäinen matkani Venäjälle, ajattelin nyt pähkinänkuoressa kertoa, että miten matka noin niin kuin pääpiirteissään menee.
Kaikki alkaa tietenkin viisumin hakemisesta, ja koska me Mintun kanssa asumme molemmat muualla kuin Helsingissä, valitsimme viisumitoimistoksi Lähialuematkat, jolle tarvittavat asiakirjat sai postittaa, ja jonka toimisto sijaitsi kätevästi Helsingin päärautatieasemalla, josta viisumin sai napata mukaansa ennen lähtöä. Allegrolla matkatessa mennään aika samalla fiiliksellä, kuin junassa muutenkin. Eli ehdit ajoissa junaan, etsit oman vaunusi/paikkasit ja istut mukavasti! Tärkeää on muistaa, että junaliput, passi sekä viisumi ovat koko ajan kädenulottuvilla, sillä matkan aikana niitä tarkastetaan ainakin kolmesti. Ensimmäisen kierroksen tekee VR:n henkilökunta (lipuntarkastus), ja lähestyttäessä Vainikkalan raja-asemaa passintarkastuksen tekee rajavartiolaitos. Venäjänpuolella sitten maan omat viranomaiset katsovat vielä paperit kuntoon, ja junan henkilökunnalta saamastasi maahantulokortista puolet otetaan tässä kohtaa pois (toinen puoli tulee säästää sitten paluumatkaa varten, jolloin Venäläiset virkailijat ottavat toisen puolen).
Allegrossa on myös Allegro Bistro –ravintolavaunu, joka on suljettuna ainoastaan rajanylityspaikalla. Aina junassa kulkiessasi (WC, ravintolavaunu), paperit on oltava mukana, sillä niitä kysellään käytävillä seikkailevilta matkustajilta. Me ei ravintolavaunuun menomatkalla ehdittykään, mutta kotiinpäin tultaessa kävimme vielä Venäjän puolella, ja passiani taidettiin pikaisesti katsoa kolmesti.
Muuten Allegro on mukavuudeltaan uusien VR:n junien luokkaa, penkit ovat tosin huomattavasti mukavammat, kuin tavallisissa IC-junissa. Tämän totesin, kun lähdin junamatkalleni Helsingistä kotiin. Tavalliseen tapaan myös Allegrosta löytyy Wi-Fi -yhteys, mikä Venäjän puolella matkatessa tietenkin on plussaa, kun mobiilidatan laittaa pois päältä.
Maahantulokortin täyttämiseen löytyy selkeät ohjeet Allegro-lehdestä, jonka voit napata jo asemalla. Lehti löytyy myös istumapaikaltasi junasta.
Pietarissa Allegro saapuu Finljandskii vokzal –rautatieasemalla, ja kotiinpäin lähdetään luonnollisesti samalta asemalta, jossa passintarkastuspiste aukeaa noin puoli tuntia ennen junan lähtöä. Pietarin puolella asemalla on myös pienimuotoinen turvatarkastus lähdettäessä, ja asiakirjoja paluumatkalla tarkistaa Venäläiset viranomaiset. Suomen puolella mahdollisia tullattavia kysellään sitten taas suomeksi.
Upeita rakennuksia silmänkantamattomiin. Toiset vähän paremmassa kunnossa kuin toiset. Kontrasti kaupungissa on ihan mieletön, ja useista rakennuksista julkisivu on huomattavasti sisäpihoja edustavampi. Hotellimme oli melko ylellinen ja hulppea suomalaisessa mittakaavassa, mutta näkymä huoneen ikkunasta kertoo tarinan toisen puolen (alin kuva).
Vähän arkoina luottokortin vilauttelijana päädyimme vaihtamaan rahaa menomatkalla, ja tämä käy tosiaan kätevästi junassa, jossa kiertää valuutanvaihtaja. Käteistä ei tarvitse varata, vaan voit ”nostaa” ruplasi pankkikortilla (luottokortti ei tässä kohtaa käy). Hiukan yliarvioimme matkalla kulutettavan rahan määrää, mutta kotimatkalla tosiaan saimme vaihtaa käteiset ruplamme taas euroiksi.
