Moikka!

Se on jotenkin loogista, että uusi kuukausikin alkaa maanantaista, eikö? Viikon ja kuukauden ensimmäinen päivä. Tuntuu hyvältä. Ja ihan vain jo heinäkuukin tuntuu hyvältä. Helteitä ei ole näkyvissä, mutta jaksan uskoa, että kaunista kesää on tarjolla myös tässä kuussa. Ja jokseenkin tuo kesäkuu menee aina sellaisessa kesään totuttelemisessa. Tehdään puutarhatöitä ja rakennetaan uutta kesää. Heinäkuu on sitten se kuukausi kun tavallaan nautitaan siitä kevään ja alkukesän uurastuksesta. Näin mä ainakin haluan ajatella.

Eilen illalla just istuttiin ystävän kanssa kasvihuoneessa ja mietittiin kesän suunnitelmia. Äkkiä ne kesäviikonloput oli laskettu ja todettiin, että kaikkea kivaa ei millään ehdi yhdessä kesässä. Mutta onneksi tiedossa on tyttöjen pyöräilypäivää ja suunnitelmissa grillibileitä ja saaristokierrosta. Ja joitakin suunnitelmia onneksi myös syksyksi. Koska niitäkin pitää olla. Ja vaikka jonkun mielestä syksyn suunnittelu kesällä on ihan kamala ajatus, mä itse koen just niin, että nyt kun mieli on valoisa ja olo keveä, on hyvä suunnitella syksyyn iloisia asioita, jotka sitten ehkä jäisivät syksyn matalalennossa suunnittelematta ja toteuttamattakin.

Kasvarissa on heinäkuun ekana varsin kesäinen fiilis. Vaikka tänä vuonan en osannut vielä ryhtyä kasvihuoneviljelijäksi, vihreää on kuitenkin ympärillä. Pelargoniat nauttivat kesän aurinkokylvystään, jotta jaksavat taas pinnistellä läpi pimeän osan vuotta keittiön ikkunalla. Niin ja onhan mulla chilejä ja habaneroja. Ja ihan nuo itse siemenistä kylvetytkin alkavat jo tuottaa satoa. Ensi vuonna ne pitää ehkä kuitenkin kylvää helmikuun sijaan jo tammikuussa.

Noita laventeleja mulla oli ruukussa myös viime kesänä ja iskin ne loppukesästä kasvimaan nurkkaan. Nyt siellä on terhakka laventeliviljelmä, ja ajattelin, että voisin tänä vuonna tehdä taas samoin. Ehkä ensi keväänä sieltä voisi lohkaista omaa satoa myös ruukkuistutuksiin.

Auringon lisäksi meillä ainakin on käynyt myös kylmää tuuli. Huomiseksi lupaa taas viileämpää, joten tänään pitää ottaa kaikki ilo irti auringosta. Ja hei, mä lupaan, että heinäkuussa postaan jotain muutakin kuin puutarhajuttuja. Oikeastaan vähän odotan, että saan huomenna pitää oikein kunnon siivouspäivän. Projekti vaatehuone sai kuitenkin kunnon potkaisun viikonloppuna, joten nyt voi vetää yhden jutun kesän to do -listalta yli.

Kaunista heinäkuun ensimmäistä! ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Perjantaita!

Oli ihan pakko kuvata vähän oman pihan iltafiilistä. Vaikka moni kasvi on jo kukintansa kukkinut, riittää onneksi ihailtavaa vielä pitkäksi aikaa. Ja just nyt on sormustinkukat parhaimmillaan. Ai että, mutta mä rakastan niitä. Ja sormustinkukkaahan ei vain voi olla liikaa, eikö? Se on ehkä kaunein. Ja sitä kasvaakin onneksi joka puolella. Jopa joutomaalla metsän reunassa.

Tuntuu ihan hassulta, että kesäkuu on melkein jo lopussa. Tekisi mieli kääntää jostakin vipstaakista aikaa jopa taaksepäin. Vaikka ei sillä, heinäkuu on kaunis ja tienpientareet alkavat olla sateen jälkeen kauneimmillaan, mutta lyhyt kesä vähän ahdistaakin. Kunpa näitä valoisia iltoja ja kukkaloistoa voisi laittaa purkkiin. Ja vapauttaa sitten syksyn pimeillä kun ahdistaa ja väsyttää. No mutta ei voi ja siksi pitääkin nauttia just nyt. Katsella ilta-aurinkoa ja nauttia valoisista aamuista. Ladata kesää ja puutarhaa mieli täyteen.

Näissä maisemissa samoilen myös perjantai-iltana. Ja huomenna ja ylihuomenna. Mieli lepää.

Ihanaa iltaa myös teille! ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Heipsan!

Eikö olekin hassu juttu, että joka kesä (ja tarkoitan nyt ihan tosissani joka kesä) sade saapuu pionien parhaaseen kukinta-aikaan. Oli kyseessä sitten sateisempi kesä, tai kesä jona sadetta oikeasti ihan odotellaankin. Juuri kun pionipenkki on kukkeimmillaan tulee sade. Aivan varmasti, joka himputin kesä!

No ei sillä, sitä sedetta on kyllä ihan oikeasti odotettu ja sitä maa todellakin tarvitsi ja kaipasi. Mutta onhan se vähintäänkin surkuhupaisaa, että pisarat hakkaavat samalla kukkaloiston. Onneksi meidänkin pihassa kasvaa eri aikoina kukkivia lajikkeita, joten ihan ei nyt pionittomaksi jääty, mutta tämä upea valkoinen kukka on nyt muisto vain. Siis ulkona, maljakossa ilo jatkuu vielä hetken.

Kuvissa siis todennäköisesti viimeiset yksilöt tätä lajiketta. Vaaleanpunainen jatkaa onneksi edelleen terhakkana ja jotenkin toivon, että vielä huomennakin olisi mahdollisuuksia poimia kimppu tai kaksi. Mietin myös, että joka vuosi pionien lakastuminen aiheuttaa jonkinlaista surua ja luopumisen tuskaa, mutta tänä vuonna lohduttaudun sillä, että onhan mulla ne daaliat! Vähän kuin toiset juhlat samalle kesälle. 🙂

Täällä kolean harmaa päivä on otettu rennosti. Ajattelin, että jos oikein innostun, voisin jopa siivota yhden vaatekaapin ja ehkä sipaista alkuun myös projektia vaatehuone. Mutta en innostunut. Onneksi kesää (ja ehkä sadepäiviäkin) on vielä jäljellä. Tehokkuutta tärkeämpää on kuitenkin ollut rento oleilu kirjojen parissa. Ja nyt pitäisi kai koputtaa puuta, mutta rentoutta ja lukemista edesauttaa myös se, että lapset tuntuvat tänä kesänä tulevan paremmin toimeen keskenään. Toki aina jotain kinaa löytyy, mutta noin ylipäätään nyt taitaa olla just sopiva ikä molemmilla yhteiseen seurusteluun ja tekemiseen.

En tiedä olenko ihan pöhkö, mutta jotenkin tällaiset laiskat sadepäivät on aika ihania. Ehtiihän sitä sitten taas olla energinen neiti kesäheinä.

Tunnelmallista iltaa.

 

Tv medialainassa / Samsung