Uusi Kuu

>Kynnysmattona

16.9.2010

>Meillä on tällä hetkellä sekaista, likaista ja aika kaootistakin.

Päivät vain menee, enkä saa tehtyä yhtään mitään. En ehdi jaksa tai pysty. Tai en vain viitsi. Vaikka mieli kyllä tekisi virkata ja siivota, ja tehdä vaikka mitä!

Just nyt ei paukut riitä blogiin. Tuntuu muutenkin, että takki on aika tyhjä tämän homman suhteen. Monenlaiset muutokset on muhinut päässä jo pitkään. Pitäisi olla aikaa ja voimia, mutta nyt ei ole. Sitä huomaa olevansa ihan loppu, kun ei jaksa enää edes haveilla. Elää vain ja menee tukka putkella.

Huomenna menen töihin. Just nyt ajattelen, että huomenna pääsen töihin. Kokonaiset 9 tuntia poissa näiden seinien sisältä. Poissa pyykkivuoren juurelta ja muiden kotitöiden keskeltä.

Katsotaan, miten blogi päivittyy. Ei varmaan itsestään? Pitäisi oikein istua alas ja miettiä. Etsiä aikavaras ja laittaa se tuomiolle.

Kaivoin varastosta tuon punaisen maton eteiseen. Aika iloinen tapaus.

Muistakaa osallistua arvontaan!

>Kirkonmenot on ohi

12.9.2010

>Keräsin tässä viikonlopun aikana kaiken uskonnollisen madonnahössötyksen pois kodistamme. Samoin köyhänhopeat. Sulloin koreihin ja ihastelin tyhjiä pintoja. Samaa matkaa lähtivät pitsit ja nauhat. Meillä on oikeastaan aika alastonta! Okei, yhden madonnan, ensimmäiseni ja alkuperäisestä Ihanalivingistä ostetun, jätin möllöttämään jääkaapin päälle. Tabula rasa; Mulla on nyt sellainen. Mies oli enemmän kuin innoissaan tästä uskonnollisesta puhdistuksesta. Ihmetteli tätä tyhjyyttä ja kaiken romun määrää. Niin minäkin.
Jotain juttuja nostin kaapeista esille, mutta aika tyhjää meillä nyt oikesti on. Ja aika kivaakin. Katselen ja mietiskelen. Ihan rauhassa, jos osaisin.
Punaisen värin himo on kasvanut ihan sietämättömäksi. Sellainen tumma ja lämmin, tai oikea peruspunainen. Ei väljä. Voi tietysti olla, että järjestelen tavarat ensi viikolla takaisin paikoilleen, mutta nyt pidän kovasti näkemästäni. Mielessä muhii monta juttua. Takarajana tietenkin joulu.
Viikonloppu on ollut aika väsyttävä. Jotakuinkin olen itsekseni taas pyöritellyt tätä arkea, kun mies elää toisessa rytmissä. Mutta onneksi alkuviikolla helpottaa, kun ollaan taas molemmat kotona. Oikeastaan mun viikonloppuni alkaa näin sunnuntaina. Teille muille toivottelen mukavaa sunnuntai iltaa ja voimia viikon alkuun!

>Linssin läpi

06.9.2010

Harvoinpa sitä saa tilaisuuden nähdä oman kotinsa ammattikuvaajan linssin läpi. Tänään kävi tuuri.

Viikko alkoi iloisesti Hanniksen ja huippukuvaaja Kristiina Hemmingin visiitillä.

Toki tätä maanantaita edelsi pitkä ja stressaava viikonloppu kaikkine pakokauhuisine ajatuksineen.

Sunnuntai aamuna istuin jo puhelin kädessä valmiina soittamaan Hannalle, että eipä tästä taida mitään tulla. Kehittelin jo mielessäni tarinaa vaarallisesta ja tarttuvasta taudistakin. Kymmeneen mennessä olin kuitenkin jo kasannut itseni; Pataan tulee, mutta tulkoon!

Rakkaalle puolisolleni annoin jo alkukesällä määräyksen saattaa viimeinenkin lista paikoilleen näihin kuvauksiin mennessä. Niinhän siinä kävi, että lauantai illaksi mies ehti pyytää naulausapua, ja homma tuli lopulta tehtyä. (Kiitos J!) Hurja remontti vaati tietenkin asianmukaiset ja miehekkäät eväät. En tiedä oltiinko lauantain, vai sunnuntain puolella, mutta jotakuinkin niihin aikoihin kun käsittelyssä oli Lapuanliike, minäkin pääsin untenmaille.

Sunnuntai sisälsi jauhopeukalointia, ja vastapestyjen sohvanpäälisten varjelua. Viime yö jälleen pakokauhua ja raastavaa lonkkakipua. Mutta nyt olo on aikalailla tyyni, joskin rättiväsynyt.

Erillinen juttu lastenhuoneesta ja sen asukkaasta vaati välillä Alejandroa ”kolmiäänisesti”. Tämän päivän tunnelmasta jäi kuitnkin kaikin puolin käsiin rento ja hauska fiilis.

Ei ollenkaan niin kamalaa, kuin olin kuvitellut.

Visiitillä kävi mahtava parivaljakko!

Tuntuu vähän tyhmältä kuvailla tämän jälkeen omaa kotiaan, mutta tässä muutama pala päivän tunnelmia amatöörilinssin läpi.