Pietarissa tulee kuljettaa matkustusasiakirjojen kopioita jatkuvasti mukanaan (me ainakin jätimme alkuperäiset hotellin tallelokeroon), sillä poliisilla on oikeus tarkistaa kenen tahansa tiedot milloin vain. Myös hotellin varausvahvistusta suositellaan pidettävän mukana, jotta voit sen avulla kertoa majapaikkasi.
Allegro -junamatka Pietariin maksaa n. 40 euroa, mikä on mielestäni älyttömän halpa hinta näin mukavasta matkustamisesta. Ruplan kurssi on nyt myös suotuisa matkustukselle, ja sanotaankin, että Pietarin hintataso on jopa puolittunut. Ostosmatkalle me ei Mintun kanssa oltu edes lähdössä, ja rahaa vaihdettiin lähinnä ravintoloita ajatellen. Pietarin hinnat olivat siis tosi iloinen ylläys! Jos nyt ei mihinkään ihan kaikkein kalleimpaan ravintolaan halua mennä, niin kyllä hyvät ruuat ja viinit saa ihan älyttömän halpaan hintaan (esim. kunnon pihviannos alle 700 ruplaa/vajaat 10 euroa). Ainakin itselleni tuo ruplan heikko kurssi on yksi syy, miksi haluaisin matkalle uudestaan jo lähiaikoina.
Kotiinlähtö ”kahvit” hotellin ravintolassa, paikallista lounasta ja Venäläisiä leivoksia torikojusta.
Pietari on suurkaupunki, jossa asukkaita on melkein saman verran kuin koko Suomessa. Rohkenen myös väittää, että turisteissakin puhutaan miljoonista. Itselleni tämä suurkaupunkimaisuus oli valtava yllätys. Tiesin meneväni suureen kaupunkiin, mutta se suuruus yllätti silti. Välimatkat ovat pitkiä, joten hyvät kengät ovat todellakin tarpeen. Lisäksi itse suosittelisin varaamaan taksin rautatieasemalle jo valmiiksi. Näin tullessasi Pietariin, (luotettava ja oikea) taksikuski odottaisi sinua asemalla. Pietarissa toimii kyllä lennossa napattavia takseja, mutta niitä ei (varsinkaan turisteille) suositella. Meillä ei taksia ollut valmiina, ja ensimmäinen iltamme menikin siihen, että kävelimme (mukulakiveen verrattavia jalkakäytäviä) matkalaukkujamme vetäen. Loppusaldoksi tuli melkein kaksi ja puoli tuntia, ja olimmekin sitten ihan poikki kaikesta matkustamisesta ja patikoinnista. Ja lähdettäessä harmitti ehkä vielä enemmän, koska taksi hotellilta asemalle maksoi vaivaiset 250 ruplaa, eli vain reilut kolme euroa!
Kaupungin koko tarkoittaa tosiaan sitä, että välimatkat ovat pitkiä. Niinpä hotellia varatessa suosittelisin miettimään tarkoin, mitä haluat Pietarissa nähdä ja kokea. Meidän hotellimme (Hotel & Spa, ROSSI BOUTIQUE HOTEL, 55 Fontanka Embankment) oli sen verran kaukana nähtävyyksistä, että aika meni valitettavasti kulkemiseen. Koska perjantai käveltiin hotellille, ja sunnuntaina oli turha enää lähteä hotellilta muualle kuin asemalle, meille jäi tosiaan vain tuo lauantaipäivä aikaa itse Pietariin. Kun ilta kahdeksan jälkeen pääsimme hotellille, emme kyllä jaksaneet lähteä kohti Nevaa enää uudestaan illallisen merkeissä, vaan unohdimme Mintun tekemän ravintolalistan suosiolla, ja ajelimme hissillä hotellin ravintolaan.
Talvipalatsia ja Eremitaasia ei voi vahingossa ohittaa (alempi kuva).
