{aamukahvista alkaen}

29.7.2011
Olen yrittänyt saada tänään kaikenlaisia pikkuhommia eteenpäin. Tiedättekös, sellaista tavaran siiretelyä, pientä maalamista ym. Ei mitään raskasta, sellaista kivaa kesäpuuhastelua, puoliksi sisällä, puoliksi ulkona.
Enemmän kuitenkin ulkona, heti aamukahvista alkaen. Kuumaa kahvia suorassa auringonpaisteessa (päivänvarjo oli viikonloppuna mennyt säpäleiksi kun tuulenpuuska oli iskenyt sen kimppuun). Kaikenlaista hommaa pitäisi tehdä, mutta jotenkin ei raaskisi nyt. Kunpa tätä kesää saisi säilöttyä jonnekin.
Rannekoru on tulianen Espanjassa asustavalta serkultani. Farkunsinisestä narusta kieputettu, ja joku ristikin siinä roikkuu. Kiva ja simppeli.
Pakollinen kahvikuppikuva ja helppo kesäkampaus; Palmikot päässä nukkumaan, ja tukassa on kivat laineet aamulla.
Helppoa kuin heinänteko!
Leikkipuku on osoittautunut todelliseksi helleasuksi.
Mårbacka ja laventeli nostettuna pöydälle varjon reikää paikkaamaan…
Ja mitä se tähyilee? Auringonkukkien taakse kadonnutta jälkeläistään tietenkin…
Auringonsäteitä (ja suojakerrointa)!
 
***

>{hypitään riemusta}

28.7.2011

>

Iloitaan elämän pienistä riemuista; Tällä kertaa listoista. Niistä ihanista ja kamalista (=ihania paikallaan, kamalia kun puuttuvat). Ne joista aina jokainen remppa jää hiukan roikkumaan keskeneräiseksi. Siis ainakin meillä.
Meillä on nimittäin kohta listat seinillä. Katonrajassa jo melkein kaikki paikallaan, jalkalistat seuraavaksi vuorossa.
Jihuuu, pelkäsin, että taas menee reilu vuosi – tai enemmän.
T tuolla paukuttaa ja pätkii veljensä T:n kanssa (joo, ja näitä on kolmaskin :D) listaa siihen malliin, että korvissa soi. Mutta mun korville se ainakin on nyt ihan silkkaa musiikkia. 
Almalla on possunkorva. Ei paljon hyppimiset kiinnosta…
Kuvat on tiistailta, mutta sopivat nyt niin hyvin tähän mielialaan. 
Koittakaa ihmeessä
1-2-3-HYPPY!


***

>{happy together}

27.7.2011

>

On tuntunut jotenkin turhalta kirjoittaa tänne mitään. Omat jutut kuulostaa niin pieniltä ja merkityksettömiltä. Mutta kuinka kauan on oltava hiljaa? Kunnes taas tapahtuu jotain käsittämätöntä ja omaa elämääni suurempaa? Vai jatkuuko elämä tästä? Mennään eteenpäin ja ollaan ehkä taas hiukan erilaisia. Pikkuisen viisaampia tai kyynisempiä. Katsellaan uusin silmin.

Loppuviikosta tarjoutui mahdollisuus viettää pari Helsinki-Päivää. T lähti perjantaina keikalle ja ängin itseni mukaan. Ihastelin Suomenlinnaa sillä välin kun mies hoiteli työjuttuja, kiertelin kaupungilla ja nautin vapaudentunteesta. Nukuin hotellissa paremmin kuin olen nukkunut kolmeen vuoteen. Autuaan tietämättömänä maailman tapahtumista.
Launataina vielä kaupunkikierrosta kahdestaan, ja tuloksena kiva miniloma ilman ennakko-odotuksia ja turhia suunnitelmia. Pitää ehdottomasti ottaa uusiksi!

Tähän viikkoon on mahtunut verhojen ompelua, silitystä ja ripustelua. Ihanien ystävien vierailu, grilliherkkuja ja kahvihetkiä auringon alla.

Bambille löytyi vihdoin isä. Siellä se oli kaupungissa, Ombrellinon hyllyllä noutajaansa odottamassa. Onnellisesti nyt kaikki yhdessä kaapin päällä.
Viime päivinä on tuntunut hyvältä pitää rakkaimmat lähellään. Olla yhdessä ja onnellisina. Muistaa olla kiitollinen.
***