Jos lauantai ei mennytkään ihan putkeen ja suunnitelmien mukaan (älkää edes kysykö), niin sunnuntai on kyllä paikannut tuonkin vääryyden. Eniten mielialaa on kohottanut auringonsäteet, yhteinen aika ja mukava tekeminen.

Syystori kauniissa vanhassa ruukkimiljöössä, äidin tekemä perunamuusi, jauhelipihvit ja suppilovahverokastike. Kotoilua ja kyläilyä. Juuri sitä, mistä sunnuntait on tehty!

Uusia koreja on alkanut kerääntyä nurkkiin. Nyt juuri silmää miellyttää tämä malli – kaiken kokoisena. Näihin säilötään peittoja, tyynyjä, leluja, paperirullia, käsitöitä ja keittiön pikkusälää.

Vanhoissa lasipurkeissa Ikean kynttilät pysyvät pystyssä hiekan avulla. Kannoin pannuhuoneeseen saavillisen hiekkaa kuivumaan. Jos ei muuta, niin hiekoitan sillä talvella rappua.

Vielä ehdit osallistua
Pienen Paperipuodin arvontaan.
Heitän kaikki arpaliput arvontakoneeseen illalla, ja huikkaan onnellisen voittajan!

Suloista sunnuntaita


Emilia

***

Muistatteko Sailan? Kerroin ystävästäni täällä , jo yli vuosi sitten. Ja yli vuoden ajan minulla on ollut ihan mielettömän ihana ystävä. Ihminen, jonka kanssa löysimme niin paljon yhteistä, ja ihminen jonka kanssa olen jakanut niin iloja kuin surujakin. 

Kerroin, että Saila tekee käsitöitä tilauksesta, ja jotkut teistä ovatkin napanneet hänen sähköpostiosoitteensa tuosta sivun laidasta. Nyt Sailalla on myös oma blogi;
Sukkasillaan -blogi on vihdoin syntynyt!

Ylpeänä esittelen myös omat uudet lempparini. Onko kauniimpia sukkia edes olemassa!?
Mukaanlukien näitä ihanuuksia syntyy ystäväni taitavissa käsissä.

Nyt saa tulla syksy ja talvi, villasukkakausi on oikestaan aika ihanaa aikaa!

Mukavaa perjantai iltaa kaikille!

PS. Muistuttelen vielä arvonnasta, mikäli ette ole vielä osallistuneet. 
Linkki löytyy oikeasta ylälaidasta.

Yritän nimittäin siivoilla kaappeja tyhjäksi. Haluan kaiken tarpeettoman rojun pois nurkista, tilaa hengittää. Auton tavaratila on täynnä kierrätykseen menevää romua, kun en ole saanut aikaiseksi mennä tyhjentämään kuormaa. Romun lajittelu kaatosateessa ei nyt oikein huvita. Tai siis ylipäätään sen romun työntäminen säiliöihin, kun keräyspisteen pihassakin lainehtii.

Luonnon armoilla siis tämäkin projekti!

Luonnon armoilla on myös kroppani, joka kärsii/nauttii kaikista syysherkuista.

Vain mustikkakuvia, koska juuri nyt arjen reality ei ole kovin hääppöistä kuvattavaa.