Kun mittarissa lukemat pysyvät kolmenkympin yläpuolella, ei lauantain päiväohjelmaan voi juuri muuta laittaa kuin uimista ja joutenoloa. Lämmin ruoka on korvattu kalalla ja kaalisalaatilla. Kukkakaali, kyssäkaali ja vesimeloni maittavat jopa lapsille, ja vettäkin kuluu huomaamatta lasi toisensa jälkeen. No ok, maistuu näillä helteillä jätskikin hemmetin hyvälle. Juuri kierrettiin jätskikaupan kautta kun tultiin rannalta kotiin.

Viikonlopun univormu on bikinit, hellemekko ja sandaalit. Aurinkolasit kasvavat kohta varmaankin päähän kiinni.  Mutta en valita kuumuutta, päinvastoin, nautin koska tiedän, että jossain kohtaa tämäkin loppuu, ja jos ennusteisiin on uskominen, se loppu alkaa olla lähellä.

Hyppytornista hyppimistä, käsilläseisontaa, veteen kirmaamista, sukeltamista ja iloisia kiljahduksia. Joka paikka täynnä hiekkaa ja pyykkinaru, jolla rantakamat ehtivät taas huomiseksi kuivua. Ja illalla olo on niin raukea, että uni tulee helposti niin isommalle kuin pienemmällekin uimarille.

Koti on kuin sikolätti. Meikata ei jaksa, saati miettiä hiuksia. Lakanatkin täytyy taas huomenna pestä, sillä niidenkin hikisyydellä on oltava jokin raja. Ja silti juuri tänään mietin, että tämä on just se päivä, jonka haluan painaa mieleeni ja muistaa aina. Kesän lempeän tuulen kasvoilla ja auringontuoksun lasten iholla. Kaikkein rakkaimpien läsnäolon, kiireettömyyden ja elämän keveyden. Kun tulee taas ne synkemmät päivät, kaivan heinäkuisen lauantain mieleni sopukoista ja olen onnellinen. ♡

Moikka ja ihanaa perjantai-iltaa!

Tehtiin lasten kanssa täystyhjennys ja kannettiin kasvihuoneesta kaikki ulos. Ei tosin ihan huvin vuoksi, vaan koska kasvihuoneen muuri oli tarkoitus vihdoin huomenna laittaa kuntoon. Kalusteita kannettiin kuistille ja ulos, samoin kasveja. Ja juuri kun oltiin saatu hommat tehtyä ja hikisenä suuntasin kohti suihkua, ilmoitti mieheni, että se rappaus meneekin ensi viikkoon. Sinänsä ihan ymmärrettävää, koska pelkästään tuo kasvarin tyhjennys tällä kelillä on melko hikistä puuhaa, emmekä suinkaan halua kontollemme työmiehen lämpöhalvausta. Eli tässä nyt odottelen illan viilenemistä ja sitä, että saan kantaa ainakin osan tavaroista takaisin kasvihuoneeseen. Mutta harjoiteltua tuli ja tyhjennys onnistuu ihan mallikkaasti yhdeltä naiselta ja kahdelta lapselta. 🙂

Tuo muurin käsittely on ollut jo vähän sellainen vitsi, ja ollaan naurettu, että onkohan se valmis vielä kymmenkään vuoden päästä. Mutta kyllä mä nyt siihen luotan, että se tulee ensi viikolla valmiiksi. Ykit on valmiina ja ei tarvita kuin tekijä. Ja päädyin jopa samaan sävyynkin, minkä valitsin jo viime vuonna. Täytyy vain toivoa, että se on niin hieno kuin mitä mielessäni kuvittelen. Esimerkiksi tuota ylähyllyä ei olisi tietenkään tarvinnut tyhjentää, mutta koska muuria voidaan vielä joutua hiukan pölyttämään, ajattelin, että lopputuloksen ehkä kruunaisi huolellinen ikkunoiden pesu.

