Viikonloppu vierähti ilman bloggailua. Kaikenlaista, tärkeää ja turhanpäiväistäkin. Eli on sitä elämää blogin ulkopuolellakin! Tosin lähinnä se keskittynyt pyykinpesuun ja muihin kotitöihin. Toivottavasti kuitenkin jotain sellaistakin sain vireille, että siitä riittäisi blogiin asti. Katsotaan, toivotaan!

Maanantai on tavallinen siivouspäivä. Ja aina kun olen saanut siivottua, tekee mieli palkita itsensä ja päädyn leipomaan. Ei ollenkaan järkevä työjärjestys, sillä kettiö on taas jauhopölyn peitossa.

Biscotit ovat hyviä pikkumakeita kahvin ja teen seuraksi. Kanelilla, kardemummalla ja manteleilla saa arkisemman version, suklaa ja muut ekstrat tekevät pikkuleivästä juhlaisamman.

Nopeasti googletin, ja tulin siihen tulokseen, että kaikissa biscottiohjeissa on sama runko. En siis viitsi nyt ohjetta erikseen kirjoittaa.

Ihmeellinen tarve järjestää tavaroita ja paikkoja. Karsia, selkeyttää ja helpottaa. Kaipaan toimivuutta ja käytännöllisyyttä, mutta en ole valmis tinkimään ulkonäöstä. Availen kaappeja ja komeroita, organisoin.  Vaihtareihin, kierrätykseen, huutikseen – pois. Ajatus kulkee paremmin, kun tavarat ovat paikoilaan.

En ymmärrä ihmisiä, jotka pystyvät työskentelemään sekaisessa työhuoneessa, tai pitävät työpöytänsä epäjärjestyksessä. Kun ympärillä on kaaosta, on kaaosta korvienkin välissä. Juuri nyt on kaikenlaista kaaosta tässäkin pienessä päässä, ja järjesteleminen tuntuu hyvältä hoitokeinolta. Ajatus selkiytyy, kun ympäristö tekee samoin.
Toimii siis molempiin suuntiin!

Palailen vielä edellisiin kommenteihin. Nyt järjestän itseni sohvalle, pitsan pois uunista ja hyvää seuraa viereeni.

emilia

Suuri kiitos Ikealle!

Jee,  jalalliset Pokal-lasit ovat taas palanneet myymälöihin. Ihan mahtavaa, koska näitä laseja ei lyö laudalta mikään. Ihana muotoilu, ihana hinta ja kestävä laatu.

Harva varmaan jaksaa hehkuttaa puolentoista euron juomalasista, mutta itse olen varsin tyytyväinen, jos saan silmää miellyttävää tavaraa halvalla. En ole koskaan ymmärtänyt ”pyh, se on ikeaa” -mielipiteitä. Hutikuteja tälläkin, mutta välillä ihan loistavaa muotoilua – ja usein vielä käypään hintaankin.

Lastulevy on lastulevyä, ja puu on puuta. Jokainen tietysti valitsee itse. Mitä laatuun tulee, mies osti taannoin Ikeasta veitsenteroittajan reilulla neljällä eurolla. Pohjassa luki Fiskars. Myöhemmin olen saanut ymmärtää, ettei kyseinen veitsenteroittaja ole mikään erikoinen poikkeus. 

Laseihin palatakseni; Näistä tarjoilee kivasti arkisetkin sihujuomat ja mehut. Annoskoko on sopivan pieni arki-illan puunaviinilasilliselle – jonka olen muuten tänäänkin ansainnut!

Taas niitä päiviä, jolloin mikään ei vain tunnu sujuvan….

Huomista odotellessa

Emilia