Tulee osteltua aika paljon reilun kaupan ruusuja. Ne on edullisia, ja helppoja napata mukaan ruokakaupasta. Värivalikoima on yleensä hyvä – jopa täällä meillä. Pääasiassa olen saanut hyviä ruusuja, ostanut ne sillon kun ovat kauppaan saapuneet, eli mahdollisimman tuoreina.

Joskus kuitenkin ruusut lähtevät nuokkumaan ennen aikojaa, tai muuten yritän nuukuuksissani pidentää ruusupuntin ikää. Paras tapa tähän on sitoa ruusut tiiviiksi kimpuksi. Uloimmat, ruskettuneet, terälehdet voi poistaa kukista, mikäli ne silmää häiritsevät. Sitten vain ruusun varret tiukasti spiraalille. Joukkoon voi sitoa myös koivunoksia, varpuja tai vaikka pajunkissoja. Ne antavat kimpulle ilmaa, ja ruusuille lisätukea. Ja, ennen kaikkea; Ne ovat ilmaisia!  🙂

Kun ruusun varsia lyhentää reilusti, sekä leikkaa niihin pitkät viistot imupinnat ja asettaa kimpun maljakkoon, jonka reunat tukevat kimppua vielä alhaalta päin, saa halpa ruusupuntti helposti lisäaikaa.

Kimpun voi toki sitoa heti tuoreistakin ruusuista, mutta itse tykkään aluksi ripotella ruusuja sinne tänne pitkin kotia. Keskiviikon paikkeilla viikonlopuksi hankitut ruusut jo usein tarvitsevatkin tukevampaa sidontaa, jotta säilyisivät pidempään. Reilun kaupan ruusut on kestänyt mulla tällä konstilla parikin viikkoa. 

Muista kuitenkin, ettei tuoreita kukkia kannata yhdistää vanhoihin ruusuihin, sillä kuihtuvien kukkien muodostava etyleeni on ns. kypsymishormoni ja kuihduttaa nopeasti uudetkin kukat.

Tässä olen sitonut kaksi punttia ruusuja yhteen. Kolmas kun olisi vielä ollut, niin kimpusta olisi saanut kauniin pallon. Ehkä ensi kerralla 🙂

Jos on mahdollista jotenkin syntyä uudelleen, niin mulle on tainnut nyt käydä just niin. Olo on ihmeen enrginen ja asioihin tarttuminen helpompaa. Talvihorros on väistynyt syrjään, ja tunnelin päässä näkyy valoa. Ihan luonnon valoa vielä, eikä mitään hehkulamppuja.

Tälle päivälle ei voi merkitä mitään suuria kotitöitä tehdyksi, mutta muuten olen pitäytynyt melko aktiivisena. Ja Niilon synttäreillä (joulukuun alussa) hajonnut kahvikuppikin on liimattu, ja jälleen käyttökunnossa. Jospa yrittäisi jatkossa tehdä pikku hommat sitä mukaan, kuin ilmestyvät. Voisi olla helpompaa.

Isompien kotitöiden sijaan tänään on selvitty kunnialla perhekerhosta, kyläilystä ystävän luona ja pankissa asioinnista. Kaiken lisäksi salilla on tahittu rautaa niin, että paikat huutavat hoosiannaa (tai huutavat viimeistään huomenna).
Nautin kukista loppuun saakka, koko rahan edestä. Ennen uusia, menee viime viikkoiset vielä juomalaseissa.

Olkoon fengshuita tai mitä vaan tiedettä, mutta kyllä taas kulkee henki vapaammin. Meillä on muutaman jätesäkillisen verran enemmän tilaa!

Mulla on jo pidempään ollut fiilis, etten viitsi oikein tehdä täällä mitään. Ajattelen koko ajan, että jos rempataan, niin mitäs sitä tuotakaan tuosta siirtämään. Mitä järkeä on pestä ikkunoita tai ommella uusia vehoja valmiiksi, kun eihän niitä verhoja kuitenkaan likaiseen ikkunaan kannata ripustaa jne. Mutta tää komeroiden raivaus ja rojun karsiminen on kyllä oikeastaan ihan hyödyllistä tässä vaiheessa.

Viikonloppu oli ihana, arki ja kaavat menivät mukavasti rikki. Eilen ei ihan niin suurta home sweet home -tunnetta tullut, kuin olin odottanut, mutta oma sänky tuntui kieltämättä ihanalta. Ja monet asiat näkee kyllä paremmin, kun ottaa välillä etäisyyttä. Esimerkiksi, että keittiön astiakaapin voisi siirtää olohuoneen ruokailutilaan, keittiön yläkaapit purkaa ja siirtää kaapin (siis sen joka menee olkkariin) tilalle, alakaapistoksi. Näin työtason määrä tuplaantuisi ja keittiöön saisi avohyllyt. Tuli vain mieleen, tuossa illalla, kun kallistin omalle sohvalle. Mies oli lähinnä vain sitä mieltä, ettei enää aio kysyä, mitä mielessäni liikkuu.