Me istuttiin eilen iltaa tyttöporukalla ystävän mökillä. Tulin kotiin vasta puolen yön jälkeen ja sain ihastella pimeyttä. Tänään lähdettiin lasten kanssa heti aamupäivällä rannalle. Nyt alkaa olla sellainen fiilis, että pitäisi elää ihan koko ajan kuin viimeistä kesäpäivää. Kohta tämä ihanuus loppuu, ja nyt on nautittava ja imettävä itseensä ihan kaikki. Tekisi mieli valvoa tänäänkin ja katsella pimenevää kesäiltaa, mutta rehellisyyden nimissä, ei minusta taida siihen olla.

Mutta nyt kiikuttamaan huonekaluja takaisin kasvariin. Ensi viikolla uusi yritys. 😀

Ihanaa keäistä viikonloppua. Nautitaan helteestä ja auringosta. ♡

 

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Se on ihan hirveä tunne, kun yhtä aikaa toivoisi ajan pysähtyvän ja kiirehtivän. Viimeisen viikon ajan kärsivällisyyteni on ollut koetuksella ja vaikka päiviin on mahtunut monenlaista ihanaa, olen samaan aikaan joutunut kamppailemaan epätietoisuuden ja jonkinlaisen pelonkin kanssa. Ja kuitenkin eletään heinäkuun loppua. Tienpientareet niitettiin juuri eilen, se jos mikä on varma merkki lähestyvästä koulujen alkamisesta. Tuntuu, kuin viikot olisivat lipuneet ohi aivan liian nopeasti.

Sanotaan, että unelmat ja haaveet pitää visioida mielessään, jotta niitä kohti on helpompi kulkea. Itse harrastan tätä visiointia paljon, ja tämän kevään ja kesän aikana mulla on ollut ihan erityinen visio. Se ei liity bikineihin tai täydelliseen rantakroppaan, vaan siihen kuvaan, jossa mun unelmien kasvihuone siintää daalioiden takaa. Tämä voi kuulostaa jonkun mielestä ihan hassulta, mutta uskon, että moni viherpeukalo saa ajatuksestani kiinni.  Ja miten ihanalta tuntuukaan kun tuo visio alkaa pikkuhiljaa käymään todeksi. Kaikki kärsivällisyys ja odotus palkitaan lopulta.

Kuvasin jo eilen illalla tämän postauksen kuvia, mutta aamulla oli pakko käydä täydentämässä materiaalia, sillä myös tuo tummanpunainen daalia (Natal) oli päättänyt ihastella aamuaurinkoa.

Tuo kasvarin edustalla oleva sora-alue on ollut kyllä ihan huippu. Kun kasvihuoneen lämpötila nousee aamupäivällä, on tuolit nostettu ulos ja kasvihuoneesta nautittu vähän eri vinkkelistä. Mutta tukalan kuumaksi ei onneksi kasvihuonekaan ole muuttunut. Tuuletus ovien ja kattoikkunoiden kautta toimii hienosti, eikä kasvit paahdu helteessä. Päinvastoin olen yllättynyt siitä, miten vähän kasvihuone on nostanut kasvien vedentarvetta. Ja silti chilini ovat huimasti ystävän ulkona kasvatettuja edellä. Chiliä ja habaneroja on riittänyt ihan muillekin annettavaksi ja jossain kohtaa pitää alkaa kuivaamaan niitäkin, sillä ihan kaikkea ei millään ehditä käyttää.

Myös keväällä lisätyt mårbackat on ihan mielettömässä kasvussa. Niille kasvihuone on mitä parhain koti.

Tuohon uuteen maahan istutetut sormustinkukat alkavat jo olla kukintansa kukkineita, kuten toki kaikki muutkin. Jotta saisin kasvit edes jotakuinkin siementämään niille sijoilleen, taitan kukkineet kukkavarret alaspäin, jotta siemenet tippuisivat suoraan maahan. Jännä nähdä, mikä tilanne on ensi kesänä. Mutta siinä ehkä visio, jonka parissa selviää läpi pimeämmän vuodenajan.

Ihanaa aurinkoista tiistaita! ♡

 

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.