>22.

22.12.2010

>Joulu on oikeastaan jo niin lähellä, että sen tuntee. Joulu ja joululoma alkaa monessa perheessä tänään. Jossain määrin myös meillä. Meillä onkin vain nauttimista vaille valmista. Mikäli piparkakut eivät riitä, on pakastimeen ostettu valmistaikinaa. Joulunakin voi leipoa, kuka sitä kieltää.
Tärkeämpää kuin kaikkien komeroiden siivoaminen ja nurkkien nuohoaminen, on tehdä oleskelutiloista viihtyisiä. Siivosin turhat romppeet pois ja järjestin lehtipinot. Jouluna aion oleskella, selailla lehtiä ja laiskotella. Rauhallinen ja päälipuolin siisti ympäristö takaa tunnelman. Loppu tulee tuoksuista ja kynttilän valosta. Eipä siihen ihmeempiä tarvita.
Huomenna teemme vielä matkan siskoni perheen luokse. Matka on pitkä, ja varaudumme siihen, että pääkaupunkiseudulla voi olla joku muukin liikkeellä. Mutta kun illalla palaamme tänne maaseudun rauhaan, on vastassa joulu, lepo ja kutsuva koti. Siitä se syntyy, minun jouluni.
Tänään päivä on lyhimmillään, huomenna mennään kohti kevättä. Mielessä uudet jutut, valo ja sen tuoma energia. Mutta niitä sitten joulun jälkeen.
Ihanaa aaton aaton aattoa! 


>21.

21.12.2010

>

On todellakin olemassa päiviä, joina olisi kannattanut jäädä visusti peiton alle. Kuten tämä, joka alkoi jo ennen kuutta, kun lapsi oli mielestään nukkunut tarpeeksi. Aikainen lintu madon nappaa, ajattelin, ja suunnistimme yleensä niin suloisen lapseni kanssa ruokaostoksille jo ennen kymmentä. Kaikki alkoi siitä, kun käännyimme kotikadulta väärään suuntaan. Lapsi halusi mummulaan, ei kauppaan. Potki koko matkan penkkiäni ja huusi mummua ja pappaa apuun. Siinä sitten raahasin puoliväkisin (tosi lujaa) huutavaa lasta kauppaan, ja istutin kärryihin. Jopa pienenkin kaupungin marketti voi olla tupaten täynnä jouluviikon aamuina. Sain osakseni myötätuntoisia katseita, tosin havaitsin joukosta myös ilmeitä, jotka kertoivat hyvin suoraan, että huutava lapsi ei tee kenenkään kauppareissusta mukavaa. Hedelmäkakkuun aineita valitessani tuli iäkkäämpi rouvashenkilö luokseni ja laski kätensä käteni päälle. ”Minulla on kuule kuusi lasta. Tiedän kyllä mitä se voi kiukkuisen lapsen kanssa olla.” Teki mieleni näyttää rouvalle taivaan merkit ja ihmetellä, vieläkö lapset aikuisenakin huutavat ruokakauppaan joutuessaan, mutta sitävastoin jalostin naisen viisaudesta itselleni mielikuvan huutavista kuutosista ahdettuna ostoskärryihin. Hymyilin ja kiitin. Huonomminkin voisi olla!
Kotiin tullessani huomasin, että pakastimen ovi on ollut koko yön auki. Kirosin mieheni, joka illalla oli käynyt  minun Ben&Jerry’s purkillani. Onni onnettomuudessa, ruoka ei ollut sulanut, mutta pakastin on täynnä jäätä (=työtä). Onneksi kaikki jouluvalmistelut on toisessa pakastimessa!
Ja miten kävi kovan onnen kauppareissulta ostetuille maidoille; Perhekokoinen maitopurkki on vuotanut jääkaapin sisään (=työtä)!
Sekä kaupan, että meijerin iloksi, en jaksa lähteä vihaisen lapseni kanssa reklamoimaan asiasta ja vaatimaan siivousapua, vaikka mieli kyllä tekisi!
Ottaa kuulkaas pattiin, ja kovasti. Vaan on tuo lapsi nyt niin suloinen – päiväunia nukkuessaan.



Hillitympi joulupaketti:


Ikean piirustuspaperi
Musta luonnonniini (Tiimari)
Askartelumassasta (Sinelli) valmistetut pakettikortit
Oksia ja risuja kuusenhakureissulta
Jouluinen tervehdys kirjainleimoilla (Clas Ohlson)

***
Hymy naamalle:


Kaikesta huolimatta, ajattele, 
että huonomminkin voisi aina olla!
Ja hei, onhan tässä joulu tulossa ja kaikkee!


>20.

20.12.2010

>

Kirjoitin eilen, että miesväki lähti kuusimetsälle. Kirjoitin myös, etten odota kovin isoa ja tuuheaa kuusta, vaan sellaista luonnollista ja näppärän kokoista. Vaan miten kävi; Puoli olohuonettta on kuusen vallassa. Komea, kaunis ja tuuhea kuusi, siitä ei pääse mihinkään. Pitää vain muistaa ensi vuonna, että puolikas riittää. En edes uskalla ajatella, mitä sieltä olisi tuotu, jos olisin toivonut suurta kuusta. Ihana tämä kuusi silti on, ja tuoksu toi aidon joulun kotiin.
Sain viikonloppuna yhden etukäteisjoululahjan. Äiti oli virkannut itselleen ihanan kaulahuivin. Vaikka roosanpunainen ei oikestaan kuulu lempiväreihini, ihastuin heti. Ja niin äiti joutui koukun varteen, ja minä sain oman huivin. Ihana, ja loppujen lopuksi todella piristävän värinen. Ainakin siniseen antaa mukavasti potkua.
Meillä on joulukuusessa killunut jo muutaman vuoden valkoiset ballerinat. Mallin otin joskus Talo&Koti -lehdestä, jossa esiteltiin kaunis tanskalainen joulukoti. Kuusesta puuttuu vielä kynttilät. Ne aidot. Ajattelin, että lisään ne vasta aaton aattoiltana, jotta jää jotain jouluista puuhaa myös sinne.