Olo on kuin junan alle jääneellä, mutta vihdoin kasvihuoneella on ansaitsemansa paikka! On tätä tässä veivattukin, pelkästään kuukausi odotettiin että saatiin kaivuri pihaan. Mutta sitten kun alkaa tapahtua, tapahtuukin nopeasti! Paljon on toki vieläkin tehtävää, nurmikkoa pitää paikkailla ja soraa vähän tasotella ja ostaa lisääkin, koska tilaamamme kuorma ei riittänyt sitten alkuunkaan. Mutta hei, nyt ollaan selkeästi voiton puolella. Ihana kun omat visiot muuttuvat konkreettiseksi ja todelliseksi.

Pari päivää rakensin uutta kukkapenkkiä. Siihen on isketty 24 daaliaa. Niiden lisäksi on kaivettu savisesta ja kivisestä maasta päivänliljaa ja pionia. Syteen tai saveen nuppuisen pionin siirtäminen, mutta siinä ne nyt on. Olen kaivanut liki sata sormustinkukkaa ja pienempiä taimia, ja iskenyt ne tähän uuteen penkkiin. Pari kuunliljaa ja valtava määrä isoja kiviä. Jopa syyreenintamet on kaivettu omasta pihasta. Helpommalla tietysti pääsisi jos ostaisi uudet taimet ja vain istuttaisi, mutta miksi, kun arsenaalia on kuitenkin omasta takaa. Ja näin saatiin myös vanha kaivonkansi naamioitua osaksi muuta kokonaisuutta.

Uusi sora on niin paljon kauniimpaa kuin tuo vanha, miltei tuhkaksi muuttunut.

Syreenit on nyt tuettu vanhaan heinäseipääseen, kun en muutakaan löytänyt. En ole itse asiassa koskaan lämminnyt sille heinäseiväsmaalaisromantiikalle, mutta kun niitä talokauppojen ohessa tuli, olen hyödyntänyt ne erilaisina kasvitukina. Kahta kiertää esimerkiksi humala.

Uusi kukkamaa tehtiin samaan muotoon kuin tuo polun toisellakin puolella oleva vanha perennapenkki. Sen enempää en mitään muotopuutarhaa halua harrastaa, mutta tämä tuntui jotenkin luontevalta ratkaisulta. Uudessa penkissä on vielä vaikka kuinka paljon tilaa, ja niin on arsenaaliakin, mutta täytynee sanoa, että kelit ovat ottaneet osan voimista.

Nyt pitää vain toivoa, että toinen sorakuorma saataisiin jo huomenna. Tänään meillä oli tosiaan kaivuri kuorimarassa tästä pihasta tuon vanhan sora-alueen pois, ja nyt siihen saadaan paksu kerros uutta parempilaatuista päälle. Koko piha näyttää ihan erilaiselta, vaaleamman soran vuoksi. Mutta voitte ehkä kuvitella pölyn määrän. Onneksi en ole viitsinyt pestä ikkunoita. Ja ei kai saisi juhannusviikolla edes mainita vesisadetta, mutta ei se pahaa tekisi. Jos vaikka joku yksittäinen pilvi tähän meidän kohdalle. 🙂

Melkoiset kolme päivää takana, mutta edessä toivottavasti myös monta aurinkoista päivää, joina nauttia työnsä tuloksista. Jalkoja särkee taas niin, että nyt on mentävä pitkälleen. Aamulla kello soimaan ja kastelupuuhiin. Mä niin nautin tästä!

Ihanaa iltaa! ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Ihanaa maanantai-iltaa!

Viimeiset pari päivää olen ollut kurainen, hikinen ja onnellinen. Puutarhassa tapahtuu vihdoinkin, mutta sen sijaan, että muistaisin ottaa kuvia tai jakaa tekemisiäni, olenkin uppoutunut työhöni niin että ajantaju meinaa kadota. Varsinkin tänään kellon katselu unohtui, kun lapset olivat mummulassa. Lapiota sai heilutella juuri siinä tahdissa ja niin kauan kuin halusi. Ja koko paivähän siinä meni. Jo eilisen jälkeen koko kroppani jokainen lihas on arkana ja jopa nekin, joiden olemassaoloa en taas edes muistanut. Mutta se on ihanaa kipua!
Nyt illan tullen mietin, että otanko teille kuvan, mutta en kuitenkaan halunnut ottaa sitä vielä. Sillä huomiselle on vielä yksi iso projekti ja haluan että näette valmiimman lopputuloksen. Niinpä kaappasin kukkapenkin perkuujätteet maljakkoon ja saatte tyytyä niihin. 🙂