Pietarissa kaikki tienviitat ja opasteet (myös nähtävyydet ja museot) on kirjoitettu venäjäksi kyrillisin kirjaimin. Tämä osoittautui haasteeksi koska turistikartassamme suuriin osa oli käännetty latinalaisiksi aakkosiksi. Olen joskus yli 20 vuotta sitten kyllä venäjän perusteita opetellut, mutta täytyy sanoa, että aika hyvin on kadonnut kaikki vuosien saatossa mielestä.
Englantia meille osasi Pietarissa puhua ainoastaan hotellin respan henkilökunta, yksi maatuskamyyjä (ostin tietenkin pakollisen tuliaisen), sekä rautatieaseman passintarkastaja, kun olimme lähdössä kotiinpäin. Ravintoloiden työntekijät kyllä jotakuinkin ymmärsivät englantia, ja kaikki saatiin hoidettua. Tämä kieltämättä vähän yllätti, koska nähtävyydet ovat aika maailmanluokkaa, ja turismi on iso osa kaupunkia.
Kazanin Katedraali, Palatsiaukio ja Aleksanterin pylväs, Talvipalatsia sisältä ja ulkoa sekä Iisakin kirkko.
Toinen yllätys oli asiakaspalvelun lievähkö töykeys, joka hotellia ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta oli aika vallitsevaa. Talvipalatsin ja Eremitaasi -museon turvatarkastuksessa erehdyin kysymään Talvipalatsin suuntaa ”turvanaiselta” (emme taaskaan ymmärtäneet opasteita), ja vastauksesi tuli sen verran tiukka pöytään lyönti, että ymmärsin naisen haluavan kamerani pöydälleen. Sillä hetkellä kävi kyllä jo Siperia mielessä, mutta osattiinhan me tilanteelle heti nauraakin. Tosin vasta, kun olimme turvatarkastuksen nöyrinä ohittaneet, ja kamerani oli todettu vaarattomaksi. Mutta tämä siis varoituksena, jos Pietariin matkaatte. Joissakin paikoissa tilanteet otetaan erittäin vakavasti, ja kielimuuri käy välillä omankin luonnon päälle. Mutta mikäs matka se olisi, jos kulttuurieroilta voisi valan välttyä! 🙂
Finljandskii vokzal –rautatieasema sijaitsee melko kaukana Nevasta, niin sanotulla Pietarin Viipurin puolella, kun taas suuri osa Pietarin suurimmista nähtävyyksistä sijoittuu sinne suuren, kaupunkia halkovan joen rannalle. Tästä syystä ensimmäiset Pietarin näkymät eivät myöskään ole ehkä ne kaikkein fiinimmät, mutta nähdessäsi pl. Lenina –aukion, saat kyllä ensimakua kaupungin mahtavuudesta ja siitä mitä matkallasi tulet kokemaan. Ja ei, kyseinen aukio ei tosiaan ole vielä mitään siihen kaikkeen muuhun verrattuna.
Melkoinen kulttuurishokkihan tuo Pietariin saapuminen ensihätään on, mutta kuten monessa muussakin paikassa, se maalaisjärki on ehkä paras matkavarustus, jota voit mukanasi pitää. Liikenne on tosi hurjaa, ja suojateilla ei aina ole valoja. Me esimerkiksi ylitimme tietä mielellämme paikallisten vanavedessä, jolloin se tuntui huomattavasti turvallisemmalta. Pietari on myös ehdottomasti kaupunki, jolla on vähintään kahdet kasvot. Yltäkylläisyyden ja kruusattujen yksityiskohtien vastapainona on sitten myös sitä toista ääripäätä.
Meidän aikamme ei pitkistä välimatkoista johtuen riittänyt kuin Iisakinkirkon ja Talvipalatsin kiertämiseen. Kirkko veren päällä (Kristuksen ylösnousemuksen katedraali) oli paikka, jonka molemmat halusimme kokea, mutta se jäi kyllä pelkästään ulkopuolelta ihailemiseen.
