>seinällä

06.8.2010

>Pari päivää meni työn merkeissä. Nyt vietetään viimeisiä hetkiä kesätunnelmissa. Vielä yhdet rippijuhlat sunnuntaina, ja siinä olivat kesäjuhlat. Syntymäpäiviä elokuulle riittää vielä monet.

Olen ollut hirvittävän onnekas blogiarvonnoissa. Onni on suosinut jo moneen otteeseen. Hiukan aikaa sitten voitin täältä kauniin seinätekstin. Seinäteksteistä en oikeastaan ole ollut kovin innostunut, mutta tämä oli kirjoitus, jonka sanoma puhutteli erityisesti. Sopii jotenkin niin hyvin minulle, ja juuri tähän elämänvaiheeseen. Hetken aikaa pyörittelin tekstiä ja mietin paikkaa. Ei tuntunut sopivan minnekkään.

Kunnes keksin, että sohvalla loikoillessa tämän lukeminen voisi olla erittäin hyodyllistä. Jopa terapeuttista! Irrallinen kirjoitus seinällä pisti kuitenkin hassusti silmään, ja niinpä kaivoin ylimääräiset mustat kehykset kaapista, ja naulasin ne kasaamaan kokonaisuuden. Eräänlainen huoneentaulu tämäkin.

Aurinkoista perjantai päivää!


>Humanity & Fairtrade

03.8.2010

>

Kuulostaa ehkä todellisuutta hohdokkaammalta, mutta tässä mun tämän päiväiset ilonaiheet.
Sain viimein oman Humanity for all -rannekoruni. Tätä olen haikaillut jo pitkää! Mikään koruihminen kun en ole, tälläinen simppeli nahkanauha on just se ”mun juttu”!

Eilen illalla käväistiin Lidlissä, ja löysin reilunkaupan cappuccino jauheen. Aika hyvää, ja vie muuten sen suurimman makeanhimon mennessään. Kuppi kuumaa maistuu taas pahimpien helteiden väistyttyä.

Iloiseksi saa myös se, että voi vihdoin käyttää tavallisia kesävaatteita ohuiden hellemekkojen sijaan. Sopii mulle paremmin kuin hyvin!

No nyt tuo pikku pörriäinen heräsi, ja me lähdetään koko perhe pyörälenkille. 
Iloa teidänkin päiväänne!

***

>Kun on aikaa

02.8.2010

>

Sitä ehtii nautiskella ihan erilaisista jutuista kun on aikaa.
Voi ihastella uusia kodintekstiilejään, ja kokeilla missä niille olisi paras paikka. 
Hypistellä ja pyöritellä. Suunnitella ja toteuttaakin.
Voi lähteä pikaisesti käymään Ikeassa, ja hakea sen jalkalampun, 
jota jo viime talvena kaipasin käsityövalokseni.
Voi hetken aikaa vain tuijotella ikkunasta ja ikkunalle. 
Sulkea todellisuuden hetkeksi mielestään, kun tietää, että paikalla on joku toinen, 
joka kyllä huolehtii. 
Kun on aikaa, voi nähdä kuinka pesun tarpeessa koira voi olla. 
Ja voisi myös pestä koiran.
Kun aikaa jää jopa yli, voi siivota vaatekaappinsa. 
Ainakin puolet siitä. 
Sitten tulee ilta, ja huomaa, että arki on taas päivää lähempänä. 
Sähköpostit lukematta, ja bloggailukin yksipuolisesti retuperällä. 
Mutta arki koittaa, tahtoi tai ei.


Villejä veikkauksia, mitkä on mun pukeutumisen päävärit?  🙂