Kylmän suihkun jälkeen on ihana rojahtaa olohuoneen sohvalle ja nostaa jalat ylös. Sitä tuntee itsensä ihan salonkikelpoiseksi kun hiuksissakaan ei ole multaa ja muita maa-aineksia. Auringon tuoksu viipyy vielä iholla ja olo on ihanan raukea. Tämä on ollut mulle sellainen yhden päivän totaaliloma. Mikään löhöily tai rannalla köllötteleminen ei vedä vertoja tällaisille päiville.

Mulla on edelleen lauantain Vera Stanhope katsomatta, ja mietin, että kumman valitsen, Veran vai kirjan. Aamulla pitää taas nousta aikaisin ylös, jotta ehtii mahdollisimman paljon!

Ihanaa kesäiltaa. ♡

Hellurei ihanat!

Lasten lomaviikko nro 2 meni blogin kannalta vähän heikommin, mutta hei, olen saanut karisteltua huono äiti fiiliksiä harteiltani ja yrittänyt olla ennen kaikkea läsnä. Joskus pitää tehdä valintoja. Uimahyppyjen, palmikoiden ja jalkapallopelien lisäksi viikkoon on toki mahtunut töitäkin, mutta se on sitä kaikkea muuta, mikä ei kuitenkaan kartuta viikoittaisten postausten määrää. Mutta josko ensi viikolla paremmin.

Tämän viikon kolea sää on taas saanut viihtymään sisätiloissa. Mutta mikäs siinä, kun on kukkia ja asiat muutenkin kohdillaan. Harvemmin tulee enää ostettua mitään sisustusjuttua, mutta tuo Ikean suuri kori on ollut himotuslistallani ilmestymisestään saakka. Tai oikeastaan siitä saakka, kun sain Ikean ennakkotiedotteen keväällä ilmestyvästä mallistosta. Ei ole juuri ollut Ikeaan pitkään aikaan asiaa, eikä ollut oikeastaan eilenkään, mutta pikaiselta kierrokselta, jolta nappasin mukaan perinteisen lautasliinapaketin (naurettiin miehen kanssa, että ei sieltä oikein voi ilman valkoisia lautasliinoja lähteä, kun ne on vähän niin kuin perinne) tarttui mukaan myös tuo himoitsemani kori. Pienet on ihmisen ilot!

Meillä on oikeastaan jo useamman vuoden ollut tässä puukorina se Tine K:n basmarket (näkyy esim tässä postauksessa), jonka olen kesäajaksi valjastanut aina hyötykäyttöön eteiseen. On nimittäin aika näppärä kenkäkori eteisessä, jossa lojuu jos jonkinlaista släbäriä, crocsia, tossua ja nappista. Kengät koriin ja eteinen on näppärästi siivottu. No nyt saan jättää sen korin eteiseen vaikka ympärivuotisesti, sillä tämä uusi puukori istuu paikalleen kuin nenä päähän. Ja edelleen mielestäni parasta sisustamista on se, jossa kauniit käyttötavarat viimeistelevät tunnelmaa.

Sen verran tuo koleus on jo hiipinyt sisäänkin, että mietin hetken josko kaminaan laittaisi tulen, mutta toistaiseksi mennään ihan sillä, että pukeudutaan lämpimämmin. Veden lämmittämisen lisäksi puita ehtii kyllä polttamaan syksyllä ihan kyllästymiseen saakka.

Ohjelmassa on tänään parin pojan kuljettamista tubetapahtumaan ja sillä välin kun esikoinen viihtyy niissä puuhissa, me aiotaan tehdä Klaaran kanssa poppareita ja katsoa eilinen Poirot. Niin ja lakata kynnet. Tosin ehkä vain Klaaran, koska ikinä en tunnu pääsevän omiini asti.

Tänään on muutenkin sellainen olo, että tekee mieli käpertyä kotiin ja viltin alle.

Mutta hei, ihanaa lauantaita myös teille! ♡