Kuvia, vinkkejä, fiiliksiä ja kaikkea mahdollista matka-asukuvista kissakahviloihin on tallentunut niiden hiukan vajaan tuhannen kuvan joukkoon, jotka kamerastani löysin. Niinpä varoittelen, että Pietari aiheisia postauksia on tulossa kyllä lisää! 🙂
Kun sunnuntaina palattuani oikaisin omaan sänkyyn, totesin miehelleni, että olisin kyllä valmis lähtemään heti uudelleen. Ja vaikka seuraavana aamuna jalat huusivat armoa ihan vain kävellessäni alakertaan, olin silti samaa mieltä. Ei Pietaria voi kuvailla, se pitää itse kokea! Mikään kuva ei anna oikeutta sen suuruudelle ja nähtävyyksille. Ja ehkä juuri kontrasti on se, mikä paikassa viehättää. Niin lyhyt, helppo ja edullinen matka, mutta silti niin eksoottinen kohde.
Voita Allegro -lahjakortti!
Haaveeni on, että pääsen Pietariin vielä toistamiseen tämän kesän aikana! Mutta nyt saisin lähettää matkaan myös jonkun teistä. Nimittäin, tässä arvonnassa sinulla on mahdollisuus voittaa 240 euron arvoinen Allegro -matkalahjakortti!
Jos olet jo käynyt Pietarissa, kerro mistä pidit ja mikä teki suurimman vaikutuksen. Mikäli Pietari on näkemättä ja kokematta, kerro mikä sinua eniten kohteessa houkuttelee. Jätä kommentti viimeistään tiistaina 7. 6. 2016, ja olet mukana arvonnassa. Lue kilpailun säännöt täältä.
Mutta lisää Pietaria, nähtävyyksiä ja matkafiiliksiä on tosiaan tulossa vielä myöhemminkin!
Ps. Vastaava arvonta on myös Mintun blogissa, eli kannattaa koettaa onneaan molemmissa! 😉
Tiedättekö sen ärsyttävän jutun, kun selattuasi nettikauppojen mattovalikoimaa, koko Facebook muuttuu yhdeksi isoksi mattomainokseksi? Tietokone herää salaperäisesti lepotilastaan aina kun seisahdat sen eteen, ja sattumalta näytöllesi poukkii sen yrityksen mainoksia, jonka sivuilla satuit juuri käymään?
Koska nykyaikana tekojasi ja elämistäsi ei seuraa ainoastaan utelias naapurisi, kannattaa tietojensa suojaamiselle uhrata ajatus tai kaksikin. Olen mukana Indiedaysin ja F-Securen kampanjassa ja tarkoitukseni onkin nyt herätellä teitä aktivoitumaan tietoturva-asioissa. Kerron paitsi omista, ei niin mukavista kokemuksista, tarjoan teille ihan ilmaista F-Secure SAFE -kokeilua ja postauksessa on myös arvonta.
”Kukapa olisi kiinnostunut juuri minun tekemisistäni, tai onko sillä nyt niin kauheasti merkitystä, jos joku tietää, mitä nettikauppoja selailen, tai mitä sieltä katselen?”
”Eiköhän luottokorttivarkaatkin tavoittele niitä rajattoman Amexin käyttäjiä enemmän kuin tällaisia tyhjätaskuja?”
”Kukaan ei voi kiinnostua näin tavallisen ihmisen elämästä kovinkaan paljoa, ja jos kiinnostuu, niin antaa kiinnostua.”
Siinä muutama ajatus joihin tuudittauduin useita vuosia. Lähtökohtaisesti ajattelin, että yksikään ihminen ei voisi olla kiinnostunut tuiki tavallisesta elämästäni, enkä pitänyt sitä itse ”vakoilemisen” arvoisena. Omaan henkilökohtaiseen kiinnostukseeni perustuvaa mainontaa pidin lähinnä kätevänä, en häiritsevänä.
Sitten alkoi tapahtua outoja. Pieniä juttuja, ja liian paljon sattumia, jotka saivat tietokoneella olemisen tuntumaan oudolta. Lopulta viime vuonna koittikin päivä, kun nettiin ei enää päässytkään. Tai pääsi, mutta jokainen laite ohjasi käyttäjänsä yhdelle ainoalle sivulle. Yritin blogiin ja sähköpostiini, mutta ei, koko internetin ihmeellinen maailma oli kutistunut yhteen ainoaan sivuun. Meidät oli sananmukaisesti kaapattu!
