>Ihan kauheeta!

26.8.2010

>

Meillä alkoi netti vasta toimia. Koko päivä pimennossa. Ärsyttävä ”puhuva pää” operaattorin asiakaspalvelussa. Missä on oikeat ihmiset?! Vielä kamalampaa on huomata, kuinka nettiriippuvaiseksi sitä on tullut.
Pienen tauon jälkeen tuo uusi bannerikin näyttää ihan kamalan siirappiselta. Laitan kohta uuden. Jotain vähemmän siirappista.
Niilon muskari alkoi taas kesän tauon jälkeen. Miten vaikeaa onkaan saada itsensä ja tuo pikkumies johonkin tiettyyn aikaan liikkeelle. Heti päikkäreiden jälkeen vielä. Inhoan myöhästelyä.
Enkä ole sellainen muskareissa viihtyvä äitikään, joten pieni totuttelu jälleen tässäkin. Täytyy tietysti muistaa, että lapsen sosiaalinen elämä menee edelle. Paljon muuta kun meillä ei täällä ole, ja kyllä lapsi tarvitsee muidenkin lasten seuraa.
Olin katsonut vaatteetkin valmiiksi, ja aikataulun piti olla pettämätön. Sitten tulee kuitenkin se kiire. Onneksi mies oli tällä kertaa auttamassa. Vanhasta tottumuksesta käännyin vielä viimeisestä risteyksestä työpaikalleni, enkä sinne hemmetin muskariin. Mutta ei oltu viimeisiä!  Se on tärkeintä! 🙂 Mies tallensi kameralla tuon hiukan likaiseksi menneen lähdön. Mutta lopulta oli kivaa, ja sehän on kuitenkin kaikkein tärkeintä!
Vielä joitakin kauheuksia mainitakseni;
Uusi BB-kausi – ihan yhtä kauhea kuin joka vuosi!
Tuolla ulkonakin on ihan kauhean kylmä! Tätä se kauan toivomani syksy sitten on. Ikinä ei taida olla hyvä. Olen aina miettinyt sitä, miten Gilmoren Tytöissä ihailtiin ensilunta avokaulaisissa puseroissa ja takki auki. Eihän se oikesti ihan niin mene.
Ihan kauhean päivän jalkeen on kuitenkin ihan tavallinen ja mukava ilta tiedossa. Tekisi mieli kaatua vain sohvalle ja rentouttaa joka ainoa solu. Tilata vaikka pitsaa. Tosin täällä maalla ei ole mitään pitsan kuljetusta, joten menee sekin noihin ”tv:ssä nähtyä” asioihin. Se onko pitsattomuus ihan kauheaa, onkin sitten jo ihan toinen juttu, ja mietin sitä myöhemmin!

>7×3

25.8.2010

>

Sain tunnustuksen kolmesta kauniista osoitteesta.
Koska epäilen tämän tunnustuksen jo kiertäneen pitkän lenkin, en hätyytä sitä tästä eteenpäin, vaan jokainen saa sen halutessaan napata matkaansa.
Sitten ne seitsemän asiaa. Laitetaan tällä kertaa triplana!
Pidän hedelmistä.
Voisin syödä niitä vaikka kuinka.
Saattaisin jopa pystyä elämään pelkillä hedelmillä.
Ainakin hetken.
Odotan jo joulua.
Tein ensimmäiset joulukoristeet juhannuksena.
Luen iltaisin joululehtiä.

Mietin, mitä leipoisin joulun alla.
En ole laihdutuskuurilla tai syysdietillä.
Mutta tiedän, että aika moni on aina syksyisin.
Liikkuminen on kuitenkin mukavampaa, kun säät viilenevät.
Odotan pimeitä iltoja, jolloin voin lähteä sauvakävelylle.
En kehtaa sauvakävellä valoisalla aikaa.
En ole virkannut kahteen päivään…

Tänään ajattelin taas tartua koukkuun.
Samalla aion rentoutua katsellen Niskavuoren nuorta emäntää,
ja ihmetellä, miten jotkin asiat eivät vain ole muuttuneet 
1800-luvulta.
Tämän haluaisin myös kertoa Hella Wuolijoelle.
Haluaisin myös syksyn aikana jotenkin uudistaa blogia.
En kuitenkaan tiedä vielä miten.
Ja tuskinpa sitä edes teen.
Eikä tällä kertaa sitten muuta.
Mukavaa keskiviikkoa!

>Pieniä paloja keittiöstä

24.8.2010

>

Vanha vaaka on muutaman euron kirppislöytö. Ajaa meillä ihan hyvin vaa’an virkaa. Tämän tarkempaa en ole koskaan tarvinnut.
Suuri ilvestölkki on hyvä säilytyspaikka kaikelle tilpehöörille. 10 litran tölkki mahtuu oleilemaan jääkaapin päällä, jossa säilytetään myös suurempia astioita ja muita keittiötavaroita.
Sana nuutunut kuvaa ehkä parhaiten yrttiviljelmieni tämänhetkistä tilaa.
Vanhoissa patenttikorkkipulloissa on kiva säilöä erilaiset suolat; Näppärästi käden ulottuvilla.
Puuro keitetään kaurahiutaleiden ja neljänviljanhiutaleiden sekoituksesta. Ikean purkit voi koristella vaikka pätkällä nauhaa ja pienellä puisella liitutaulukortilla.
Kaipaan keittiöön jotakin uutta. Lisää värejä, vai entistä hillitympää linjaa?  En tiedä vielä, mutta onhan tässä koko syksy aikaa sisustella ja puuhastella sadepäivien ratoksi.
Meillä on jo aika kylmä. Pitää kääriytyä villaan ja tunnelmoida!