>Lahjat peittyy kääröihin.
Totuus on se, että kovin montaa lahjaa ei vielä ole edes hankittuna. Tänään ja huomenna yritän saada homman pois alta, mutta paketointia toki pitää alkaa suunnitella jo hyvissä ajoin, vaikka paketoitavista ei vielä ole tietoa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja sehän kelpaa minulle paremmin kuin hyvin!
Käärepaperina Ikean ympäristöystävällinen ja edullinen vaihtoehto kiiltäväpintaisille lahjapapereille; Eli piirustuspaperi. Nauhoina punasävyiset kangasnauhan pätkät. Ylijäämä ompeluksista pääsee kiertoon.

Kierrätystä on myös mekossa. Tämä on nimittäin Mekko Mykkyrä nro 2! Eli omin pikku kätösin tehty. Kangas on neljän euron löytö kirppikseltä. Siisti, puhdas ja iso pala tukevaa ja paksua velouria tarttui matkaani joskus viime talvena. Parilla eurolla ostin myös vanhan pitsikauluksen, joka valkaisun jälkeen päätyi koristamaan mekkoani. Lopputuloksena lähes ilmainen mekko. Ei ehkä ihan Katri Niskasta, mutta riittävä kotiäidin vaatekaappiin. Alla voi pitää teepparia joko pitkillä tai lyhyillä hioilla. Pehmeä, lämmin ja joustava. Mukava!

Kuvat eiliseltä, tänään täytyy hilpaista jouluostoksille. Don’t worry; Aion pukeutua johonkin taidokkaammin tuotettuun 🙂

>En ehkä pukeutuisi marianneraitoihin, mutta joulun alla punavalkoinen peitto lämmittää mukavasti iltapäiväkahvilla. H&M:n pussilakasetti takaa senkin, että joulun jälkeen raitojen alta kuoriutuu taas seesteinen ja hillitympi peitto viluisia jalkoja lämmittämään. Oikeastaan aika piristävä ja raikas kaikkine röyhelöineen, vaikka en ehkä koko sänkyyn osaisi näitä pedata.
Tästäkään nyt tainnut kovin jouluinen postaus tulla, mutta onhan ainakin punaista ja tonttu 🙂

Kiitos ihanalle Hannalle tunnustuksesta. En sitten yhtään osaa näitä eteenpäin laittaa, mutta olkoon tämä joulukalenteriyllätys kaikille teille, joiden kalenterista ei vielä ole mitään löytynyt (siis kuten minulla, tontun taskut ovat edelleen olleet tyhjät)!

>Tänään nautitaan tuoksuista. Hyasintti, piparit, kynttilät, sammutetut kynttilät ja tulitikut, kuusi ja moni muu tuoksu kantautuu nenääni. Oma tuoksunsa on myös kastuneella nahkakengällä ja märässä villalapasessa palelleella kädellä. Hassuja tuoksuja, mutta niin talvisia ja tavallisia. Ihan liian usein ne tulee vain ohitettua.

Nyt on se aika päivästä, kun minä laitan sukankärjet kohti kattoa. Nappaan muutaman piparin ja suklaan viereeni. Tunnin kuluttua olen varmasti taas vedossa!