Onneksi ja Luojan kiitos, saan bloggaajana tarvittaessa apua Indiedaysin omalta velholta, sillä ilman häntä olisi paniikkini ollut paljon suurempi. Toki tilanteen korjaaminen vaati vaivaa ja työtä. Kuten tiedätte, ei ole esimerkiksi ihan pikkujuttu vaihtaa salasanaansa jokaiselle sivustolle. Mutta tapaus herätti. Sen jälkeen en ole pystynyt tuudittautumaan tavallisuuteeni, vaan ihan oikeasti ymmärrän, että ongelmat verkossa ovat tätä päivää ja koskevat meitä ihan jokaista. Jopa meitä tavallisia tallaajia, joiden sähköpostit eivät sisällä valtiosalaisuuksia.
Liikaa ei voi suojautua, kerrotaan koulun terveystiedon tunnilla, ja sama pätee aivan varmasti myös netinkäyttöön. Silti moni säästää juurikin niissä turvallisuuskuluissa, koska paitsi että niihin menee rahaa, yleensä ohjelmien asennuskin on hankalaa ja aikaa vievää. Asia, jota tulee helposti lykättyä tuonnemmaksi.
Kotimainen F-Secure SAFE on kuitenkin virkistävä poikkeus, ja itse asiassa, ihan ensimmäinen tietoturvaohjelma jonka olen itse asentanut tietokoneelle! Nimittäin asentaminen on tehty niin helpoksi ja vaivattomaksi, ettei kukaan voi väittää, etteikö osaisi asentaa itselleen suojaohjelmaa.
Pahvinen tuotepakkaus ei sisällä oikeasti konkreettista tuotetta, vaan kätkee sisäänsä koodin ja selkeät ohjeet. F-Securen sivuilla luot vain itsellesi tunnukset (ei vaadi kuin nimitiedot, käyttäjätunnuksen ja salasanan), ja näpyttelet koodin sille varattuun kenttään. Tämä oma pakkaukseni on tarkoitettu kolmelle laitteelle, joten kahden seuraavan laitteen kohdalla riittää, että kirjaudut sisään, ja kun sivusto kysyy, tahdotko suojata tämän laitteen, vastaat vain kyllä. Puhelimeen tosin latasin F-Secure SAFE sovelluksen, johon kirjauduin sisään ja lisäsin laitteen suojaukseen samaan tapaan kuin koneen ja läppärinkin.
Nyt teillä kaikilla on mahdollisuus ladata itsellenne neljän kuukauden kokeiluun F-Secure SAFE. Klikkaat vain itsesi F-Secure SAFE sivulle, ja lataat ohjelman heti maksutta käyttöösi.
Jos käytät nettipankkia, teet ostoksia verkossa tai haluat suojata laitteet myös lapsille turvallisiksi, suosittelen F-Securen SAFE -palvelua. Palvelu antaa mielenrauhan niin omien tietojen suojaukseen, kuin myös siihenkin, ettei lapsesi silmille osu netin uumenista mitään sopimatonta. Meillä on aikaisemminkin käytetty F-Securen suojauksia, mutta tämä SAFE -palvelu on ehdottomasti laajin kokeilemamme tietoturvapalvelu. Plussaa annan helppoudesta, sillä en itse varsinaisesti ole mikään neropatti vastaavien suojausten kanssa.
F-Secure SAFE on myös hyvä lahjaidea opiskelemaan lähtevälle, kenties uuden tietokoneen saaneelle nuorelle, tai rippille pääsevälle ja uutta kännykkää toivoneelle teinille. Siinä uusien laitteiden hurmoksessa kun usein turvallisuus sattuu jäämään huomiotta.
Lukijakilpailu:
Kerro miksi juuri sinä tarvitisisit F-Secure SAFE:n vuodeksi?
Saan arpoa vastauksistanne kaksi voittajaa, jotka molemmat tosiaan saavat veloituksetta vuoden ajaksi F-Secure SAFE:n.
Jätä kommenttisi viimeistään maanantaina 30. 5.2016, ja ole mukana arvonnassa!
Muista myös ladata ilmainen neljän kuukauden kokeilujakso F-Secure SAFE -sivuilta.
